"Ensimmäinen askeleeni psyykkisten sairauksien alkuperää koskevassa oivalluksessa oli tämä inversiotekijä, jolla ihminen yrittää asettaa sisimmässään kaiken todellisuuden vastaisesti. Hän pitää fantasiaa erinomaisena, totuutta vahingollisena, rakkautta vaarallisena, vihaa hyvänä, kärsivällisyyttä takapajuisena, suvaitsemattomuutta edistyksellisenä ja niin edelleen. Tästä syystä koko pyskopatologiaa (ihmisen sairautta) käsittelevä tiede sinänsä syntyi invertoituneena, nurinpäin kääntyneenä, kuten kaikki muutkin asiat kulttuurissamme.
Työssäni psykoanalyysin parissa olen tullut johtopäätöksiin, jotka ovat vastakkaisia Freudin päätelmille. Esimerkiksi neuroosit eivät aiheudu torjutusta asiasta itsestään (vaikkapa kateudesta sinänsä) vaan ne aiheutuvat ihmisen asenteesta yrittää torjua tietoisuutta (esimerkiksi tietoisuutta kateudestaan). Häiriön aiheuttaja ei ole alitajunta, vaan omaksumamme asenne kätkeä tietoisuus. Kehitys ei tule libidon vapaasta käytöstä, vaan siitä, että olemme vapaita siitä. Ilman dialketiikan oikeaa käyttöä emme voi havaita tekemäämme inversiota, sillä ainoastaan syvälliset yksilöt kykenevät näkemään oman pintapuolisuutensa, samoin kuin vain suhteellisen terve henkilö kykenee näkemään oman sairautensa (ja pyrkii kontrolloimaan sitä).
Inversiota tapahtuu projisoitaessa sairautta terveyteen (kohtuullinen ihminen näyttää mielenkiinnottomalta) tai terveyttä sairauteen ("hulluus johtaa taiteellisuuteen"). Esimerkiksi ei kukaan, joka on sairas, ole onnellinen, mutta ihminen uskoo, että juuri ongelman havaitseminen tekee hänestä sairaan (eikä siis se, että henkilö ei näe mitään sairasta itsessään). Itse asiassa ongelman havaitsemisesta löytyy ainoa avain sen ratkaisuun." (Kirjasta N. Keppe: "Kirkastuminen")
Inversio, eli nurinpäin kääntäminen on johtanut niihin lukemattomiin ongelmiin, joista ihminen kärsii ja joita yhteiskuntamme on täynnä. Ihminen sanoo haluavansa löytää totuuden, mutta pitää totuutta samanaikaisesti vaarallisena. Ei ole hyvä puhua totta, sanotaan. Ihmiset hakevat onnea pyrkimällä pois todellisuudesta, uskoen, ettei todellisuus ole onnea varten, vaan fantasia. Me saastutamme sen sijaan että käyttäisimme puhdasta energiaa. Koko yhteiskunnallinen rakenne on pantu palvelemaan muutamia raharikkaita perheitä, jotka keräävät koko maailman yhteiskunnan, teollisuuden ja maanviljelyksen tuottaman voiton itselleen. Miljardit elävät köyhyydessä tai ahtaalla. Eikö se ole nurinkurista? Onko maailman tarkoitus olla sellainen. Ei, vaan se on rakentunut sellaiseksi ihmisen nurinpäinkääntyneisyyden vuoksi. Sitä voi ratkaista vain havaitsemalla sitä omassa itsessään.
ML
Voit aina lähettää kommentteja osoitteeseen: markku@stop.org.br
Kirjoja voit tilata osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net
quarta-feira, 26 de setembro de 2007
quinta-feira, 20 de setembro de 2007
Kuinka ihminen valitsee missä viettää ikuisuuden?
"Taivaaseen menevät ne onnekkaat, jotka jättävät kaiken tässä elämässä, saadakseen kosketuksen siihen kallisarvoiseen jalokiveen, josta Jeesus Kristus puhui kaiken lopullisena päämääränä. Kiirastuleen (joka portugaliksi on "purgatório", joka tulee sanasta purgar= puhdistautua, märkiä) menevät ne ihmiset, jotka haluavat Luojalta synninpäästön, koska eivät ole sitä syystä tai toisesta saavuttaneet tässä elämässä. Helvetin tietä kulkevat ne ihmiset, jotka ovat valinneet nautinnoissa ja pahan tekemisessä pysyttelemisen, ja jotka eivät hyväksy mitään hyvää.
Ne ovat kome erilaista mahdollisuutta, joista kukin meistä valitsee yhden tässä elämässä ja jonka mukaan elämme ajattomuudessa. Siksi tuonpuoleisen elämän tapa valitaan täällä, sen mukaan millaisen asenteen me omaksumme.
- Nyt kun olen tulossa kuusikymmenvuotiaaksi, voin, Luojan kiitos, olla kiitollinen siitä että olen saanut elää täyttä elämää.
- Missä mielessä?
- Olen kaiken ikäni koettanut toteuttaa jotain hyvää. Siinä mielessä olen tyytyväinen.
Voi huomata suunnattoman eron niiden välillä, jotka ovat pyhittäneet elämänsä hyvän toteuttamiseen, ja niiden, joiden tavoitteena on ollut ainoastaan saada materiaalisia etuja. "
(Kirjasta Norberto Keppe: "Triloginen raamattu", suomennettavana)
Ei ole niinkään kysymys, että joku pääsisi taivaaseen tai että joku tuomittaisiin helvettiin. Kysymys on valinnasta - on ihmisiä, jotka hyväksyvät Jumalan, pyrkivät tekemään sitä, mikä on muille avuksi ja hyödyksi, jotka kunnioittavat Luojaa ja luomakuntaa. He valitsevat taivaan.
On toisaalta niitä, jotka kieltävät koko Jumalan olemassaolon, tai vihaavat Häntä, niitä jotka pyrkivät vain saamaan etuja itselleen ja jotka myös vahingoittavat lähimmäisiään. He eivät halua Jumalaa tai vihaavat ja halveksivat Häntä - kuinka he haluaisivat olla Hänen luonaan ikuisuudessa? He haluavat olla jo täällä kaukana Hänestä.
Jumala on kuitenkin Ainoa, jonka olemassaolo on vääjäämättömästi välttämätöntä - me muut olemme luotuja, joten meidän olemassaolomme ei ole edes korvaamatonta. Jos henkilö ei halua Luojan luo, mihinkähän hän sitten menee? Todellisuudessa on vain Luoja ja sen minkä Hän on luonut - jos ihminen ei mene Hänen luokseen, hänellä ei ole mitään minne mennä. Meneekö hän ei minnekään? On kärsimystä olla ei missään - ja se on helvetti. Olla kaukana Jumalasta, kaukana hyvästä.
Olla ei missään on olla ilman toivoa, ilman rakkautta, ilman tulevaisuutta, ilman kaikkea ylläpitävää energiaa, ilman valoa, ilman yhteyttä toisiin. Se on ei mitään. Jumalan ulkopuolella ei ole mitään. Se on kärsimystä, lohduttomuutta. Paholaisten valinta. Nehän luotiin alunperin enkeleiksi, mutta valitsivat Jumalaa vastaan olemisen. Ajan ulkopuolella valinnatkin ovat ikuisia. Osa ihmisistä tekee saman valinnan.
Kristus sanoi, ettei hän tunne niitä jotka eivät tunne häntä. Haluatko nyt tänne? hän voisi kysyä kolkuttajalta - mutta en tunne sinua. Toisaalta mitäpä Jumalan vihaaja tekisikään Jumalan talossa - pyrkisi tuhoamaan niin kuin hän tekee jo tässäkin elämässä. Toivotatteko te tervetulleeksi rikollisen, joka pyrkii tuhoamaan talonne ja halveksii teitä? Tuntuisi epäloogiselta.
Niin että me emme pääse taivaaseen tai joudu kiirastuleen (puhdistautumisen tilaan) emmekä myöskään joudu helvettiin, vaan itse valitsemme sen mihin menemme.
Sen joka haluaa Jumalan taloon, täytyy tietysti hyväksyä talon tavat.
M.L.
Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen: markku@stop.org.br
Kirjoja voit ostaa osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net
Ne ovat kome erilaista mahdollisuutta, joista kukin meistä valitsee yhden tässä elämässä ja jonka mukaan elämme ajattomuudessa. Siksi tuonpuoleisen elämän tapa valitaan täällä, sen mukaan millaisen asenteen me omaksumme.
- Nyt kun olen tulossa kuusikymmenvuotiaaksi, voin, Luojan kiitos, olla kiitollinen siitä että olen saanut elää täyttä elämää.
- Missä mielessä?
- Olen kaiken ikäni koettanut toteuttaa jotain hyvää. Siinä mielessä olen tyytyväinen.
Voi huomata suunnattoman eron niiden välillä, jotka ovat pyhittäneet elämänsä hyvän toteuttamiseen, ja niiden, joiden tavoitteena on ollut ainoastaan saada materiaalisia etuja. "
(Kirjasta Norberto Keppe: "Triloginen raamattu", suomennettavana)
Ei ole niinkään kysymys, että joku pääsisi taivaaseen tai että joku tuomittaisiin helvettiin. Kysymys on valinnasta - on ihmisiä, jotka hyväksyvät Jumalan, pyrkivät tekemään sitä, mikä on muille avuksi ja hyödyksi, jotka kunnioittavat Luojaa ja luomakuntaa. He valitsevat taivaan.
On toisaalta niitä, jotka kieltävät koko Jumalan olemassaolon, tai vihaavat Häntä, niitä jotka pyrkivät vain saamaan etuja itselleen ja jotka myös vahingoittavat lähimmäisiään. He eivät halua Jumalaa tai vihaavat ja halveksivat Häntä - kuinka he haluaisivat olla Hänen luonaan ikuisuudessa? He haluavat olla jo täällä kaukana Hänestä.
Jumala on kuitenkin Ainoa, jonka olemassaolo on vääjäämättömästi välttämätöntä - me muut olemme luotuja, joten meidän olemassaolomme ei ole edes korvaamatonta. Jos henkilö ei halua Luojan luo, mihinkähän hän sitten menee? Todellisuudessa on vain Luoja ja sen minkä Hän on luonut - jos ihminen ei mene Hänen luokseen, hänellä ei ole mitään minne mennä. Meneekö hän ei minnekään? On kärsimystä olla ei missään - ja se on helvetti. Olla kaukana Jumalasta, kaukana hyvästä.
Olla ei missään on olla ilman toivoa, ilman rakkautta, ilman tulevaisuutta, ilman kaikkea ylläpitävää energiaa, ilman valoa, ilman yhteyttä toisiin. Se on ei mitään. Jumalan ulkopuolella ei ole mitään. Se on kärsimystä, lohduttomuutta. Paholaisten valinta. Nehän luotiin alunperin enkeleiksi, mutta valitsivat Jumalaa vastaan olemisen. Ajan ulkopuolella valinnatkin ovat ikuisia. Osa ihmisistä tekee saman valinnan.
Kristus sanoi, ettei hän tunne niitä jotka eivät tunne häntä. Haluatko nyt tänne? hän voisi kysyä kolkuttajalta - mutta en tunne sinua. Toisaalta mitäpä Jumalan vihaaja tekisikään Jumalan talossa - pyrkisi tuhoamaan niin kuin hän tekee jo tässäkin elämässä. Toivotatteko te tervetulleeksi rikollisen, joka pyrkii tuhoamaan talonne ja halveksii teitä? Tuntuisi epäloogiselta.
Niin että me emme pääse taivaaseen tai joudu kiirastuleen (puhdistautumisen tilaan) emmekä myöskään joudu helvettiin, vaan itse valitsemme sen mihin menemme.
Sen joka haluaa Jumalan taloon, täytyy tietysti hyväksyä talon tavat.
M.L.
Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen: markku@stop.org.br
Kirjoja voit ostaa osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net
quarta-feira, 12 de setembro de 2007
Musiikki - tie sisäisyyteen
Kreikkalainen filosofi Aristoteles (384 - 322 eKr) sanoi:"Älyn alueella ei ole mitään mikä ei olisi tullut sinne aistien kautta ". Se oli hyvin merkittävä kannanotto, joka johti ajatteluun, että kaikki tieto tulee ulkoapäin, aistien välityksellä. Ajatus johti englantilaisen filosofin, John Locken laatimaan käsitteen "tyhjä taulu", joka on Aristoteleen ajatuksen kopio - eli että meidän on opittava kaikki tietääksemme jotain.
Aristoteleen käsitys oli ja on edelleen voimakkaasti vallalla. Suuren muutoksen ajatteluun toi saksalainen filosofi Leibniz (1646 -1716), joka laski perustan uudelle sisäisen tiedon käsitteelle: "Älyn alueella ei ole mitään mikä ei olisi tullut sinne aistien kautta, paitsi itse äly." Hän siis tunnisti itse instrumentin, älyn itsenäisen olemassaolon. Immanuel Kant (1724 - 1804) vei asiaa eteenpäin sanomalla että "havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita" - siis että on oltava instrumentti ja käsitteet, jolla me tulkitsemme todellisuutta - olkoonpa sen nimi sitten ymmärrys, sielu, psyykkinen elämä tai minä. Kantin idea oli, että äly luo käyttämänsä käsitteet.
"Minulla on vakaumus, että Jumala luo suoran yhteyden ihmiskuntaan esteettisyyden välityksellä: musiikki on Luojan ääni, veistokset ja maalaukset ovat Hänen muotojensa ja väriensä ilmentymiä, arkktitehtuuri on pyhän luomakunnan kuvajainen, kaiken kaikkiaan, kauneus on liitoskohta , joka muistuttaa meitä meidän yliluonnollisesta alkuperästämme." (Keppe:"Sosiopatologia")
Eikö ihmisiä luokitella vaatetuksen, auton, rodun, uskonnon ja sen mukaan, kuinka paljon hän on onnistunut kasaamaan rahaa omalle tililleen ihmisten yhteisestä varannosta. Eivätkö tv-ohjelmat näytä väkivaltaa ja huumeiden myyntiä, aivan kuin todellisuus olisi sellainen. Eikö ihminen ole alistettu palvelemaan rahaa ja pankkilaitoksia, eikä niin että raha palvelisi ihmisiä ylipäätään. Se on juuri virtuaalitodellisuutta.
"Me synnymme jumalallista varten ja voimme hyvin, kun hyväksymme sen. Siitä päivästä lähtien kun ihminen hylkäsi totuuden, hän on elänyt takertuneena olemassaolon vieraannuuttaviin muotoihin, varmasti kaikkein voimakkaimmin juuri fyysiseen elämään. Sen vuoksi ihminen ajattelee, että kaikkein suurin oleassaoleva nautinto tulee juuri aisteista - ja hänen pyrkimyksenään on unohtaa se suunnaton onnellisuus, joka tulee psykologisesta elämästä." (Keppe: "Kirkastuminen")
"Kauneuden toteuttamista voi verrata jumalalliseen ilmestykseen, joka tulee suoraan intuitiosta, tunteesta (rakkaudesta) ja aistien välityksellä jopa kontaktista asioiden olemukseen; se on kaikkein korkeinta tietoa, koska sitä ei ole vielä turmeltu järjen epäilyksillä, joista tulevat kaikki luodun maailmankaikkeuden täydellisyyden häiriöt (kateuden vuoksi)."(Keppe: "Sosiopatologia")
Eikö suuri taide anna meille aavistusta siitä, mitä on Jumalan valtakunta, tai taivas, joka on myös ihmisen sisimmässä. Me tunnemme heijastuksen siitä suunnattomasta ihanuudesta, kun kuuntelemme Bachia, Mozartia, Tchaikowskia tai Rachmaninovin pianokonserttoja tai Chopinia.
Toisaalta klassinen musiikki koskettaa ihmisen sisimmässä myös niitä tunteita - surua, pettymystä, vihaa jne - joita me emme halua tiedostaa. Siksi sen kuunteleminen on syvän terapeuttista.
"Taide on tie totuuteen, se on itsessään juuri yhteyttä Luojaan...taiteilija ei koskaan paljasta vain näkyvää luontoa, vaan hän elää muita luotuja edistyneemmällä tasolla - sillä hän on lähempänä maailman todellisuutta, hän on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä." (Keppe:"Sosiopatologia")
" Lähettää valoa ihmisen sydämen pimeyteen - sen tulee olla taiteilijan velvollisuus" (Robert Schuman).
"Ilman pienintäkään epäilystä, on olemassa geneettinen muisti, joka ulottuu ihmisen mielen sisällä vuosisatojen päähän - muistikuva ihanasta menneisyydestä, joka on kuin upotettuna meidän sisimpäämme ja saa meidät kaipaamaan sinne takaisin. (Keppe: "Triloginen raamattu")
"Olen vakuuttunut, että on olemassa jumalallisen ajattelyn virtoja, jotka saavat eetterin värähtelemään, ja se, joka tuntee sen värähtelyn, tunteen inspiraation. "(Richard Wagner, 1813 - 1883)
Aristoteleen käsitys oli ja on edelleen voimakkaasti vallalla. Suuren muutoksen ajatteluun toi saksalainen filosofi Leibniz (1646 -1716), joka laski perustan uudelle sisäisen tiedon käsitteelle: "Älyn alueella ei ole mitään mikä ei olisi tullut sinne aistien kautta, paitsi itse äly." Hän siis tunnisti itse instrumentin, älyn itsenäisen olemassaolon. Immanuel Kant (1724 - 1804) vei asiaa eteenpäin sanomalla että "havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita" - siis että on oltava instrumentti ja käsitteet, jolla me tulkitsemme todellisuutta - olkoonpa sen nimi sitten ymmärrys, sielu, psyykkinen elämä tai minä. Kantin idea oli, että äly luo käyttämänsä käsitteet.
Keppe osoittaa, että mielessämme on jo valmiina käsitteet, universaalit, joilla operoimme. Ne ovat tietoisuudessa. Se sisäinen tietoisuus on kuitenkin hylätty, väheksytty, laiminlyöty. Mutta - se on kaiken elämän keskus. Haluan puhua siitä, kuinka musiikki voi olla tienä siihen sisäiseen - tie elämän lähteelle.
"Minulla on vakaumus, että Jumala luo suoran yhteyden ihmiskuntaan esteettisyyden välityksellä: musiikki on Luojan ääni, veistokset ja maalaukset ovat Hänen muotojensa ja väriensä ilmentymiä, arkktitehtuuri on pyhän luomakunnan kuvajainen, kaiken kaikkiaan, kauneus on liitoskohta , joka muistuttaa meitä meidän yliluonnollisesta alkuperästämme." (Keppe:"Sosiopatologia")
Ihmiskunta tuntee niin suunnatonta kateutta Jumalaa kohtaan, ettei se kykene sen vuoksi hyväksymään ajatusta, että me tulisimme Hänestä. Mitään ei kuitenkaan tule Ei Mistään, vaan kaikki tulee kaikkeudesta.
"Taidetta voi toteuttaa vain todellisen tunteen pohjalta (joka on rakkautta) ja siksi taiteilijalle on luoteenomasita juuri rakkaus." (N.Keppe, "Sosiopatologia")
"Järki ilmenee rakkaudesssa ja se puolestaan tulee esiin yhteiskunnassa taiteen kautta - jos estetiikka asetetaan ensimmäiselle sijalle, koko yhteiskunta muuttuu rationaaliseksi, järkiperäiseksi ja tasapainoiseksi." (Keppe, "Vapautuminen tiedon kautta - järjen aikakausi")
Tämän hetkistä maailmaamme ei voi pitää rakkaudellisena, vaan enemmänkin raukkamaisena juuri rakkauden puutteen vuoksi, eikä se ole rationaalinen, järkiperäinen, koska ihmiskunta on tekemässä itsemurhan jo ekologisessakin mielessä.
Kuunnellessamme vaikka Beethovenia, voimme tunnistaa, että hän on metafyysikko, filosofi, jonka sanoma on syvän inhimillistä, rakkauden läpitunkemaa.
"Tieto alkaa tunteesta, sen mukaan kuinka laajasti yksilö hyväskyy sen, mikä on hyvää, kaunista ja todellista ja vasta sen jälkeen se (tieto) tulee älylliselle tasolle (ja muuttuu ymmärrykseksi). " (Keppe: "Universaali ihminen")
Onko tällä hetkellä rakkautta - sellaista rakkautta, joka saa ihmisen tekemään jotain suurta, kaikkia auttavaa, universaalista. Vai onko kaikki surkastunut vain pieneksi itsekkyydeksi?
"Kaiken ja minkä tahansa tiedon perusta on estetiikassa, joka on rakkauden tunteen ja järjen yhdentymä." (Keppe; "Vapautuminen tiedon kautta - järjen aikakausi")
Kaunis ei voi olla epäeettistä. Eikö epäeettisyys ole juuri kaikkien yhteiskuntamme ja yksilön ongelmien perusta? Jos seuraisimme kauneutta ja etiikkaa, ei olisi korruptiota eikä väkivaltaa, ei epätasa-arvoa eikä köyhyyttä. Jos ihminen hyväksyisi etiikan - me eläisimme paratiisissa nyt.
"Musiikki on välittäjä hengellisen ja aistillisen elämän välillä." (Beethoven)
Suuri osa ihmiskunnasta haluaa kuitenkin kieltää koko hengellisen: suuren, pyhän, sisäisen - aivan kuin sen kieltäminen olisi suurenmoinen saavutus, kehityksen huippu. Ihmisillä ei enää ole kokemusta pyhästä. Mutta kuitenkin...
"...meillä on tietoisuutta siitä rakkaudesta, joka tulvii ylitsemme joka hetki, olkoon se vaikkapa auringon paistetta, tähtien valon hentoutta tai kuun pehmeää balsamia: me tunnemme täydellisesti sen jättiläismäisen ja ihanan olennon läsnälon jokaisessa linnun viserryksessä, veden kohinassa kivien lomassa, liskojen karkeissa liikkeissä. Me tunnistamme täydellisesti sen olennon läheisyyden erityisesti jokaisessa miehessä, naisessa ja lapsessa, jonka katseen kohtaamme, koska tiedämme, että olemme saaneet vastaanottaa liekin, joka on ikuisesti palava ja jonka poltteen me tunnemme sitä voimakkaammin, mitä lähempänä olemme Häntä."
Ihminen on vaihtanut suuren ja ihanan kouralliseen tyhjänpäiväisyyksiä, latteutta ja mekaanista tyhjyyttä - sanalla sanon täyden onttouteen, majesteettisen Luojan siihen, mikä on mitätöntä.
"Ihminen elää täysin kuvitteellisessa olotilassa. Voi sanoa, että vain harvat ihmiset ovat aidosti sitä, mitä he todella ovat, koska ihmisen käyttämä naamio tekee hänen käyttäytymisestään keinotekoista - ja se on juuri se kaikkein perimmäisin kysymys, josta syntyy taistelu hyvän ja pahan välillä." (Keppe: "Universaali Ihminen")
Eikö ihmisiä luokitella vaatetuksen, auton, rodun, uskonnon ja sen mukaan, kuinka paljon hän on onnistunut kasaamaan rahaa omalle tililleen ihmisten yhteisestä varannosta. Eivätkö tv-ohjelmat näytä väkivaltaa ja huumeiden myyntiä, aivan kuin todellisuus olisi sellainen. Eikö ihminen ole alistettu palvelemaan rahaa ja pankkilaitoksia, eikä niin että raha palvelisi ihmisiä ylipäätään. Se on juuri virtuaalitodellisuutta.
"Me synnymme jumalallista varten ja voimme hyvin, kun hyväksymme sen. Siitä päivästä lähtien kun ihminen hylkäsi totuuden, hän on elänyt takertuneena olemassaolon vieraannuuttaviin muotoihin, varmasti kaikkein voimakkaimmin juuri fyysiseen elämään. Sen vuoksi ihminen ajattelee, että kaikkein suurin oleassaoleva nautinto tulee juuri aisteista - ja hänen pyrkimyksenään on unohtaa se suunnaton onnellisuus, joka tulee psykologisesta elämästä." (Keppe: "Kirkastuminen")
"Kauneuden toteuttamista voi verrata jumalalliseen ilmestykseen, joka tulee suoraan intuitiosta, tunteesta (rakkaudesta) ja aistien välityksellä jopa kontaktista asioiden olemukseen; se on kaikkein korkeinta tietoa, koska sitä ei ole vielä turmeltu järjen epäilyksillä, joista tulevat kaikki luodun maailmankaikkeuden täydellisyyden häiriöt (kateuden vuoksi)."(Keppe: "Sosiopatologia")
Eikö suuri taide anna meille aavistusta siitä, mitä on Jumalan valtakunta, tai taivas, joka on myös ihmisen sisimmässä. Me tunnemme heijastuksen siitä suunnattomasta ihanuudesta, kun kuuntelemme Bachia, Mozartia, Tchaikowskia tai Rachmaninovin pianokonserttoja tai Chopinia.
Toisaalta klassinen musiikki koskettaa ihmisen sisimmässä myös niitä tunteita - surua, pettymystä, vihaa jne - joita me emme halua tiedostaa. Siksi sen kuunteleminen on syvän terapeuttista.
"Taide on tie totuuteen, se on itsessään juuri yhteyttä Luojaan...taiteilija ei koskaan paljasta vain näkyvää luontoa, vaan hän elää muita luotuja edistyneemmällä tasolla - sillä hän on lähempänä maailman todellisuutta, hän on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä." (Keppe:"Sosiopatologia")
" Lähettää valoa ihmisen sydämen pimeyteen - sen tulee olla taiteilijan velvollisuus" (Robert Schuman).
"Ilman pienintäkään epäilystä, on olemassa geneettinen muisti, joka ulottuu ihmisen mielen sisällä vuosisatojen päähän - muistikuva ihanasta menneisyydestä, joka on kuin upotettuna meidän sisimpäämme ja saa meidät kaipaamaan sinne takaisin. (Keppe: "Triloginen raamattu")
"Olen vakuuttunut, että on olemassa jumalallisen ajattelyn virtoja, jotka saavat eetterin värähtelemään, ja se, joka tuntee sen värähtelyn, tunteen inspiraation. "(Richard Wagner, 1813 - 1883)
"Maailmankaikkeuden sielu on muodostunut energiasta: kaikki voima on näkymätöntä, mutta me voimme tuntea sen vaikutuksen - sanokaamme, että se on näkymätöntä ulkoisille aisteille, mutta meillä on siitä kuitenkin aistimus sisäisten aisitemme välityksellä...siksi nerous, terveys ja estetiikka (kauneus) riippuvat käyttäytymisestä, joka on kaikken lähimpänä alkuperäistä ydintä." (Keppe:"Uusi fysiikka")
Alkuperäisen ytimen luo kulkeminen on tiedostamista - meissä olevan hyvän ja sen esteeksi valitsemamme pahan tiedostamista.
ML
markku@stop.org.brsegunda-feira, 3 de setembro de 2007
Onko tämä ujoutta?
Meidän kielikoulussamme, ranskan kielen oppilaana oli nuorehko mieshenkilö (oppilaat ovat pääasiassa aikuisia), joka kertoi kärsivänsä alemmuuskompleksista ja koska hän oli äärimmäisen ujo, hän ei kyennyt oppimaan uutta kieltä. Hän oli peloissaan, että muut luokan oppilaat nauraisivat hänen virheelliselle ääntämiselleen, virheellisille lauseilleen ja niin hän piti parempana pysyä vaitonaisena, jottei joutuisi naurunalaiseksi.
Hänen ihmissuhdeongelmansa eivät olleet yhtään pienempiä. Hän kertoi käyttäneensä psykiatrisia lääkkeitä viimeisten kahden kymmenen vuoden ajan, koska hän kärsi sosiaalisten kontaktien pelosta - hänellä ei ollut ystäviä, ei tyttöystävää - kontaktit olivat lähinnä pakollisia työsuhteita. Kaiken kaikkiaan hän oli ongelmallinen henkilö.
Kun puhuimme hän ammatistaan, hän kertoi olevansa kirugi, jonka työpaikkana on ensiapuklinikka São Paulon Kliinisessä sairaalassa. Sairaala on yksi Latinalaisen Amerikan mantereen arvostetuimpia sairaaloita. Hän oli suorittanut useita erikoistumiskursseja ja hän oli hyvin arvostettu työssään.
Pidimme outona, että henkilö, jolla selvästi on huomattava henkinen kapasiteetti, ei kyennyt oppimaan uutta kieltä. Kuitenkin hänen patologiansa keskeinen tekijä paljastui, kun kysyimme häneltä:miksi olet valinnut niin vaikean työn, ensiapupoliklinikan kirurgina? Sillä hetkellä hän silmänsä laajenivat ja hän nosti katseensa, ikään kuin ei enää näkisi meitä. Hän vastasi seuraavalla tavalla:
- Minä pidän suurenmoisena sitä, että voin palauttaa elämän ihmisille. Näen heidän tulevan klinikalle puolikuolleina ja MINä annan heille takaisin heidän elämänsä. Sen jälkeen he näkevät minut aivan eri valossa, he aivan kuin jumaloivat minua, aivan kuin olisin Jumala.
Voitteko huomata, että tämän henkilön käsitys on, että hän on Jumala, joka antaa ihmisille elämän. Kuinka henkilö, joka haluaa nähdä itsensä jumalana, voi oppia, kun oppiakseen ihmisen on asetettava itsensä opettajan alapuolelle (jolla ainakin siinä asiassa on enemmän tietoa). Kuinka hän voisi myöntää virheitään realistisesti, pitämättä itseään naurettavana. Hän sijoittaa myös omat asenteensa muihin oppilaisiin, ikään kuin muut pitäisivät häntä naurettavana. Ujous on siis itsensä näkemistä täydellisenä ja virheellistyytensä ja vaillinaisuutensa piilottamista.
Ujot ihmiset eivät koskaan näe itseään näin, vaan päinvastoin pitävät itseään maan matosina ja kärsivät ujoudestaan. Jos he kuitenkin alkavat laskeutua sieltä korkeuksista, jonne ovat huomaamattaan itse itsensä asettaneet, he alkavat oppia ja alkavat tehdä virheitä, niin kuin kuka tahansa. Siinä täytyy olla tietenkin nöyryyttä mukana.
ML
Voitte aina lähettää kommentteja osoitteeseen:
markku@stop.org.br
Hänen ihmissuhdeongelmansa eivät olleet yhtään pienempiä. Hän kertoi käyttäneensä psykiatrisia lääkkeitä viimeisten kahden kymmenen vuoden ajan, koska hän kärsi sosiaalisten kontaktien pelosta - hänellä ei ollut ystäviä, ei tyttöystävää - kontaktit olivat lähinnä pakollisia työsuhteita. Kaiken kaikkiaan hän oli ongelmallinen henkilö.
Kun puhuimme hän ammatistaan, hän kertoi olevansa kirugi, jonka työpaikkana on ensiapuklinikka São Paulon Kliinisessä sairaalassa. Sairaala on yksi Latinalaisen Amerikan mantereen arvostetuimpia sairaaloita. Hän oli suorittanut useita erikoistumiskursseja ja hän oli hyvin arvostettu työssään.
Pidimme outona, että henkilö, jolla selvästi on huomattava henkinen kapasiteetti, ei kyennyt oppimaan uutta kieltä. Kuitenkin hänen patologiansa keskeinen tekijä paljastui, kun kysyimme häneltä:miksi olet valinnut niin vaikean työn, ensiapupoliklinikan kirurgina? Sillä hetkellä hän silmänsä laajenivat ja hän nosti katseensa, ikään kuin ei enää näkisi meitä. Hän vastasi seuraavalla tavalla:
- Minä pidän suurenmoisena sitä, että voin palauttaa elämän ihmisille. Näen heidän tulevan klinikalle puolikuolleina ja MINä annan heille takaisin heidän elämänsä. Sen jälkeen he näkevät minut aivan eri valossa, he aivan kuin jumaloivat minua, aivan kuin olisin Jumala.
Voitteko huomata, että tämän henkilön käsitys on, että hän on Jumala, joka antaa ihmisille elämän. Kuinka henkilö, joka haluaa nähdä itsensä jumalana, voi oppia, kun oppiakseen ihmisen on asetettava itsensä opettajan alapuolelle (jolla ainakin siinä asiassa on enemmän tietoa). Kuinka hän voisi myöntää virheitään realistisesti, pitämättä itseään naurettavana. Hän sijoittaa myös omat asenteensa muihin oppilaisiin, ikään kuin muut pitäisivät häntä naurettavana. Ujous on siis itsensä näkemistä täydellisenä ja virheellistyytensä ja vaillinaisuutensa piilottamista.
Ujot ihmiset eivät koskaan näe itseään näin, vaan päinvastoin pitävät itseään maan matosina ja kärsivät ujoudestaan. Jos he kuitenkin alkavat laskeutua sieltä korkeuksista, jonne ovat huomaamattaan itse itsensä asettaneet, he alkavat oppia ja alkavat tehdä virheitä, niin kuin kuka tahansa. Siinä täytyy olla tietenkin nöyryyttä mukana.
ML
Voitte aina lähettää kommentteja osoitteeseen:
markku@stop.org.br
Assinar:
Postagens (Atom)
