Jokainen elää omassa pikku maailmassaan

Näin joulun alla monet tuntevat suurta stressiä, koska tuntuu, että on saatava kaikki valmiiksi ja tehdyksi ennen kuin joulu saapuu. Jouluun kulminoituu kaikki ihmisen toiveajattelu siitä, että olisimme täydellisiä ja että maailma olisi täydellinen. Kun miehet tuovat kuusen joko torilta tai metsästä, naiset pitävät sitä yleensä liian harvaoksaisena, tai se näyttää heistä ainakin vinolta. Näyttää suurelta tragedialta, jos joulupöydästä puuttuu jotain tai jos on unohtunut lähettää kortti jollekulle. Stressiä on se, että kaikki pitää olla viimeisen päälle. Mutta eikö se ole suuri illuusio, harhaa, koska emme me itse kuitenkaan ole viimeisen päälle. Se on suurta narsisismia, itseihailua ja luulottelua.



Markkinointi myy meille myös samaa ideaa - pankki lupaa ratkaista rahaongelmamme uudella maksuvälineellä, lääketehtaat lupaavat kivutonta elämää, terveyslehdet lupaavat kevyttä ja enkelimäistä olemassaoloa ja sydänhalvauksen partaalle vievää seksuaalielämää. Kaikki tuntuu olevan kuin taikaa. Sinä ansaitset tulla palvelluksi- sanoo pankin mainos. Ihminen tuntee itsensä ainutlaatuiseksi erikoispakkaukseksi. Merkkivaatteet, merkkilenkkarit ja urheiluvaatteet, erikoisruokavaliot, erityisvaatimukset toimivat kaikki ihmisen itsekeskeisyyden ja itserakkauden palveluksessa. Lihavat puhuvat vain siitä kuinka vähän he syövät, ja yli kuusikymmenvuotiaat siitä, mistä milloinkin kolottaa. Henkilö on hiljaa niin kauan kuin toinen puhuu ja jatkaa sitten esitelmää itsestään. Eräs rouva sanoi kampaajalla istuessaan: ooh, olen niin väsynyt puhumaan minusta, olenkin jo puhunut yli puoli tuntia, puhu sinä nyt minusta.



Ongelmana on se, että muiden on toimittava henkilön vaatimusten mukaan - ja kun kaikki vaativat toisiltaan, kaikki ovat ärtyneitä. Miksi lapset käyttäytyvät noin, miksi he kinastelevat? Miksi isä joi kaljaa? Miksi Alli-tädin tukan laittamiseen menee niin paljon aikaa? Mikset laittanut joulukukkia kylmään vaikka sanoin?



Entäpä jos huomaisimme, että jokainen meistä elää vain pikku maailmassaan, jossa muiden on näyteltävä osuutensa, niin että se miellyttää minua. Toinen vaihtoehto olisi se, että koettaisimme hyväksyä maailman enemmänkin sellaisena kuin se on - sehän kuitenkin on sellainen, riippumatta hyväksymisestämme. Tietenkään se ei merkitse, että meidän pitäisi hyväksyä sodat ja riisto sellaisenaan, mutta ei niitä ratkaista kuitenkaan kinastelemalla kotona. Silloin olisimme vain enemmän sopusoinnussa sen kanssa, mikä on.

Narsistiselle ihmiselle on suuri haaste ja suuri voitto, jos hän kykenee olemaan sovussa muiden kanssa, koska hähen on silloin hillittävä haluaan korjata jokaista muuta. Mutta siitä voi tulla hänelle itselleen ja muille suuri riemun aihe, kun joulua voidaankin viettää elämän rikkauden keskellä.

Niillekin, jotka ovat yksin jouluna, haluaisin sanoa, etteivät he ole yksin. Meistä kukaan ei ole meidän itsemme luoja, niinpä on oltava meitä suurempi, meitä edeltävä olento, johon voimme olla yhteydessä. Se on se suuri joulu.

hyvän joulun terveisin Markku Lyyra São Paulo
Voitte aina lähettää postia osoitteeseen: markku@stop.org.br
kiitos tähän asti tulleesta postista

Miksi meidän ongelmamme lisääntyvät joulun aikaan?

Ihmiset odottavat koko vuoden loppuvuoden juhlien aikaa - joulun onnea, yhdessäoloa, lepoa. Se on aikaa, jolloin ajattelemme voivamme tehdä kaikkea sitä, mitä olisimme halunneet tehdä koko vuoden aikana, muttemme ole tehneet. Niinä päivinä haluamme matkustaa, olla hyviä lapsillemme ja rakkaillemme, harrastaa liikuntaa, aloittaa laihdutuskuurin. Haluamme "enemmän aikaa itsellemme."



Mutta kun ne kauan kaivatut päivät vihdoin tulevat, havaitsemme jotain odottamatonta: emme osaa käyttää aikaa rakentavasti. Miksi?



Miksi onnettomuudet ja väkivalta lisääntyvät juuri silloin? Miksi ihmiset tulevat vastasairaiksi, miksi heillä on sydänoireita, päänsärkyä, itsemurhayrityksiä, depressiota? Miksi ihmiset kärsivät niin paljon juuri tänä rauhan ja rakkauden aikana?
Yhdellä sivulla, kirjassaan "Sairauksien alkuperä", tri Keppe sanoo:

"Ihmiset eivät ole kiinnostuneita ratkaisemaan omia eivätkä yhteiskunnan ongelma. Sen sijaan he ihannoivat itseään ja kuvittelevat, että maailma ja ihmiset ovat heidän kuvitelmiensa mukaisia. Toisin sanoen juuri ne ihmiset, jotka luovat sellaisia ihannekuvia, ajautuvat kaikenlaisiin vaikeuksiin - ja voimakkaan kateutensa vuoksi he eivät kykene olemaan sopusoinnussa todellisuuden kanssa eivätkä kykene saamaan siitä iloa, vaikka todellisuus ei koskaan lakkaa ilahduttamasta hyvään pyrkiviä ihmisiä. Ne jotka hyväksyvät todellisen maailman, ovat niitä, jotka ovat sopusoinnussa oman todellisen olemuksensa kanssa (joka on hyvä, kaunis ja totuuden mukainen) ja he sallivat myös nähdä omia virheitään ja tuhoisia asenteita itsessään ja muissa. "

Perimmäinen syy kaikkeen tähän on psykologinen nurinpäin kääntyneisyytemme, joka saa meidät olettamaan, että tyytyväisyys ja onnellisuus tulisivat ulkoisesta, aistein havaittavasta maailmasta, rahan kautta, seksistä, ruoasta, matkustamisesta. Ei niissä asioissa sinänsä ole mitään väärää , mutta ne tuottavat meille tyydytystä vain siinä tapauksessa, että tunnemme jotain hyvää sisällämme ensin. Jos me emme tunne, tällaiset asiat aikaansaavat vain lisää vaikeuksia.

Kuinka voisimme olla rentoutuneita, hyvällä tuulella ja suvaitsevaisia omien ongelmiemme suhteen, jollei meillä ole pienintäkään käsitystä kateellisista, röyhkeistä tai ylimielisistä asenteistamme, materialistisista ja projektiivisista toiminnoistamme? Meillä ei ole yleensä aavistustakaan siitä, kuinka paljon me hylkäämme (huomaamattamme) kaikkea hyvää elämässämme. Emme huomaa, kuinka me syyttä hyökkäämme niitä vastaan, jotka rakastavat ja auttavat meitä eniten.

Jollei ihminen havaitse sitä, kuinka paljon hän hylkää omaa olemistaan, hän ei koskaan tervehdy. Terveys on mahdollista vain, jos on tietoisuutta olemisemme hylkäämisestä ja kuinka me hylkäämme Pyhää Olentoa.

tri Cláudia Pachecon uudesta kirjasta: "Terveyttä silmällä pitäen".

Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Ihmisen sisimmässä on kaikki tieto

"Jollei ihmisen sisimmässä olisi käsitystä kaikesta mitä on olemassa, ihminen olisi täysin sokea todellisuudelle. Meidän on myönnettävä, että ulkoisessa todellisuudessa oleva vastaa (vaikka vain pientä osaa) siitä mikä on olemassa sisäisessä todellisuudessa. Sen vuoksi on välttämätöntä, että on olemassa universaalit (universaali tieto) josta kaikki saa alkunsa ja joka pitää yllä kaikkea. " (Keppe: Universaali ihminen)



Se tarkoittaa, että meillä on sisäinen, sisäsyntyinen tieto kaikesta olemassaolevasta sisimmässämme. Havainnot ja tiede vain vahvistavat, onko idea oikea vai vääristetty. Jos lapsi näkee pienen koiran ja hänelle kerrotaan, että se on koira, hän tunnistaa seuraavana päivänä näkemänsä suuren koiran samoin koiraksi, eikä luule sitä lehmäksi, koska universaali käsitys koirasta on hänen sisimmässään. Jokaisessa kulttuurissa tietenkin annetaan koiralle sitä kuvaava sana kulttuurialueen kielen mukaan. Mutta käsite on sama. Luoja on asentanut meihin ikään kuin perusohjelman, jonka mukaan me voimme tietää ja tunnistaa kaiken. Meillä on siis tieto kauneudesta, hyvyydestä, totuudesta, oikeudenmukaisuudesta, rakkaudesta, työstä, auttamisesta, jne. Lapsetkin sanovat: tämä ei ole reilua - kuinka he voivat tietää mikä on reilua?



Kun kuuntelemme modernia klassista musiikkia, voimme havaita että säveltäjä on enemmänkin halunnut sekoittaa universaalin estetiikan, muodon ja harmonian. Siksi me tunnemme että sellainen musiikki sotii universaalia kauneutta vastaan ja kuuntelukokemus on piinallinen. Usein saatetaan ajatella, että uusi musiikki on vanhaa parempaa, vain koska se on uutta. Uutta musiikkia kuunnellessa voi myös usein havaita, että säveltäjä on ympännyt yhteen valtavan määrän nuotteja, ilman inspiraatiota - siis ilman kokemusta kauniista.


Muodot sinänsä ovat pysyviä ja pyhiä. Niinpä ihmisen ei koskaan tulisi murtaa tai muuttaa niitä, niinkuin tapahtuu vaikkapa kloonauksessa. Siinä tapauksessa ihminen on ottanut Luojan aseman itselleen ja pyrkii luomaan jotain, jonka ei tulisi olla olemassa. Mutta jollei ihminen toteuta niinkään omaa tahtoaan, vaan enemmänkin mukautuu todellisuuteen, häntä pidetään kiinnostamattomana, ikään kuin hän olisi tyhmä kyllämies.



Universaaleja ( esimerkiksi kauneutta) ei myöskään voi todistaa, koska ne ovat itsestään selviä: kiivaat keskustelut niistä ovat enemmänkin älyllistä saivartelua. Useimmat meistä ovat samoin kohdanneet ihmisiä, jotka sanovat: miten todistat että Jumala on olemassa? Kuinka voisi todistaa, että hän EI ole olemassa? Jokainen tietää, että Hän on, sen todistaminen on tarpeetonta. Kuinka voisi todistaa, että todellisuus on olemassa? Röyhkeytensä vuoksi ihminen suistaa itsensä helposti älylliseen liejukkoon, jossa käydään keskustelua, joka on perusteiltaan epärehellistä.



Se että me emme seuraa universaaleja (esimerkiksi luonnon lakeja) aiheuttaa periaatteessa kaikki ongelmat. Kun lehmät pantiin syömään lehmiä, ne tulivat hulluiksi. Lehmän pitää syödä ruohoa - silloin se tuottaa hyvää maitoa. Jos me ihmiset havaitsisimme, että elämä on pyhää, joka hengenveto on pyhää, me emme tärvelisi planeettaamme, vaan hoitaisimme sitä ja kaikkea muutakin, kuin suurta aarretta. Ihmisen elämästä on hävinnyt pyhyys, koska hän ei halua sitä.

"Jos univsaalit käsitteet tulevat mieleen, ne tulevat sinne jostakin (ja se jokin on mieltä ylempää), koska niiden alkuperä voi olla vain jokin mieltä korkeampi. Sen vuoksi Korkeamman Olennon olemassaolo, joka on absoluuttinen universaali, on vääjäämätöntä, ja siitä saa alkunsa ihmisen ajattelu - siinä tapauksessa, että sitä ei ole tuhottu kieltämisen tai hylkäämisen kautta."(Keppe: universaali ihminen)

Ihmisen taso riippuu siitä kuinka pitkälle ja syvästi hän kytkeytyy kaikkea ohjaavaan Pyhään Olentoon, joka on täydellistä onnea ja älyä. Historian suurmiehet, Mozart, Lincoln, Martin Luther King, Gandhi jne ovat olleet syvästi integroituneita siihen ja siksi he ovat säilyttäneet sivilisaatiotamme. Nyt koko sivilisaatiota ollaan ajamassa hajoamistilaan. Siksi ihmisen kateuden ja nurinpäinkääntyneisyyden havaitseminen on ainoa mahdollisuus pysäyttää se suistuminen.

"Pyhät on pihlajat pihalla
pyhät on marjat pihlajan
marjaset sitä ei pyhemmät
marjaset sitä ei pyhemmät

Pyhä on kuusikon käkönen
pyhä on suvinen ilta
pyhempi juhannusjuhla
pyhempi juhannusjuhla"

sanoo Eino Leino

Pyhyys ei ole kadonnut, vain ihmisen silmät ovat tulleet sille sokeiksi.


ML
voit aina lähettää palautetta osoitteeseen:
mmailto:markku@stop.org.br

Olemme hyvän orjia

"Se mitä kutsutaan vapaudeksi on modernin sivilisaation suurimpia myyttejä, koska: 1) kansalla ei ole ajattelun vapautta, 2) päinvastoin, valtasysteemi harjoittaa vapautta ja hallitsee kansaa epäoikeudenmukaisin laein, 3) transsendentaalisessa mielessä niin sanottua vapautta tehdä pahaa seuraa aina rangaistus."


Kirjasta Norberto Keppe, "Universaali ihminen", s.41.





Erityisesti Duns Scot ja Wilhem Okkamilainen puhuivat vapaudesta, ikään kuin se olisi ihmisen olennaisin olemus. Onko meillä vapaus tehdä mitä haluamme? Ei ole olemassa yhtäkään kulttuuria, jossa ihminen voisi toteuttaa mielihalujaan rajoituksetta. Kaikkialla vapaus on rajoitettu sanktioin ja velvollisuuksin.



Emme voi tehdä myöskään itsellemme pahaa, vastoin huumeitten käyttäjien yleisesti käyttämää argumenttia: "enhän minä tee pahaa kenellekään". Jos ihminen tekee pahaa itselleen, hän tekee pahaa jollekulle ja hän itse kärsii. Olisiko se siis vapautta? Emme ole vapaita seurauksista. Sitäpaitsi useista huumeitten käyttäjistä tulee vaivaa ja riesaa muille, he kun eivät tietyn ajan kuluttua kykene huolehtimaan itsestään.





Niinpä olemme vapaita vain tekemään sitä mikä on oikein, kaunista ja hyvää. Olemme siis hyvän orjia. Se ei ole myöskään suhteellista, vastoin suhteellisuusajatuksen kannattajien mielipiteitä. Se mikä on hyvää minulle on hyvää myös toiselle. Kipu on kipua kaikille. Hyvinvointi on hyväksi kaikille. Hyvä on itse asiassa olemuksemme - emme voi olla vastaan olemustamme. Kissa ei voi olla olematta kissa - samoin ihminen ei voi olla olematta ihminen.





"Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö ihminen etsisi onnellisuutta lopullisena päämääränään, koska se onnellisuus on hyvä. Niinpä yksikään ihminen ei voi olla onnellinen harjoittamatta hyvää - mikä todistaa siitä, että korkein päämäärä on toteuttaa hyvää, mihin voidaan vielä sisällyttää kaunis ja totuudellinen, jotka ovat myös olemuksemme elementit. " Kirjasta Norberto Keppe:"Universaali ihminen", s. 42





Ne jotka sanovat, että kaikki on suhteellista, voivat vaikkapa sammuttaa juomalla tärpättiä - tai jos heillä on nälkä, he voivat syödä mädäntynyttä ruokaa. Vai voivatko? Kaikkihan on suhteellista, ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta, he sanovat. Jos ajattelemme hiukan syvemmälle, huomaamme kuitenkin, että totuus on absoluuttinen ja sama jokaiselle: terveys on hyväksi kaikille, sairaus on jokaiselle huono asia. Hyvän tekeminen tekee jokaisen onnelliseksi, eivät nautinnot. Muussa tapauksessa nautinnoissa rypijät olisivat onnellisia, mutta he ovat surkeita ja onnettomia. Vain hyvää tekevä ihminen iloitsee nautinnoista, muut saavat niistä vain lohtua.

Jumala on siis onnellisuudessaan rajoittanut meidänkin onnellisuutemme vain hyvän alueelle.



Ei ole edes mahdollista ajatella mitä vain kärsimättä huonoista seurauksista. Huonot ajatukset aikaansaavat vääristynyttä hormonituotantoa, joka johtaa sairauksiin. Niin että myös luonto sisältää etiikan, ei vapautta.

ML

Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen: markku@stop.org.br

Voitte ostaa trilogisia kirjoja osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net



Psykososioterapeutti Marja Torpo São Paulosta pitää luennon aiheesta:
"Voiko tiedostaminen parantaa sairauksia" keskiviikkona, 28/11 Jyväskylän kirjastossa, pienessä luentosalissa, klo 18.00-19.30. Vapaa pääsy. Olette kaikki tervetulleita. Luento perustuu tri Norberto Keppen tieteelliseen työhön ja vallankumoukselliseen ajatteluun.

Miksi sairaalle käyttäytymiselle annetaan vapaus?

" Juuri neuroottisimmat henkilöt idealisoivat (siis luovat ihannekuvia) niin paljon, etteivät hyväksy muita sellaisina kuin nämä ovat. Kärkkäästi he löytävät tai keksivät muista valtavasti vikoja ja he ovat niin kriittisiä, että muut eivät siedä heitä. Ennen kuin neurootikko ihannoi muita, hänellä on loistava käsitys itsestään - ja hän kuvittelee, että toisella on samanlainen käsitys hänestä ja että vain tämä voi ymmärtää häntä. Tällöin hänen kanssaan on itse asiassa hyvin miellyttävää kesustella, mutta hän saattaa yhtäkkiä muuttaa mielipidettään ja käyttäytyä vihamielisesti.
- Minun taitaa olla parempi etsiä toinen tyttöystävä, sillä nykyinen on vastuuntunnoton, sanoi C.H.
- Haluatte kumppanin, joka on mielikuvituksenne eikä todellisuuden mukainen. Siksi ette pysty suhteeseen kenenkään kanssa.

Hyvin vainoharhaiset henkilöt haluavat elää suuruusharhojensa mukaan ja mukauttaa kaikki mielettömiin kuvitelmiinsa. Koska he eivät hyväky elämistä todellisuudessa, heidän kanssaan on vaikea tulla toimeen." Kirjasta Norberto Keppe:"Sairauksien alkuperä", s.119-120

Vainoharhaiset ihmiset näkevät ulkomaailman halveksittavana. Lapsena he ovat koulukiusaajia, jotka vihaavat ja halveksivat varsinkin niitä, joissa he näkevät vikoja, olipa niitä sitten muissa tai ei. He elävät jatkuvassa vainoharhassa ajatellen, että muut haluavat hyökätä heitä vastaan tai muuten vahingoittaa.

Tällä viikolla eräs täkäläinen psykologi sanoi, että Jokelan ampumistapauksessa on kyse psykoottisen ihmisen puolustusasenteesta. Huomatkaa psykologin nurinpäin oleva tulkinta, koska hän ei ota huomioon, että paranoidi, siis vainoharhainen ihminen haluaa vahigoittaa muita, mutta hän projisoi halunsa muihin, ja näkee sen vuoksi muut vaarallisina: hän itse on vaarallinen, vaaraksi muille ja myös itselleen. Jo Freudin termi "puolustusmekanismit" on väärinpäinkääntynyt - hän ajatteli, että todellisuus, totuus hyökkää ihmistä vastaan ja että henkilö puolustautuu. Asia on päinvastoin - ihminen hyökkää todellisuutta, totuutta ja muita vastaan. Siksi niitä mekanismeja pitäisi kutsua "hyökkäysmekanismeiksi".

Norberto Keppe on tuonut käsittelyyn kysymyksen pahasta tahdosta. Sehän on ollut tabu, ja on suurelta osalta edelleenkin. Suuruusharhoissa elävällä henkilöllä on paha tarkoitusperä, hän haluaa pahimmassa tapauksessa eliminoida muut - niin kuin voimme lukea kaukaisesta historiasta (Hitler, Stalin jne) ja nyt sanomalehdistä uusia tuoreita esimerkkejä, Tuusulasta, Columbinesta.

Suuruusharhoissa elävä voi olla röyhkeä ja ylimielinen tai hänellä voi olla niin sanotusti täydellinen itsetunnon puute, jolloin hän on sulkeutunut ja eristäytyvä ja hautoo mielessään pahoja ajatuksia muista: molemmat tapaukset ovat vainoharhaisia ja pitävät ulkomaailmaa hyökkäävänä. Näissä tapauksissa henkilö joko tuntee olevansa kaikki tai toisessa tapauksessa ei mitään. Se joka kokee olevansa ei mitään kokee niin, koska hän vertaa itseään täydelliseen.

Varsinkin jälkimmäisen tyyppiset ovat taitavia saamaan muiden myötätunnon puolelleen, he pystyvät manipuloimaan psykologit ja opettajat, isovanhemmat ja muut ajattelemaan, että he ovat riistettyjä ja väärinkohdeltuja. He pitävät itseään yhteiskunnan uhreina ja koska samanlainen nurinpäin kääntynyt ajattelu on yleisesti vallalla psykologian ja sosiologian alueella, he saavat tukijoita pahuudelleen. Jotta henkilö tunnistaisi pahaa tahtoa muissa, hänen on tiedostettava se myös itsessään. Haluavatko yhteiskunnnan työntekijät tunnistaa sen?

Huomaatteko, että pahuudesta ei saa puhua, sitä ei myönnetä, se on tabu. Sanotaan lapsenomaisesti, että loppujen lopuksi "pohjimmiltaan hän oli hyvä ihminen" - oliko Hitlerkin hyvä? Pahuuden annetaan kasvaa eikä sitä suitsita. Koululapset kärsivät koulukiusaajien vuoksi, koska eivät tunne oloaan kyllin turvallisiksi, puhuakseen asiasta luokassa. Koulukiusaajista tulee yhteiskuntakiusaajia. Se on pahalle tahdolle annettua vapautta. Se on vaarallista, niin kuin näemme.
ml
Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Ihminen ei huomaa hyvää

"Yleisesti ottaen ihmiset odottavat koko elämänsä ajan jotain ulkopuolelta tulevaa hyvää. Vaikka se on jo olemassa hänen omassa elämässään, hänellä ei ole aavistustakaan siitä. Tarkoitan, että vaikeinta on hyväksyä tietoisuus hyvästä - koska jo itse havainto on yksi suurimmista hyveistä.



Tämä näyttää olevan ihmiskunnan suurin tämänhetkinen ongelma: tietoisuuden puute saamastaan hyvästä. Havaitakseen minkä tahansa vahingollisen virheen, on ensin tiedostettava kaikkialla oleva hyvä. Koska ihminen ei ansaitse saamaansa hyvää, hän ei anna sille sitä arvoa, mikä sille kuuluu. " Kirjasta Norberto Keppe "Sairauksien alkuperä".



Me elämme joka hetki Jumalan valtakunnassa, vaikkemme sitä huomaakaan. Meille on annettu tämä paratiisi ja samoin tietoisuus hyvästä, mutta havainto niistä on hämärtynyt. Emme huomaa että planeettamme on paratiisi emmekä sitä, että kaikenlainen hyvä ympäröi meitä ja että meillä on sisällämme samoin tietoisuus kauneudesta ja hyveestä. Niinpä maapalloa tuhotaan raa´asti, aivan niin kuin se ei olisi meidän kotimme. Ei tule kestämään kauan, kunnes luonnonkatastrofit, jotka ovat ihmisen toiminnan seurausta, tulevat pakottamaan ihmisen seinää vasten. Ilmasto ajautuu valtavaan epätasapainoon, mehiläiset ovat jo sairastuneet, elämän olosuhteet murenevat.



Sana hyve on kadonnut kielenkäytöstä. Tuntuu ikään kuin hyve kuuluisi johonkin arkaaiseen menneisyyteen. Tai sanalla on jollakin lailla tekopyhä kaiku - aivan kuin olla rehellinen olisi olla tekopyhä. Hyve merkitsee kuitenkin hyvän tekemistä, oikeaa toimintaa. Huonolla toiminnalla on aina huonot seuraukset. Kaikki haluavat hyveen seurauksia, ei paheen. Kun ihminen tottuu paheeseen täällä, kuinka hän yhtäkkiä ajattelee haluavansa hyvettä tuonpuolisessa. Pahe johtaa meidän paratiisimme tuhoutumiseen. Se on ihmisten valinta - ihmiset siis haluavat sitä. Mutta on nähtävä, että se valinta on kateuden valinta: kateushan merkitsee "olla näkemättä" (latinaksi invidere = ei nähdä).

ML

Voit aina lähettää palautetta osoitteeseen:

markku@stop.org.br

Kiitos saamastani palautteesta.

Kirjoja voit ostaa osoitteesta:

marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net

Etiikasta

"Epäeettinen yksilö nuutuu kuin kuihtuva kukka ja elää yhteiskunnalle vierasta elämää tai yksinkertaisesti kieltäytyy kuulumasta siihen. Moraaliton käytös on elämästä, hyvyydestä ja kauneudesta poissaoloa. Se on halu elää erillään ilman minkäänlaista yhteyttä todellisuuteen. Eettisyys puolestaan on elämän, rakkauden ja tiedon hyväksymistä. Ei siis ole kysymys moraalisuudesta tai moraalittomuudesta, vaan siitä haluaako arvostaa elämää vai ei. Myös päinvastainen pätee: niin kutsuttu moraaliton käyttäytyminen tarkoittaa totuuden, hyvyyden ja kauneuden mitätöintiä. "
Kirjasta Norberto Keppe:"Vapautuminen tahdosta".

On hyvä huomata, että kun puhumme epäeettisestä tai moraalittomasta käyttäytymisestä, emme puhu vain rikollisista tai korruptoituneista poliitikoista. Epäeettisyys on laiskuutta, haluttomuutta tehdä jotain muiden hyväksi, vastarintaa rakkauden osoittamista kohtaan, ujoutta eli sitä että luulee olevansa virheeton. Eikö sellaista ole suurimmalla osalla ihmisistä. Epäeettisyys on pessimismiä, pahoja ajatuksia toisista ihmisistä.

Samoin kuin meillä ei ole vapautta tehdä mitä haluamme yhteiskunnassa, ei ole myöskään vapautta ajatella mitä haluamme, vaikka halutaankin uskoa, että voisimme viljellä sisimmässämme millaisia ajatuksia tahansa. Onhan sentään ajattelun vapaus - sanotaan. Pahat ajatukset kuitenkin saastuttavat sisintä, aikaansaavat vääristynyttä hormonituotantoa ja sairastuttavat myös fyysisesti. Miljoonat fyysisesti sairaat ovat kätkeneet pahat ajatuksensa jopa itseltään ja pitävät itseään sairauden tai onnettomuuksien uhreina.

Voitte tehdä pienen listan itsellenne niistä asioista, joita on helppo aloittaa, mutta jotka ovat toisarvoisia. Ja toisen listan asioista, joita on vaikea aloittaa mutta jotka ovat välttämättömiä. Ensimmäinen lista, se pitkä lista, on nautintoa tuottavaa, mutta se ei johda kehitykseen. Toinen lista on kehityksen tie, eettinen tie.

Etiikan etuja ovat pitkä ja tyydytystä tuottava elämä, sisäinen rauhallisuus ja kasvava ymmärrys elämästä. Ensimmäisen tien tulokset ovat rappeutuneisuus, kyllästyneisyys, yksinäisyys ja tyhjyys. Onnellisuus ei tule nautinnosta, vaan hyvästä toiminnasta.

"Ihmiset, jotka ovat täynnä haluja, ovat velttoja ja rappoituneita, kyvyttömiä ja ilman älyllistä loistoa - kun taas ne, jotka vastustavat halujaan, osoittavat valtavaa dynamiikkaa ja innostusta, mikä on tyypillistä hengellisemmille yksilöille." (N.K."Vapautuminen tahdosta)

Kun etiikka on ihmisen olemusta, silloin ihminen joka toimii epäeettisesti ei ole, ei ole ihminen sanan merkityksessä, hän haluaa olla jotain muuta. Hän luisuu johonkin muuhun.
ML
Voitte aina kirjoittaa palautetta osoitteeseen: markku@stop.org.br
Voitte myös tilata kirjoja trilogiasta osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net
Jos teillä on ystäviä, joiden ajattelette olevan kiinnostuneita tästä blogista, lähettäkää meille heidän sähköpostiosoitteensa - liitämme heidät postituslistalle.

Tyhjästä ei tule mitään vaan kaikki tulee jumalallisesta

"Voimme sanoa, että tyhjästä ei tule mitään vaan kaikki tulee jumalallisesta. Se merkitsee, että me elämme yrittäen olla tietämättä todellisesta alkuperästämme, ylimielisyytemme ja Luojaa kohtaan tuntemamme kateuden vuoksi.

- Tri Keppe, en pidä siitä uskovaisten ajatuksesta, että Jumala olisi vain kirkoissa.
- Mitä ajattelette siitä?
- Ajattelen, että koko maailmankaikkeus on kuin ihana jumalainen temppeli ja Jumala asuu siinä kaikkeudessa.

Voitte huomata, että on vallalla yksityistämisen idea, että pyhättöjen ulkopuolella maailmankaikkeudessa ei olisi Jumalaa. Zarathustra ja Aristoteles ajattelivat, että henki olisi Jumalasta ja materia paholaisesta.

Kun sanotaan, että Jumala loi meidät tyhjästä, tehdään suunnaton virhe, koska Hänen ulkopuolellaan ei voi olla olemassa mitään. Siitä syystä Hän rakastaa meitä niin kuin Hän rakastaa, koska kuulumme samaan kategoriaan Hänen kanssaan.

- Uskon, että olemme jumalallisia olentoja.
- Kuinka olette tullut siihen ajatukseen?
- Jos olemme Jumalallisen Olennon lapsia, emmekö silloin ole myös jumalallisia?
- Ainoa ero meidän ja Hänen välillä on se, että Hän on ikuinen ja meidät on luotu - ja siitä syystä emme ole kaikkivoipia.
- Siinä tapauksessa, emmekö ole myös jumalallisia?
- Se on paras sana kuvaamaan sitä.
Huomaatteko mihin päätelmään asiakas tuli.

Ei voi sanoa, että Luoja on toteutanut kaiken luomalla kaiken tyhjästä, vaan meidän on myönnettävä, että hän on tehnyt kaiken omasta itsestään käsin. Siinä tapauksessa se mikä todella on olemassa, on pyhyys tai sen vastustaminen, huomiotta jättäminen tai sen vääristäminen. Voimme sanoa, että todellisen olemassaolon hylkääminen aikaansaa kaikki ongelmat. Ja siksi me sairastumme, luomme vaikeudet ja kuolemme.

Joka kerran kun ihminen tulee kosketuksiin minkä tahansa kysymyksen kanssa, hän myös luo suhteen Jumalalliseen Olentoon, koska Hän on perusta kaikelle mitä on olemassa.

- Mitä tapahtuu niille hyville kansoille, jotka eivät ole tulleet kosketuksiin kristillisyyden kanssa?
- Mitä ajattelette?
- Ajattelen, että hengellisesti ne ovat samanlaisia kristillisten kansojen kanssa.
- Tai että ne ovat todellisuudessa kristillisiä?
- Ja kysymys kasteesta?
- Jos ihminen hyväksyy hyvän se on samaa kuin kaste, koska pelastus on koko ihmiskuntaa varten.

Kaikki mikä on olemassa, on seurausta resonanssista Jumalaisen Olennon kanssa, mistä syystä kaikki ansaitsee meidän kunnioituksemme ja rakkautemme, koska hyvä, totuus ja kauneus ovat itse oleminen."
kirjasta Norberto Keppe, "Triloginen raamattu", s.101-102
ML
Voit aina lähettää palautetta osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Vihasta

"- Kun huomasin, kuinka vaimoni hoitaa huonosti lapsiamme, sain raivonpuuskan.
- Tai silloin ilmaisitte raivoanne, jota on jo teidän sisimmässänne, käyttäen vaimonne käyttäytymista tekosyynä.

Yleisesti ajatellaan, että ihminen ärsyyntyy kun näkee jotain epämiellyttävää, eikä, että hän käyttää sitä tekosyynä vihalleen."

Kirjasta Norberto Keppe: "Henkien maailmankaikkeus", s. 59.



On hyvä havaita, että aggressiivinen ja vihaava ihminen etsii aina syytä ilmaista vihaansa. Hänen pohjaton kateutensa kaikkia ja kaikkea kohtaan saa hänet jatkuvasti tuntemaan ärtymystä ja kiukkua, jota hän sitten suoltaa muiden niskoille, niin kuin likavettä. Psykologia antaa hänelle vielä lisäpontta, sanomalla, ettei vihan tunteita tule peitellä, koska se johtaa stressiin ja sairastumiseen.

Viha kuitenkin juontuu vihaajan sisimmän tiedostamattomasta kateudesta, jota hänen on havaittava. Aggressiivinen henkilö on luonnollisesti epämiellyttävä työpaikalla, hän on epämiellyttävä puoliso ja äitinä tai isänä epämiellyttävä. Hän on hyvin neuroottinen, koska hän taistelee jatkuvasti todellisuuden näkemistä vastaan. Monet nuoretkin perustelevat yhteiskunnan vastaisuutensa yhteiskunnan virheillä, näkemättä etteivät he tee mitään yhteiskunnan korjaamiseksi.

ml

voit aina lähettää palautetta osoitteeseen: markku@stop.org.br

Kirjoja analyyttisestä trilogiasta voit ostaa osoitteesta:

marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net

Ihminen elää inversiossa mikä merkitsee:ylösalaisin

"Ensimmäinen askeleeni psyykkisten sairauksien alkuperää koskevassa oivalluksessa oli tämä inversiotekijä, jolla ihminen yrittää asettaa sisimmässään kaiken todellisuuden vastaisesti. Hän pitää fantasiaa erinomaisena, totuutta vahingollisena, rakkautta vaarallisena, vihaa hyvänä, kärsivällisyyttä takapajuisena, suvaitsemattomuutta edistyksellisenä ja niin edelleen. Tästä syystä koko pyskopatologiaa (ihmisen sairautta) käsittelevä tiede sinänsä syntyi invertoituneena, nurinpäin kääntyneenä, kuten kaikki muutkin asiat kulttuurissamme.



Työssäni psykoanalyysin parissa olen tullut johtopäätöksiin, jotka ovat vastakkaisia Freudin päätelmille. Esimerkiksi neuroosit eivät aiheudu torjutusta asiasta itsestään (vaikkapa kateudesta sinänsä) vaan ne aiheutuvat ihmisen asenteesta yrittää torjua tietoisuutta (esimerkiksi tietoisuutta kateudestaan). Häiriön aiheuttaja ei ole alitajunta, vaan omaksumamme asenne kätkeä tietoisuus. Kehitys ei tule libidon vapaasta käytöstä, vaan siitä, että olemme vapaita siitä. Ilman dialketiikan oikeaa käyttöä emme voi havaita tekemäämme inversiota, sillä ainoastaan syvälliset yksilöt kykenevät näkemään oman pintapuolisuutensa, samoin kuin vain suhteellisen terve henkilö kykenee näkemään oman sairautensa (ja pyrkii kontrolloimaan sitä).



Inversiota tapahtuu projisoitaessa sairautta terveyteen (kohtuullinen ihminen näyttää mielenkiinnottomalta) tai terveyttä sairauteen ("hulluus johtaa taiteellisuuteen"). Esimerkiksi ei kukaan, joka on sairas, ole onnellinen, mutta ihminen uskoo, että juuri ongelman havaitseminen tekee hänestä sairaan (eikä siis se, että henkilö ei näe mitään sairasta itsessään). Itse asiassa ongelman havaitsemisesta löytyy ainoa avain sen ratkaisuun." (Kirjasta N. Keppe: "Kirkastuminen")



Inversio, eli nurinpäin kääntäminen on johtanut niihin lukemattomiin ongelmiin, joista ihminen kärsii ja joita yhteiskuntamme on täynnä. Ihminen sanoo haluavansa löytää totuuden, mutta pitää totuutta samanaikaisesti vaarallisena. Ei ole hyvä puhua totta, sanotaan. Ihmiset hakevat onnea pyrkimällä pois todellisuudesta, uskoen, ettei todellisuus ole onnea varten, vaan fantasia. Me saastutamme sen sijaan että käyttäisimme puhdasta energiaa. Koko yhteiskunnallinen rakenne on pantu palvelemaan muutamia raharikkaita perheitä, jotka keräävät koko maailman yhteiskunnan, teollisuuden ja maanviljelyksen tuottaman voiton itselleen. Miljardit elävät köyhyydessä tai ahtaalla. Eikö se ole nurinkurista? Onko maailman tarkoitus olla sellainen. Ei, vaan se on rakentunut sellaiseksi ihmisen nurinpäinkääntyneisyyden vuoksi. Sitä voi ratkaista vain havaitsemalla sitä omassa itsessään.



ML
Voit aina lähettää kommentteja osoitteeseen: markku@stop.org.br
Kirjoja voit tilata osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net

Kuinka ihminen valitsee missä viettää ikuisuuden?

"Taivaaseen menevät ne onnekkaat, jotka jättävät kaiken tässä elämässä, saadakseen kosketuksen siihen kallisarvoiseen jalokiveen, josta Jeesus Kristus puhui kaiken lopullisena päämääränä. Kiirastuleen (joka portugaliksi on "purgatório", joka tulee sanasta purgar= puhdistautua, märkiä) menevät ne ihmiset, jotka haluavat Luojalta synninpäästön, koska eivät ole sitä syystä tai toisesta saavuttaneet tässä elämässä. Helvetin tietä kulkevat ne ihmiset, jotka ovat valinneet nautinnoissa ja pahan tekemisessä pysyttelemisen, ja jotka eivät hyväksy mitään hyvää.

Ne ovat kome erilaista mahdollisuutta, joista kukin meistä valitsee yhden tässä elämässä ja jonka mukaan elämme ajattomuudessa. Siksi tuonpuoleisen elämän tapa valitaan täällä, sen mukaan millaisen asenteen me omaksumme.

- Nyt kun olen tulossa kuusikymmenvuotiaaksi, voin, Luojan kiitos, olla kiitollinen siitä että olen saanut elää täyttä elämää.
- Missä mielessä?
- Olen kaiken ikäni koettanut toteuttaa jotain hyvää. Siinä mielessä olen tyytyväinen.

Voi huomata suunnattoman eron niiden välillä, jotka ovat pyhittäneet elämänsä hyvän toteuttamiseen, ja niiden, joiden tavoitteena on ollut ainoastaan saada materiaalisia etuja. "

(Kirjasta Norberto Keppe: "Triloginen raamattu", suomennettavana)

Ei ole niinkään kysymys, että joku pääsisi taivaaseen tai että joku tuomittaisiin helvettiin. Kysymys on valinnasta - on ihmisiä, jotka hyväksyvät Jumalan, pyrkivät tekemään sitä, mikä on muille avuksi ja hyödyksi, jotka kunnioittavat Luojaa ja luomakuntaa. He valitsevat taivaan.

On toisaalta niitä, jotka kieltävät koko Jumalan olemassaolon, tai vihaavat Häntä, niitä jotka pyrkivät vain saamaan etuja itselleen ja jotka myös vahingoittavat lähimmäisiään. He eivät halua Jumalaa tai vihaavat ja halveksivat Häntä - kuinka he haluaisivat olla Hänen luonaan ikuisuudessa? He haluavat olla jo täällä kaukana Hänestä.

Jumala on kuitenkin Ainoa, jonka olemassaolo on vääjäämättömästi välttämätöntä - me muut olemme luotuja, joten meidän olemassaolomme ei ole edes korvaamatonta. Jos henkilö ei halua Luojan luo, mihinkähän hän sitten menee? Todellisuudessa on vain Luoja ja sen minkä Hän on luonut - jos ihminen ei mene Hänen luokseen, hänellä ei ole mitään minne mennä. Meneekö hän ei minnekään? On kärsimystä olla ei missään - ja se on helvetti. Olla kaukana Jumalasta, kaukana hyvästä.

Olla ei missään on olla ilman toivoa, ilman rakkautta, ilman tulevaisuutta, ilman kaikkea ylläpitävää energiaa, ilman valoa, ilman yhteyttä toisiin. Se on ei mitään. Jumalan ulkopuolella ei ole mitään. Se on kärsimystä, lohduttomuutta. Paholaisten valinta. Nehän luotiin alunperin enkeleiksi, mutta valitsivat Jumalaa vastaan olemisen. Ajan ulkopuolella valinnatkin ovat ikuisia. Osa ihmisistä tekee saman valinnan.

Kristus sanoi, ettei hän tunne niitä jotka eivät tunne häntä. Haluatko nyt tänne? hän voisi kysyä kolkuttajalta - mutta en tunne sinua. Toisaalta mitäpä Jumalan vihaaja tekisikään Jumalan talossa - pyrkisi tuhoamaan niin kuin hän tekee jo tässäkin elämässä. Toivotatteko te tervetulleeksi rikollisen, joka pyrkii tuhoamaan talonne ja halveksii teitä? Tuntuisi epäloogiselta.
Niin että me emme pääse taivaaseen tai joudu kiirastuleen (puhdistautumisen tilaan) emmekä myöskään joudu helvettiin, vaan itse valitsemme sen mihin menemme.

Sen joka haluaa Jumalan taloon, täytyy tietysti hyväksyä talon tavat.

M.L.
Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen: markku@stop.org.br
Kirjoja voit ostaa osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net

Musiikki - tie sisäisyyteen

Kreikkalainen filosofi Aristoteles (384 - 322 eKr) sanoi:"Älyn alueella ei ole mitään mikä ei olisi tullut sinne aistien kautta ". Se oli hyvin merkittävä kannanotto, joka johti ajatteluun, että kaikki tieto tulee ulkoapäin, aistien välityksellä. Ajatus johti englantilaisen filosofin, John Locken laatimaan käsitteen "tyhjä taulu", joka on Aristoteleen ajatuksen kopio - eli että meidän on opittava kaikki tietääksemme jotain.

Aristoteleen käsitys oli ja on edelleen voimakkaasti vallalla. Suuren muutoksen ajatteluun toi saksalainen filosofi Leibniz (1646 -1716), joka laski perustan uudelle sisäisen tiedon käsitteelle: "Älyn alueella ei ole mitään mikä ei olisi tullut sinne aistien kautta, paitsi itse äly." Hän siis tunnisti itse instrumentin, älyn itsenäisen olemassaolon. Immanuel Kant (1724 - 1804) vei asiaa eteenpäin sanomalla että "havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita" - siis että on oltava instrumentti ja käsitteet, jolla me tulkitsemme todellisuutta - olkoonpa sen nimi sitten ymmärrys, sielu, psyykkinen elämä tai minä. Kantin idea oli, että äly luo käyttämänsä käsitteet.

Keppe osoittaa, että mielessämme on jo valmiina käsitteet, universaalit, joilla operoimme. Ne ovat tietoisuudessa. Se sisäinen tietoisuus on kuitenkin hylätty, väheksytty, laiminlyöty. Mutta - se on kaiken elämän keskus. Haluan puhua siitä, kuinka musiikki voi olla tienä siihen sisäiseen - tie elämän lähteelle.

"Minulla on vakaumus, että Jumala luo suoran yhteyden ihmiskuntaan esteettisyyden välityksellä: musiikki on Luojan ääni, veistokset ja maalaukset ovat Hänen muotojensa ja väriensä ilmentymiä, arkktitehtuuri on pyhän luomakunnan kuvajainen, kaiken kaikkiaan, kauneus on liitoskohta , joka muistuttaa meitä meidän yliluonnollisesta alkuperästämme." (Keppe:"Sosiopatologia")

Ihmiskunta tuntee niin suunnatonta kateutta Jumalaa kohtaan, ettei se kykene sen vuoksi hyväksymään ajatusta, että me tulisimme Hänestä. Mitään ei kuitenkaan tule Ei Mistään, vaan kaikki tulee kaikkeudesta.

"Taidetta voi toteuttaa vain todellisen tunteen pohjalta (joka on rakkautta) ja siksi taiteilijalle on luoteenomasita juuri rakkaus." (N.Keppe, "Sosiopatologia")

"Järki ilmenee rakkaudesssa ja se puolestaan tulee esiin yhteiskunnassa taiteen kautta - jos estetiikka asetetaan ensimmäiselle sijalle, koko yhteiskunta muuttuu rationaaliseksi, järkiperäiseksi ja tasapainoiseksi." (Keppe, "Vapautuminen tiedon kautta - järjen aikakausi")

Tämän hetkistä maailmaamme ei voi pitää rakkaudellisena, vaan enemmänkin raukkamaisena juuri rakkauden puutteen vuoksi, eikä se ole rationaalinen, järkiperäinen, koska ihmiskunta on tekemässä itsemurhan jo ekologisessakin mielessä.

Kuunnellessamme vaikka Beethovenia, voimme tunnistaa, että hän on metafyysikko, filosofi, jonka sanoma on syvän inhimillistä, rakkauden läpitunkemaa.

"Tieto alkaa tunteesta, sen mukaan kuinka laajasti yksilö hyväskyy sen, mikä on hyvää, kaunista ja todellista ja vasta sen jälkeen se (tieto) tulee älylliselle tasolle (ja muuttuu ymmärrykseksi). " (Keppe: "Universaali ihminen")

Onko tällä hetkellä rakkautta - sellaista rakkautta, joka saa ihmisen tekemään jotain suurta, kaikkia auttavaa, universaalista. Vai onko kaikki surkastunut vain pieneksi itsekkyydeksi?

"Kaiken ja minkä tahansa tiedon perusta on estetiikassa, joka on rakkauden tunteen ja järjen yhdentymä." (Keppe; "Vapautuminen tiedon kautta - järjen aikakausi")

Kaunis ei voi olla epäeettistä. Eikö epäeettisyys ole juuri kaikkien yhteiskuntamme ja yksilön ongelmien perusta? Jos seuraisimme kauneutta ja etiikkaa, ei olisi korruptiota eikä väkivaltaa, ei epätasa-arvoa eikä köyhyyttä. Jos ihminen hyväksyisi etiikan - me eläisimme paratiisissa nyt.

"Musiikki on välittäjä hengellisen ja aistillisen elämän välillä." (Beethoven)

Suuri osa ihmiskunnasta haluaa kuitenkin kieltää koko hengellisen: suuren, pyhän, sisäisen - aivan kuin sen kieltäminen olisi suurenmoinen saavutus, kehityksen huippu. Ihmisillä ei enää ole kokemusta pyhästä. Mutta kuitenkin...

"...meillä on tietoisuutta siitä rakkaudesta, joka tulvii ylitsemme joka hetki, olkoon se vaikkapa auringon paistetta, tähtien valon hentoutta tai kuun pehmeää balsamia: me tunnemme täydellisesti sen jättiläismäisen ja ihanan olennon läsnälon jokaisessa linnun viserryksessä, veden kohinassa kivien lomassa, liskojen karkeissa liikkeissä. Me tunnistamme täydellisesti sen olennon läheisyyden erityisesti jokaisessa miehessä, naisessa ja lapsessa, jonka katseen kohtaamme, koska tiedämme, että olemme saaneet vastaanottaa liekin, joka on ikuisesti palava ja jonka poltteen me tunnemme sitä voimakkaammin, mitä lähempänä olemme Häntä."

Ihminen on vaihtanut suuren ja ihanan kouralliseen tyhjänpäiväisyyksiä, latteutta ja mekaanista tyhjyyttä - sanalla sanon täyden onttouteen, majesteettisen Luojan siihen, mikä on mitätöntä.

"Ihminen elää täysin kuvitteellisessa olotilassa. Voi sanoa, että vain harvat ihmiset ovat aidosti sitä, mitä he todella ovat, koska ihmisen käyttämä naamio tekee hänen käyttäytymisestään keinotekoista - ja se on juuri se kaikkein perimmäisin kysymys, josta syntyy taistelu hyvän ja pahan välillä." (Keppe: "Universaali Ihminen")

Eikö ihmisiä luokitella vaatetuksen, auton, rodun, uskonnon ja sen mukaan, kuinka paljon hän on onnistunut kasaamaan rahaa omalle tililleen ihmisten yhteisestä varannosta. Eivätkö tv-ohjelmat näytä väkivaltaa ja huumeiden myyntiä, aivan kuin todellisuus olisi sellainen. Eikö ihminen ole alistettu palvelemaan rahaa ja pankkilaitoksia, eikä niin että raha palvelisi ihmisiä ylipäätään. Se on juuri virtuaalitodellisuutta.

"Me synnymme jumalallista varten ja voimme hyvin, kun hyväksymme sen. Siitä päivästä lähtien kun ihminen hylkäsi totuuden, hän on elänyt takertuneena olemassaolon vieraannuuttaviin muotoihin, varmasti kaikkein voimakkaimmin juuri fyysiseen elämään. Sen vuoksi ihminen ajattelee, että kaikkein suurin oleassaoleva nautinto tulee juuri aisteista - ja hänen pyrkimyksenään on unohtaa se suunnaton onnellisuus, joka tulee psykologisesta elämästä." (Keppe: "Kirkastuminen")




"Kauneuden toteuttamista voi verrata jumalalliseen ilmestykseen, joka tulee suoraan intuitiosta, tunteesta (rakkaudesta) ja aistien välityksellä jopa kontaktista asioiden olemukseen; se on kaikkein korkeinta tietoa, koska sitä ei ole vielä turmeltu järjen epäilyksillä, joista tulevat kaikki luodun maailmankaikkeuden täydellisyyden häiriöt (kateuden vuoksi)."(Keppe: "Sosiopatologia")

Eikö suuri taide anna meille aavistusta siitä, mitä on Jumalan valtakunta, tai taivas, joka on myös ihmisen sisimmässä. Me tunnemme heijastuksen siitä suunnattomasta ihanuudesta, kun kuuntelemme Bachia, Mozartia, Tchaikowskia tai Rachmaninovin pianokonserttoja tai Chopinia.

Toisaalta klassinen musiikki koskettaa ihmisen sisimmässä myös niitä tunteita - surua, pettymystä, vihaa jne - joita me emme halua tiedostaa. Siksi sen kuunteleminen on syvän terapeuttista.



"Taide on tie totuuteen, se on itsessään juuri yhteyttä Luojaan...taiteilija ei koskaan paljasta vain näkyvää luontoa, vaan hän elää muita luotuja edistyneemmällä tasolla - sillä hän on lähempänä maailman todellisuutta, hän on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä." (Keppe:"Sosiopatologia")

" Lähettää valoa ihmisen sydämen pimeyteen - sen tulee olla taiteilijan velvollisuus" (Robert Schuman).

"Ilman pienintäkään epäilystä, on olemassa geneettinen muisti, joka ulottuu ihmisen mielen sisällä vuosisatojen päähän - muistikuva ihanasta menneisyydestä, joka on kuin upotettuna meidän sisimpäämme ja saa meidät kaipaamaan sinne takaisin. (Keppe: "Triloginen raamattu")

"Olen vakuuttunut, että on olemassa jumalallisen ajattelyn virtoja, jotka saavat eetterin värähtelemään, ja se, joka tuntee sen värähtelyn, tunteen inspiraation. "(Richard Wagner, 1813 - 1883)

"Maailmankaikkeuden sielu on muodostunut energiasta: kaikki voima on näkymätöntä, mutta me voimme tuntea sen vaikutuksen - sanokaamme, että se on näkymätöntä ulkoisille aisteille, mutta meillä on siitä kuitenkin aistimus sisäisten aisitemme välityksellä...siksi nerous, terveys ja estetiikka (kauneus) riippuvat käyttäytymisestä, joka on kaikken lähimpänä alkuperäistä ydintä." (Keppe:"Uusi fysiikka")

Alkuperäisen ytimen luo kulkeminen on tiedostamista - meissä olevan hyvän ja sen esteeksi valitsemamme pahan tiedostamista.

ML

markku@stop.org.br

Onko tämä ujoutta?

Meidän kielikoulussamme, ranskan kielen oppilaana oli nuorehko mieshenkilö (oppilaat ovat pääasiassa aikuisia), joka kertoi kärsivänsä alemmuuskompleksista ja koska hän oli äärimmäisen ujo, hän ei kyennyt oppimaan uutta kieltä. Hän oli peloissaan, että muut luokan oppilaat nauraisivat hänen virheelliselle ääntämiselleen, virheellisille lauseilleen ja niin hän piti parempana pysyä vaitonaisena, jottei joutuisi naurunalaiseksi.

Hänen ihmissuhdeongelmansa eivät olleet yhtään pienempiä. Hän kertoi käyttäneensä psykiatrisia lääkkeitä viimeisten kahden kymmenen vuoden ajan, koska hän kärsi sosiaalisten kontaktien pelosta - hänellä ei ollut ystäviä, ei tyttöystävää - kontaktit olivat lähinnä pakollisia työsuhteita. Kaiken kaikkiaan hän oli ongelmallinen henkilö.

Kun puhuimme hän ammatistaan, hän kertoi olevansa kirugi, jonka työpaikkana on ensiapuklinikka São Paulon Kliinisessä sairaalassa. Sairaala on yksi Latinalaisen Amerikan mantereen arvostetuimpia sairaaloita. Hän oli suorittanut useita erikoistumiskursseja ja hän oli hyvin arvostettu työssään.

Pidimme outona, että henkilö, jolla selvästi on huomattava henkinen kapasiteetti, ei kyennyt oppimaan uutta kieltä. Kuitenkin hänen patologiansa keskeinen tekijä paljastui, kun kysyimme häneltä:miksi olet valinnut niin vaikean työn, ensiapupoliklinikan kirurgina? Sillä hetkellä hän silmänsä laajenivat ja hän nosti katseensa, ikään kuin ei enää näkisi meitä. Hän vastasi seuraavalla tavalla:

- Minä pidän suurenmoisena sitä, että voin palauttaa elämän ihmisille. Näen heidän tulevan klinikalle puolikuolleina ja MINä annan heille takaisin heidän elämänsä. Sen jälkeen he näkevät minut aivan eri valossa, he aivan kuin jumaloivat minua, aivan kuin olisin Jumala.

Voitteko huomata, että tämän henkilön käsitys on, että hän on Jumala, joka antaa ihmisille elämän. Kuinka henkilö, joka haluaa nähdä itsensä jumalana, voi oppia, kun oppiakseen ihmisen on asetettava itsensä opettajan alapuolelle (jolla ainakin siinä asiassa on enemmän tietoa). Kuinka hän voisi myöntää virheitään realistisesti, pitämättä itseään naurettavana. Hän sijoittaa myös omat asenteensa muihin oppilaisiin, ikään kuin muut pitäisivät häntä naurettavana. Ujous on siis itsensä näkemistä täydellisenä ja virheellistyytensä ja vaillinaisuutensa piilottamista.

Ujot ihmiset eivät koskaan näe itseään näin, vaan päinvastoin pitävät itseään maan matosina ja kärsivät ujoudestaan. Jos he kuitenkin alkavat laskeutua sieltä korkeuksista, jonne ovat huomaamattaan itse itsensä asettaneet, he alkavat oppia ja alkavat tehdä virheitä, niin kuin kuka tahansa. Siinä täytyy olla tietenkin nöyryyttä mukana.


ML

Voitte aina lähettää kommentteja osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Kateus vie ihmisen elämästä hehkun

Tunnen paljon nuoria ja vanhempia ihmisiä, joista puuttuu kokonaan hehku. He tuntuvat huolien rasittamilta ja kuluneilta. Ikään kuin he eivät uskaltaisi uneksia tai eivät tuntisi innostusta mitään kohtaan. Muistan jo lapsena kuinka sanottiin että "ei ole mitään tekemistä'. Sitten myöhemminkään ei juuri ole mitään tekemistä - ei ainakaan sellaista joka loisi säkenöintiä elämään.

Monet nuoret voivat pahoin ja näkevät syyn yhteiskunnassa. He eivät halua astua turmeltuneeseen systeemiin, mutta ei tunnu olevan olemassa mitään järkevää vaihtoehtoakaan. Monet poistuvat tilapäisesti tai pysyvästi elämästä kaljan tai muiden huumeiden avulla. Elämästä on hävinnyt pyhä, kaunis, syvä, ihana, into, hohto. Elämä on latistunut vain materialistiseksi. Mutta elämä ei ole vain sähkölaskuja, vaan sähköä.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa rakennettiin valtava määrä taloja talottomille hartiapankin avulla. Juotiin talkookahveja, syötiin ja iloittiin yhdessä tehdystä työstä. Siinä oli hohtoa, vaikka allekirjoittanut ei olekaan sitä henkilökohtaisesti kokenut. Haluan sanoa, että vielä kuusikymmentäluvulla ihmisillä oli yhteistä harrastusta, mutta sitten se ihanteellisuus, idealismi karsiutui pois. 80-luvun punkkarit ilmaisivat pahoinvointiaan - mikä ei ole kylläkään yhteiskunnan, vaan väärän ajattelun aikaansaamaa. Sen jälkeen sitä ei ehkä enää ole edes ilmaistu. Monet vain tekevät itsemurhan. Sekään ei kuitenkaan auta, koska me olemme ikuisia.

Jos ihminen elää vain itseään, omaa hyvinvointiaan, omaa pankkitiliään, omaa humalaansa tai omaa kesämökkiään varten, hän voi huonosti, koska siitä puuttuu ihanne, toisten auttaminen, yhteiseen hiileen puhaltaminen, josta syttyy innostus ja elämisen kipinä. Näyttää helpommalta ajatella vain itseään, vaikka samalla ihminen kuolee sisäisesti. Monet juovat jotteivät huomaisi kuolemistaan. Jos alat tehdä jotain yhdessä muiden kanssa ja muiden hyväksi, joudut kuitenkin käsittelemään kateuttasi: Miksi tekisin toisten hyväksi? Mitä he tekevät minulle? Enkö saa tästä mitään korvausta? Mitä hyötyä minulle on tästä?

Yhdysvalloissa oli samoin suuri idealismi valtakunnan alkuaikoina, joka johti suunnattomaan kehitysaaltoon kaikilla alueilla. Vähitellen se korvautui itsekkyyden ja laiskuuden filosofialla. Nyt amerikkalaiset ovat kuolemassa sisäiseen näköalattomuuteen. Ihminen ei elä vain leivästä, vaikka sitä olisi runsaastikin, vaan hengestä.

Kristus sanoi samoin "Taivasten valtakunta ei ole siellä tai täällä, vaan sisäisesti teissä". Se että ryhtyy hyvään toimintaan, yhdessä muiden kanssa vie ihmistä kohtaamaan kateuttaan, sitä ettei haluaisi tehdä hyvää muille, ja sitä mukaa kuin kykenee sitä tiedostamaan, hän alkaa myös tunnistaa sisällä palavaa elämän liekkiä, rakkautta, onnellisuutta - sitä mistä runoilijat krjoittavat. Ikään kuin se olisi harvojen herkkua. Mutta se on jokaisessa. Ei tarvitsisi tuntea niin paljon pahoinvointia. Kärsimys ei ole suuruutta, vaan elämän hukkaa. Se on pois haihtunutta aikaa.

Me täällä Brasiliassa teemme työtä meidän trilogisissa yrityksissämme, joissa toteutamme toisten auttamisen ja toisten hyväksi tekemisen filosofiaa. Se on kuin Rooman stoalaisuuden jatkumoa, vaikkakin lisänä on Norberto Keppen luoman psykopatologia tieteen havainnot siitä, kuinka paljon ihminen vastustaa juuri sitä stoalaisuuden ylistämää onnellisuutta. Se on kuin hyvää, jonka lisänä on havainto hyvän vastustamisesta. Eikö olekin erikoista.

Jos ajattelemme vaikkapa suomalaista yhteiskuntaa - sehän auttaa ihmisiä, joskus jopa paapoo liikaakin. Mutta elämänfilosofia, joka on itsekkyyden ja kateuden läpäisemää, saa ihmisen kärsimään ja taintumaan, eikä yhteiskunnan apu silloin kosketa juuri sitä missä on suurin ongelma: ihmisen sisintä.

ML
Voitte aina lähettää vastineita osoitteeseen: markku@stop.org.br

Pörssiromahdukset ovat tärkeitä varoitusmerkkejä (oireita) siitä, että taloudella on väärä suunta

"Se, mitä osakemarkkinoilla tapahtui lokakuussa 1987, merkitsi vain hintojen mukautumista todelliselle tasolleen. Se oli kuin kuume sairaassa elimistössä, varoitus infektiosta, joka täytyy voittaa - jottei koko keho menehtyisi. Täsmälleen samoin on käynyt ennenkin: vuosina 1819, 1837, 1857, 1873, 1893, 1907 ja 1929 - mutta tähän mennessä kansa ei ole onnisunut tiedostamaan, mitä on romahduksen takana, eikä ongelmaa ole sen vuoksi ratkaistu.

Pörssiromahdus osoittaa, että
1) talouden suunta on väärä, koska se perustuu keinotteluun
2) rahaa on enemmän kuin markkinat sietävät
3) jos jatkamme näin, joudumme vaaralliseen vaiheeseen, sillä tällä kertaa romahdus tulee olemaan aiempia pahempi.

Uskon, että tämä(nhetkinen) taso säilyy vain länsimaisen valtioryhmän keinotekoisesti tukemana. Niiden etujen mukaista on säilyttää arvopaperipörssit ja ne riistävät kehitysmaita. Voimme huomata, että kolmas maailma ylläpitää koko planeettaamme:
1) myymällä raaka-aineita halvalla ja
2) ostamalla teollisia, tieteellisiä ja teknologisia tuotteita kultaakin kalliimmalla.

---

Jos talletat 100 000 ja sitten nostat sen, se on pankin ongelma. Mutta jos talletat miljoonan, sen takaisin saaminen onkin sinun ongelmasi. Miljonäärinä olemisessa on riskinsä. Jos pidettäisiin tarkastus ja laskettaisiin kaikissa pankkilaitoksissa todellisuudessa olevan rahan määrä, ihmiset tulisivat olemaan erittäin pettyneitä huomatessaan, että heidän säästönsä ovat olemassa vain tietokoneella. Todellisuudeessa pankki toimii kuin "rahatehdas", joka käyttää paperipinoja ja liikekumppaneitaan lisätäkseen varallisuuttaan. Sillä hetkellä, kun tallettajien luottamus loppuu, pankki joutuu välittömästi vararikkoon.

Tällaisen laitoksen epärehellisyyttä kuvaa parhaiten se, että se ei pysty milloinkaan palauttamaan tallettajille vastaanottamaansa rahamäärää. Se on käytetty kiinteistöjen ja toimistojen ostoon, sitä on lainattu yrityksille ja sillä on ostetuttu arvopapereita, obligaatioita ja osakkeita. Pankkilaitos pysyy pystyssä vain , josa talletuksia on jatkuvasti paljon. Tuskin on olemassa sellaista pankkia, joka pystyisi palauttamaan kaikki valstaanottamansa rahat. Jos sinulla "on" miljoonan talletus, saat olla varma, että voit saada sen takaisin vain niin kauan, kun ihmiset luottavat tuon yrityksen "vilpittömyyteen.", ja sijoittavat sinne kovalla työllä ansaitsemansa rahan, siis antavat katteen talletuksellesi.

Siitä asti kun ensimmäiset pankit perutstettiin, ne ovat yrittäneet iskostaa kansaan ajatusta, että säästäminen olisi rahojen säilyttämistä näissä laitoksissa. Jotta se olisi houkuttelevampaa, alettiin maksaa korkoja ja rohkaista ihmisiä keinotteluun. Sen seurauksena ihmiset ovat nyt saaneet väärän ajatuksen, että heillä olisi rahaa, jota todellisuudessa ei ole olemassakaan."

Lyhennelmä otsikon artikkelista: Norberto Keppe, "Työ ja pääoma", s. 259 - 261
terveisin ML
Voit aina lähettää palautetta osoitteeseen : markku@stop.org.br
Kiitos saamastani palautteesta.

Toiminta on olemisen alku

"Ihminen ymmärtää vain sen, mitä tekee: aito tieto ja viisaus tulevat vain puhtaasta toiminnasta. Tietämättömyys ja sairaus johtuvat puolestaan häiriintyneestä käyttäytymisestä. Ihminen havaitsee vain sen, mitä tekee. Tämä tarkoittaa tietenkin, että ihmisen täytyy käyttäytyä edes hieman terveesti ollakseen tietoinen (hyvästä ja pahasta).

Haluan osoittaa, että tominta ohjaa jopa älyä. Äly ei täysin käsitä, mitä ihminen on, koska äly on vain pieni osa toimintaa. Voidaan siis sanoa, että ajattelu on toiminnan sivutuote eli vain osa olemista. Toiminta on olemista. Tarkoitan, että ihminen on toimintansa kaltainen. Jos hänen toimintansa on rakkaudellista ja järkevää, hän on terve - mutta jos se on kateellista ja järjetöntä, hän on sairas. " Norberto Keppe: "Sairauksien alkuperä", s. 121

Ihmisellä on mahdollisuus toimia hyvin, tai vähemmän tuhoavasti tai järkevästi. Eräs asiakas sanoi, ettei hänellä ole oikean äidin mallia sisimmässään, koska hänen äitinsä oli aina hyvin tasapainoton. Kuinka hän tietää, että äiti on tasapainoton? Koska hänellä on juuri se hänen peräämänsä oikean äidin malli sisimmässään. Se on universaali käsite.

Mutta toiminnan me valitsemme. Jos ihminen juo, hän sanoo syyksi, ettei kestä elämää. Ei kestä aurinkoa, ei sadetta, ei työntekoa ja ponnistuksia, ei rakkautta tai pettymyksiä. Juomalla hän tuhoaa itseään, mutta hän tietää myös, mikä olisi oikeampaa ja terveempää toimintaa. Se tieto meissä on universaalissa muodossa. Emmehän me voi tuhota itseämme kärsimättä seurauksista.

Juuri ponnistus, toteuttaminen antavat ihmiselle suuren tyydytyksen. Näyttää kuitenkin siltä, että suurin osa ihmisistä on harhautunut uskomaan, että tyydytys tulee aistinautinnoista tai rahasta. Siksi maapallomme on vaarassa - etiikka, taide, todellinen tiede on jätetty sivuun ja ihmiskunta haluaa vain sitä, mikä on itse asiassa illuusiota - rahaa ja nautintoa.
Siinä on kysymys kollektiivisesta itsemurhasta.

terv. ML
Voitte lähettää kommentteja osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Todellisuus on suurenmoisin olemassaolevista asioista

"Totuus ei ole sitä surkeutta, mikä kukoistaa tässä maailmassa. Totuus ei ole myöskään neurooseja, psykooseja tai minkäänlaisia psyykkisiä häiriöitä. Eikä se ole nälkää, köyhyyttä, rauhattomuutta, surullisuutta tai onnettomuutta. Tämä kaikki on itse asiassa totuuden puutetta, sillä totuus on ainoastaan rikkautta, terveyttä, yltäkylläisyyttä ja suuruutta. Se on mielihyvää ja täydellistä onnea ja tyydytystä. Totuus on kaikkea olemassaolevaa: maata, vettä meriä, eläimiä ja kasveja. Se on ihminen älyineen, tunteineen, kykyineen ja saavutuksineen. Juuri viimeksi mainittu asia - ihmisen kyky saavutuksiin - tekee meistä paljolti Luojan kaltaisia. Me voisimme kehittää planeettaamme ja saada aikaan nopasti todellisen paratiisin, jos emme kateutemme takia tuhoaisi sitä järjestelmällisesti. " - kirjasta Norberto Keppe "Kirkastuminen".



Totuus sekoitetaan usein juuri sen kieltämiseen - ikään kuin sota ja rauha olisivat molemmat totuus. Rauha on totuutta ja sota on sen alkuperäisen totuuden kieltämisen seuraus. Sota on keinotekoista, niin kuin kaikki muukin ihmisen ongelmallisuus. Ongelmat ovat enimmältään itse luotuja, keinotekoisia. Kun kuka tahansa meistä tunnistaa tämän sisimmässään, hän voi järjestelmällisesti vähentää ongelmien kehittelyä ja elää elämää enemmänkin sellaisena kuin se on: elämä on kaunista.



Elokuisin terveisin Markku Lyyra

Voit lähettää kommentteja osoitteeseen: markku@stop.org.br

Kateus kätkee elämän suurimmat ihmeet

Kirjasta: Norberto Keppe, "Sairauksien alkuperä" (suomennettu)



"- Näin unta, että olin hyvin kauniissa paikassa, jossa en ollut koskaan käynyt, ja tunsin suurta ihastusta, sanoi asiakas.

- Sitä mukaa kun tiedostatte kateuttanne, alatte nähdä ihanuutta, jota ette aikaisemmin huomannut, selitin hänelle.

Kateus tekee ihmisestä sokean, joten hän ei nauti maailman suurista ihmeistä. Kateelliset tekevät elämästään itselleen hyvin epämiellyttävän. Toisin sanoen paheet johtavat ihmisen onnettomaan elämään ja hyveet puolestaan hyvinvointiin.

- Kateus vie arvon kaikesta - jo etukäteen kieltäydyn siitä, mitä aioin tehdä, sanoi asiakas.
- Tästä voimme päätellä, että kateelliset kärsivät valtavasti.

Se miten paljon ihminen ymmärtää, riippuu täysin hänen kateuden määrästään Mitä vähemmän kateutta, sitä enemmän ymmärrystä. Mitä enemmän kateutta, sitä vähemmän tietoa. Uskon nykyisten tiedemiesten arvostavan induktiota siksi, että siinä voidaan yhdistää ymmärrys kateuteen. Kaikkien absurdien teorioiden alkuperä on kateudessa.

Kateus on kuin myrkkykäärme, joka viekkaasti luikertelee nurkissa hyökätäkseen pahaa aavistamattoman uhrinsa kimppuun - tässä tapauksessa kuitenkin hyökkääjä ja hyökkäyksen kohde ovat alkuaan yksi ja sama henkilö. Kateus on ainoa kaksisuuntainen "tunne", mikä harhauttaa helposti sen alkuunpanijan. Sillä ei vaikuta olevan juuri mitään tehtävää elämässä ja kuitenkin se on kaikkialla. Se näyttää yhtä aikaa pieneltä matelevalta eläimeltä ja raivostuneelta elefantilta, joka on valmis polkemaan maan tasalle kaiken eteensä osuvan.

Mikä on pahinta kateudessa? Se on onnellisuuden puuttuminen kateellisten elämästä - ja kaikki paheiden aiheuttamat häiriöt: epätoivoinen rahan perässä juokseminen, seksin ja ruuan ahnehtiminen, työstä kieltäytyminen, raivo ja ylimielisyys hyvän edessä. Kateus on vaivojen kuningatar - ihmiskunnan perisynti. Kaikki mielipaha elämässä tulee henkilön kateudesta juuri olemassa olevan hyvän suhteen, mikä sitten estää häntä nauttimasta siitä.

Jos jokin vie onnellisuuden, mikä yleensä ilmenee epämääräisenä pahoinvointina, tämä johtuu siitä, että henkilö on kateuden "tunteen" vallassa. Ymmärtääkseen paremmin pahoinvoinnin koko laajuuden sitä pitää yksinkertaisesti verrata todelliseen tunteeseen, kiitollisuuteen. Kiitollisuus tarkoitaa, että pitää elämästä ja kaikesta, mitä se tarjoaa. "

Ote on kirjasta "Sairauksien alkuperä" (Norberto Keppe, s. 16-17)

Niin kuin sanottu, kateus on salakavala tunne, jota ihmisten on hyvin vaikeaa myöntää. Kuitenkin kateutta on kaikissa ihmisissä - ei ole sellaista ihmistä, jolla sitä ei olisi. Henkilö voi tietysti kieltää sen olemassaolon - koska pettää itseään ja koettaa pettää muitakin. Kateuden tiedostaminen auttaa kontrolloimaan sitä - se ikään kuin liudentuu. Ja samalla ihminen voi alkaa nauttia siitä mitä elämä on: se on suuri ihme.
ML
Kommentit voit kirjoittaa osoitteeseen: markku@stop.org.br

Kirjoja saat osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net

Onko taide rakkautta?

Keskiviikkona, 4.7.2007

Hiljattain haastattelimme Brasilian taideakatemian jäseniä tv-ohjelmaamme varten, ja yksi heistä, kirjailija, sanoi, ettei taiteilijalla ole enää mitään sanottavaa. Se on järkyttävää puhetta. Jos käymme konsertissa, jossa kuulemme ns. modernia klassista musiikkia, tulee hyvin selväksi, ettei taiteilijalla usein ole mitään sanottavaa, vaan hän on olemassaolevista elementeistä kehittänyt uudenlaisen äänikollaasin, jonka kuunteleminen on usein vastenmielistä tai pitkästyttävää. Miksi? Koska ei ole sanomaa, koska siinä ei ole yhtä taiteen perusainesta, nimittäin rakkautta. Me emme tunne rakkauden läsnäoloa, sen viestiytymistä. Sellainen musiikki on kuin vinoon rakennettu talo tai se on kuin supermarketista ostettu lounas - se ei maistu miltään.

Rakkaus on se elementti, joka liittää taiteilijan suurempaan kokonaisuuteen, ihmisyyteen, ihmiskuntaan ja maailmankaikkeuteen. Sitä maailmankaikkeutta säätelevät fysiikan, kemian, kosmologian lait ja ihmisyyttä taas säätelevät ihmisyyden, siis etiikan lait. Jos ihminen toteuttaa hyvyyttä, totuutta ja kauneutta elämässään, hän toteuttaa ihmisyyttä. Se tekee ihmisestä ihmisen ja samalla taiteilijan, vaikkei hän olisikaan taiteilija. Toisin sanoin ilmaistuna - se on rakkautta.

Samanlainen rakkaudettomuus vaivaa usein myös jazz-muusikoita, jotka saattavat olla teknisesti taitavia, mutta heidän soittonsa on älyllisyyden vääristämää, rakkaudesta onttoa. Ei ole niin, ettei ihmisellä olisi rakkautta - sitä on kaikkien ihmisten sisimmässä. Mutta rakkaudesta huolehtiminen ei enää ole muodissa. Kuitenkin, siitä huolehtiminen on loppujen lopuksi eettinen kysymys.

Kun me emme toimi etiikan mukaan, me tuhoamme - itsemme ja maapallomme, niin kuin on tapahtumassa.

Voitte huomata, että ihminen täyttää sisimpänsä päivän mittaan kaikenlaisella roskalla, jota hän keräilee tiedotusvälineistä tai ympäristöstään. Mielen sisältö toimii hyvin alhaisella taajuudella, rahan tai aistinautintojen alueella. Useat tonkivat vaikkapa internettiä samaan tapaan kuin kerjäläiset tonkivat roskaläjää. Kysymys on valinnasta, siitä mihin suuntautuu. Ihminen tekee valinnan itse.

Näin tapahtuu, koska ihminen ei huomaa kateuttaan. Kateus on termi, jota tri Norberto Keppe käyttää kuvaamaan halua olla näkemättä sitä, mikä elämässä on kaunista, hyvää, totuudellista. "Kateus" latinaksi on "ei nähdä" = invidere.

Kateus syö rakkautta sisimmästä. "Ihminen ei kiinnitä kovin paljon huomiota kateuteensa, koska se on antitunne", sanoo Keppe kirjassaan "Sairauksien alkuperä". Rakkauden välityksellä ihminen saa kosketuksen siihen jättiläismäiseen lähteeseen, josta tulee kaikki, nimittäin Luojaan. Kateus Luojaa kohtaan taas pienentää sitä kosketusta.

Taiteilija ei ole itse asiassa luova, taiteen luoja, vaan enemmänkin tieteentekijän kaltainen, havaitsija, löytäjä. Sen vuoksi me tunnistamme itseämme suuren taiteen kautta - löydämme itseämme. Rakkaus toisaalta ei ole vain kapea emotionaalisen elämän raita, vaan ikään kuin suvaitsevaisuudesta, uskollisuudesta, hyvästä toiminnasta, toisten auttamisesta ja kunnioittamisesta ja kiitollisuudesta palmikoitu matto, jolla elämä lepää.

Tieto on nostettu nyt niin korkealle, että ihmisistä on tullut tietobodaajia, joilla voi olla turbotietoa, mutta rakkauden osalta he ovat pienentyneet kääpiöiksi. Siksi me olemme tehokkaita tuhoamisessa, emme ole kosketuksissa etiikkaan. Brasiliassa sanotaan, että on annettu partaveitsi apinan käteen.

On vaikeaa löytää suurta taidetta, vaikka "suuria" taiteilijoita on runsaasti julkisuudessa - suuria oman itsensä pullistelussa. Kateus estää ihmistä tunnistamasta riippuvuuttaan Luojasta, koska emme voi olla kiitollisia sille, jota kadehdimme. Olemmehan joka mikrosekunti riippuvaisia elämästä ja sen luojasta. Jo kateuden vähäinenkin tunnistaminen vähentää sen voimaa ja antaa tilaa rakkaudelle ja todelliselle taiteelle.

ML

Kuuntele myös internetistä Rchard Jonesin tuottamaa "Thinking with somebody else's head"-podcastia - haastatteluja, näkökulmia, uusia ideoita. Sivu: www.somebodyelseshead.blogspot.com