Onko tämä ujoutta?

Meidän kielikoulussamme, ranskan kielen oppilaana oli nuorehko mieshenkilö (oppilaat ovat pääasiassa aikuisia), joka kertoi kärsivänsä alemmuuskompleksista ja koska hän oli äärimmäisen ujo, hän ei kyennyt oppimaan uutta kieltä. Hän oli peloissaan, että muut luokan oppilaat nauraisivat hänen virheelliselle ääntämiselleen, virheellisille lauseilleen ja niin hän piti parempana pysyä vaitonaisena, jottei joutuisi naurunalaiseksi.

Hänen ihmissuhdeongelmansa eivät olleet yhtään pienempiä. Hän kertoi käyttäneensä psykiatrisia lääkkeitä viimeisten kahden kymmenen vuoden ajan, koska hän kärsi sosiaalisten kontaktien pelosta - hänellä ei ollut ystäviä, ei tyttöystävää - kontaktit olivat lähinnä pakollisia työsuhteita. Kaiken kaikkiaan hän oli ongelmallinen henkilö.

Kun puhuimme hän ammatistaan, hän kertoi olevansa kirugi, jonka työpaikkana on ensiapuklinikka São Paulon Kliinisessä sairaalassa. Sairaala on yksi Latinalaisen Amerikan mantereen arvostetuimpia sairaaloita. Hän oli suorittanut useita erikoistumiskursseja ja hän oli hyvin arvostettu työssään.

Pidimme outona, että henkilö, jolla selvästi on huomattava henkinen kapasiteetti, ei kyennyt oppimaan uutta kieltä. Kuitenkin hänen patologiansa keskeinen tekijä paljastui, kun kysyimme häneltä:miksi olet valinnut niin vaikean työn, ensiapupoliklinikan kirurgina? Sillä hetkellä hän silmänsä laajenivat ja hän nosti katseensa, ikään kuin ei enää näkisi meitä. Hän vastasi seuraavalla tavalla:

- Minä pidän suurenmoisena sitä, että voin palauttaa elämän ihmisille. Näen heidän tulevan klinikalle puolikuolleina ja MINä annan heille takaisin heidän elämänsä. Sen jälkeen he näkevät minut aivan eri valossa, he aivan kuin jumaloivat minua, aivan kuin olisin Jumala.

Voitteko huomata, että tämän henkilön käsitys on, että hän on Jumala, joka antaa ihmisille elämän. Kuinka henkilö, joka haluaa nähdä itsensä jumalana, voi oppia, kun oppiakseen ihmisen on asetettava itsensä opettajan alapuolelle (jolla ainakin siinä asiassa on enemmän tietoa). Kuinka hän voisi myöntää virheitään realistisesti, pitämättä itseään naurettavana. Hän sijoittaa myös omat asenteensa muihin oppilaisiin, ikään kuin muut pitäisivät häntä naurettavana. Ujous on siis itsensä näkemistä täydellisenä ja virheellistyytensä ja vaillinaisuutensa piilottamista.

Ujot ihmiset eivät koskaan näe itseään näin, vaan päinvastoin pitävät itseään maan matosina ja kärsivät ujoudestaan. Jos he kuitenkin alkavat laskeutua sieltä korkeuksista, jonne ovat huomaamattaan itse itsensä asettaneet, he alkavat oppia ja alkavat tehdä virheitä, niin kuin kuka tahansa. Siinä täytyy olla tietenkin nöyryyttä mukana.


ML

Voitte aina lähettää kommentteja osoitteeseen:
markku@stop.org.br