Luoja on työnnetty pois ihmisten elämästä

Viimisinä vuosisatoina Jumala on systemaattisesti poistettu yhteiskunnasta ja erityisesti tieteestä. Sosiaalitieteiden kehittäjä August Comte loi niin sanotun positivistisen tieteen näkemyksen, jonka mukaan vain se, mitä voimme havaita aisteillamme, on olemassa. Sen mukaan ei ihmisen sisäisellä, universaalilla tiedolla eikä intuitiolla olisi mitään totuusarvoa. Charles Darwin todisti, että luonnossa toimivat lainalaisuudet johtavat lajien kehittymiseen. Hänen onnistui poistaa Jumala luonnontieteellisestä ajattelusta. Mistä ne lainalaisuudet tulevat - yksi niistä on se, ettei tapahdu siirtymistä lajista toiseen. Freud piti itse Jumala-käsitettä ihmisen projektiona - siis, että ihminen sijoittaa kaiken itsessään olevan hyvän kuvittelemaansa olentoon, jota hän kutsuu Luojaksi. Mistä se hyvä on tullut?
Kaiken huippuna filosofi Friedrich Nietzsche julisti Jumalan kuolleeksi. Hän oli Adolf Hitlerin mielifilosofi.

Ihmisen kateus Luojaa kohtaan on yhtä suurta kuin Hänen luomansa valtava maailmankaikkeus. Ihminen ajattelee Jumalan luomilla aivoilla, puhuu suulla jonka on saanut Häneltä, vieläpä Häntä vastaan. Hän hengittää Luojan luomaa ilmaa ja syö Hänen luontonsa tuotteita. Ihminen ajattelee pahaa Luojasta ja kuvittelee Hänen olevan julma rankaisija, joka ilon ja onnellisuuden vihollinen, koska hän näkee omat pahat tarkoitusperänsä Hänessä. Tai toiset ajattelevat, ettei häntä yksinkertaisesti ole olemassa ja päättävät ottaa suurimman mahdollisen hyödyn itselleen tästä lyhyestä maallisesta elämästä. Kaikki he kuitenkin ajautuvat ennemmin tai myöhemmin valtavaan olemassaolon kriisiin - niin kuin tapahtui Comtelle, Nietzschelle, Freudille.
Etiikka, jota on pyritty seuraamaan lakeja laadittaessa, on ihmisen sisällä. Muutenhan olisi mahdotonta luoda lainsäädäntöä. Eikä ihminen voi toimia etiikkaansa vastaan aiheuttamatta itselleen valtavaa sisäistä ristiriitaa. Niinpä ne, jotka käyttävät muita hyväkseen ja hankkivat itselleen jättiläisomaisuuksia, joutuvat tukahduttamaan eettistä ääntä sisällään viimeiseen asti. Kukaan ei voi sanoa, ettei tiennyt, että olisi täytynyt ajatella lähimmäisiään, auttaa heitä. Kaikki tietävät, että niin on. Entä kun ei enää voi tehdä tehtyä tekemättömäksi, kun ei voi enää korjata sitä, minkä on jättänyt tekemättä.
Monet ihmiset kummastelevat, miksi Jumala sallii sodat ja rikokset. Milloin hän on ne sallinut - hänhän on kehottanut olemaan tappamatta tai ottamasta toisen omaisuutta. Niin tehdessään ihminen tekee rikoksen, mutta toisaalta Luoja ei estä ihmistä tekemästä niin, koska ihmisellä on vapaus. Vapaus on todellista kuitenkin vain, kun sitä käytetään hyvään - pahan tekemisellä on huonot seuraukset, joten se ei olekaan vapautta. Se on rikollisuutta. Myös sen vapauden perusteella hän valitsee Luojan etsimisen tai hänen hylkäämisensä: eikö ystävyys voi perustua vain vapaaseen valintaan?
Itse asiassa koko maailmankaikkieus on Luojan - ei ole mitään muuta todellisuutta.

Ystävällisin terveisin Markku Lyyra