Mistä johtuu ihmisten huonovointisuus?

(Artikkeli on tri Cláudia Pachecon kirjasta: "De olho de Saúde", "Terveyttä silmällä pitäen".)

Jos havainnoimme ympärillämme elävien tai kadulla kulkevien ihmisten kasvoja, voimme huomata, että suurin osa välittää muille tyytymättömyyttä, huonovointisuutta tai vastarintaa.

Jos me tutkimme, mitä tapahtuu näiden ihmisten sisimmässä, me saamme kuulla, että he valittavat jostakin tai että heillä on ongelma, joka on jollakin tavalla heidän tahdostaan riippumaton. Toisin sanoen, he tuntevat itsensä "uhreiksi" eivätkä he tunne olevansa osallisia ongelman syntyyn.

Ihminen ei ajattele, että olisi, vaikka huomaamattaankin, aiheuttanut huonovointisuutensa.

Jos me tunnemme vaikka kipua, fyysistä huonovointisuutta, emme koskaan ajattele, että syy olisi psyykkinen (psykosomaattinen). Että me peittelemme jotakin psyykkistä ongelmaa ja että se johtaa fyysiseen oireeseen.

Näemme syyn viruksissa, bakteereissa, ruoassa, liian lyhyessä yöunessa, kuumuudessa, kylmyydessä, liiallisessa työmäärässä, rahahuolissa...näemme itsemme passiivisina olentoina suhteessa kaikkiin näihin ulkoisiin tekijöihin ja kaikkeen pahaan, jota saamme kohdata.

Se tosiasia, että me olemme kaukana sisäisestä maailmastamme ja erityisesti siitä, minkä olemme työntäneet pois tietoisuudestamme, tekee meistä äärimmäisen haavoittuvia. Luonnostaan meillä on paljon puolustusmekanismeja, vaikkemme osaakaan niitä käyttää. Meillä on esimerkiksi sisäinen puolustusmekanismi, immunologia, joka toimii täydellisen apteekin tavoin: meillä on käytössämme luonnollisia elementtejä, jotka suojaavat meitä bakteereja, viruksia ja jopa syöpäsoluja vastaan. Meidän aineenvaihduntajärjestelmämme, joka säätelee kolesterolin määrää, veren sokeripitoisuutta ja paljon muuta, on suoraan riippuvainen emootioistamme.

Psykologisessa mielessä tapahtuu aivan samoin. Meillä on enemmän kuin riittävästi älykkyyttä, intuitiota ja tietoisuutta puolustautuaksemme ulkoisia hyökkäyksiä vastaan. Emme kuitenkaan käytä edes 5 prosenttia älykapasiteetistamme ja se johtaa meidät pysyvään vieraantuneisuuden asenteesen, jota haluamme ylläpitää - emme halua nähdä ongelmia, vaikka ne ovat nenämme edessä ja pidämme itseämme kyvyttöminä ratkaisemaan niitä. Jos käymme niihin käsiksi, huomaamme, ettei ole ongelmia, joihin ei olisi ratkaisua. Se, joka käyttää tietoisuuttaan, vaikka hiukankin, erottuu pian muista ja hänen elämässään asiat alkavat mennä kohdalleen.

Ovatko muut syypäitä siihen, mikä meillä menee huonosti?
Voin antaa esimerkin siitä, mitä voi tapahtua tiedostamattoman emotionaalisen konfliktin seurauksena: asiakas S.B., 25 vuotias, rakastui muutamaa vuotta itseään nuorempaan oppilaaseensa. Pian suhteen alettua hän alkoi somatisoida voimakkaasti (kehitti ruumiillisa vaivoja). Hänellä oli jatkuvia ja aina vain voimakkaampia kipuja lantion seudulla, jotka kertovat emotionaalisesta jännityksestä. Alussa hän selitti kipujen johtuvan orgaanisista ongelmista, huonoista ruokatottumuksista jne. Mutta analyysin aikana hän myönsi olevansa hyvin huolestunut rakkauden kohteen valinnastaan ja hän projisoi huonestuneisuutensa ystäviinsä ja perheeseensä. Toisin sanoen, negatiiviset ideat, joita hänellä oli uudesta poikaystävästään ja joita hän sensuroi, hän sijoitti muihin ihmisiin. Henkilö, joka ihannoi voimakkaasti itseään ja elämää, sijoittaa sisällään olevat negatiiviset ideat muihin, koska hänellä ei ole rohkeutta myöntää niitä.

"Minä pelkään, mitä he sanovat siitä, että poikaystäväni on paljon minua nuorempi ja että hän on huonosti pukeutunut, hänellä ei ole kovin korkeaa sosiaalista statusta, hän ei tunne kulttuuria - ajattelen, että he tuomitsevat minut sen vuoksi ja että he sanovat, että minun pitäisi valita parempi poikaystävä", hän lopulta ilmaisi ajatuksensa. Todellisuudessa, sijoittamalla ystävät ja perheen hänen sisälleen, hän paljasti kaiken poikaystäväänsä ja suhteeseen kohdistamansa kritiikin ja itse asiassa hän itse oli epävarma ja tyytymätön valintaansa.

Tosiasia, että hänellä ei ollut rohkeutta käsitellä näitä tunteita, se että hän torjui ne tietoisuudestaan, johti siihen, että ne vain voimistuivat ja alkoivat dominoida hänen elämäänsä fyysisten oireiden muodossa. Siitä hetkestä pitäen, kun henkilö tiedostaa ajatuksensa ja tunteensa, erityisesti ne, joita hän kaikkein vähiten haluaisi nähdä, ajatukset menettävät negatiivisen ja patologisen luonteensa koska ne tulevat järjen valoon ja niistä tulee jotain positiivista elämään.

Toinen huomionarvoinen seikka on, että tiedostamisen tuloksena orgaaniset, epämiellyttävät oireet häviävät, koska ne ovat olemassa vain sisäisen emotionaalisen konfliktin seurauksena (sensuurin vuoksi).

Tavallisesti psykologiset orientaatio suuntautuu tarkastelemaan ongelmaa sosiaalisesta näkökulmasta, toisin sanoen, asiakkaan seurustelua suhteessa perheeseen - ovatko vanhemmat liian kriittisiä, onko hän hyvin epävarma ja onko hänen itsetuntonsa liian alhainen, niin ettei hän ole kykenevä taistelemaan elämässä, saadakseen sitä mitä haluaa, tai että hän on kärsinyt menneisyydessä trauman, joka nyt tulee esiin. Se mitä ei huomata, on hänen sisimmässään oleva konflikti, joka voi olla tulos itsen ja muiden idealisoinnista ja ihannoinnista.

Kun ihminen myöntää "ajatuksensa ja tunteensa" jotka hänellä jo on, pelotta, hän voi ratkaista sisäisiä konfliktejaan ja analysoida niiden syitä, jotka suurelta osalta ovat sisäisiä. Nainen, joka hylkää suurimman osan miehistä, voi tehdä niin, koska on hyvin suuruudenhullu, megalomaaninen ja ajattelee, ettei yksikään mies ole tarpeeksi hyvä niin täydelliselle naiselle. Nainen voi myös tiedostamattaan haluta seurustelusuhdetta itseään paljon alempitasoisen miehen kanssa tuhotakseen omaa elämäänsä. Jokaista tapausta on analysoitava kuitenkin sellaisenaan.

Miksi ihminen käyttäytyy hyökkäävästi?

Me teimme satunnaisotoksin katuhaastattelun Sao Paulossa, kysymällä: "Miksi ihmiset käyttäytyvät hyökkäävästi?" Vastaukset antoivat tulokseksi: yhteiskunnallisten eroavaisuuksien vuoksi, suurkaupungin stressin vuoksi, kilpailun, alemmuudentunteiden, ihmisen lunnollisen agressiivisuuden vuoksi, itsetehostuksen, huumeiden tai alkoholin vuoksi, koska ihmisillä ei ole toimeentulomahdollisuuksia tai koska tiedotusvälineet arvostavat aggressiivisuutta tai koska ihmisiltä puuttuu jotain...

Kukaan ei maininnut, että ihminen on hyökkäävä, koska hänellä on sisäinen kateuden ongelma (ihminen haluaa tuhota sitä hyvää mitä toisella on, eikä että hän haluaisi sitä hyvää), että hänellä on eettinen ongelma, röyhkeyttä,laiskuutta, ahneutta, suuruudenhulluutta, itsepäisyyttä, mustasukkaisuutta, materialismia tai että hän tahtoo jotain liiallisesti (hän on turmeltunut) ja niin edelleen. Kaikki ajattelevat olevansa uhreja ja aggressiivisuus nähdään vastareaktiona eikä, että se on aktiivinen ja tahdonalainen. Kukaan ei halua olla vastuussa virheistään ja sillä tavoin ihminen vangitsee itsensä näihin virheisiin ja pysäyttää kehityksensä.

Oman virheellisyytemme hyväksyminen ja vastuun ottaminen siitä on lyhin tie sen parantamiseksi.

terveisin Markku Lyyra