Kateus kätkee elämän suurimmat ihmeet

Kirjasta: Norberto Keppe, "Sairauksien alkuperä" (suomennettu)



"- Näin unta, että olin hyvin kauniissa paikassa, jossa en ollut koskaan käynyt, ja tunsin suurta ihastusta, sanoi asiakas.

- Sitä mukaa kun tiedostatte kateuttanne, alatte nähdä ihanuutta, jota ette aikaisemmin huomannut, selitin hänelle.

Kateus tekee ihmisestä sokean, joten hän ei nauti maailman suurista ihmeistä. Kateelliset tekevät elämästään itselleen hyvin epämiellyttävän. Toisin sanoen paheet johtavat ihmisen onnettomaan elämään ja hyveet puolestaan hyvinvointiin.

- Kateus vie arvon kaikesta - jo etukäteen kieltäydyn siitä, mitä aioin tehdä, sanoi asiakas.
- Tästä voimme päätellä, että kateelliset kärsivät valtavasti.

Se miten paljon ihminen ymmärtää, riippuu täysin hänen kateuden määrästään Mitä vähemmän kateutta, sitä enemmän ymmärrystä. Mitä enemmän kateutta, sitä vähemmän tietoa. Uskon nykyisten tiedemiesten arvostavan induktiota siksi, että siinä voidaan yhdistää ymmärrys kateuteen. Kaikkien absurdien teorioiden alkuperä on kateudessa.

Kateus on kuin myrkkykäärme, joka viekkaasti luikertelee nurkissa hyökätäkseen pahaa aavistamattoman uhrinsa kimppuun - tässä tapauksessa kuitenkin hyökkääjä ja hyökkäyksen kohde ovat alkuaan yksi ja sama henkilö. Kateus on ainoa kaksisuuntainen "tunne", mikä harhauttaa helposti sen alkuunpanijan. Sillä ei vaikuta olevan juuri mitään tehtävää elämässä ja kuitenkin se on kaikkialla. Se näyttää yhtä aikaa pieneltä matelevalta eläimeltä ja raivostuneelta elefantilta, joka on valmis polkemaan maan tasalle kaiken eteensä osuvan.

Mikä on pahinta kateudessa? Se on onnellisuuden puuttuminen kateellisten elämästä - ja kaikki paheiden aiheuttamat häiriöt: epätoivoinen rahan perässä juokseminen, seksin ja ruuan ahnehtiminen, työstä kieltäytyminen, raivo ja ylimielisyys hyvän edessä. Kateus on vaivojen kuningatar - ihmiskunnan perisynti. Kaikki mielipaha elämässä tulee henkilön kateudesta juuri olemassa olevan hyvän suhteen, mikä sitten estää häntä nauttimasta siitä.

Jos jokin vie onnellisuuden, mikä yleensä ilmenee epämääräisenä pahoinvointina, tämä johtuu siitä, että henkilö on kateuden "tunteen" vallassa. Ymmärtääkseen paremmin pahoinvoinnin koko laajuuden sitä pitää yksinkertaisesti verrata todelliseen tunteeseen, kiitollisuuteen. Kiitollisuus tarkoitaa, että pitää elämästä ja kaikesta, mitä se tarjoaa. "

Ote on kirjasta "Sairauksien alkuperä" (Norberto Keppe, s. 16-17)

Niin kuin sanottu, kateus on salakavala tunne, jota ihmisten on hyvin vaikeaa myöntää. Kuitenkin kateutta on kaikissa ihmisissä - ei ole sellaista ihmistä, jolla sitä ei olisi. Henkilö voi tietysti kieltää sen olemassaolon - koska pettää itseään ja koettaa pettää muitakin. Kateuden tiedostaminen auttaa kontrolloimaan sitä - se ikään kuin liudentuu. Ja samalla ihminen voi alkaa nauttia siitä mitä elämä on: se on suuri ihme.
ML
Kommentit voit kirjoittaa osoitteeseen: markku@stop.org.br

Kirjoja saat osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net

Onko taide rakkautta?

Keskiviikkona, 4.7.2007

Hiljattain haastattelimme Brasilian taideakatemian jäseniä tv-ohjelmaamme varten, ja yksi heistä, kirjailija, sanoi, ettei taiteilijalla ole enää mitään sanottavaa. Se on järkyttävää puhetta. Jos käymme konsertissa, jossa kuulemme ns. modernia klassista musiikkia, tulee hyvin selväksi, ettei taiteilijalla usein ole mitään sanottavaa, vaan hän on olemassaolevista elementeistä kehittänyt uudenlaisen äänikollaasin, jonka kuunteleminen on usein vastenmielistä tai pitkästyttävää. Miksi? Koska ei ole sanomaa, koska siinä ei ole yhtä taiteen perusainesta, nimittäin rakkautta. Me emme tunne rakkauden läsnäoloa, sen viestiytymistä. Sellainen musiikki on kuin vinoon rakennettu talo tai se on kuin supermarketista ostettu lounas - se ei maistu miltään.

Rakkaus on se elementti, joka liittää taiteilijan suurempaan kokonaisuuteen, ihmisyyteen, ihmiskuntaan ja maailmankaikkeuteen. Sitä maailmankaikkeutta säätelevät fysiikan, kemian, kosmologian lait ja ihmisyyttä taas säätelevät ihmisyyden, siis etiikan lait. Jos ihminen toteuttaa hyvyyttä, totuutta ja kauneutta elämässään, hän toteuttaa ihmisyyttä. Se tekee ihmisestä ihmisen ja samalla taiteilijan, vaikkei hän olisikaan taiteilija. Toisin sanoin ilmaistuna - se on rakkautta.

Samanlainen rakkaudettomuus vaivaa usein myös jazz-muusikoita, jotka saattavat olla teknisesti taitavia, mutta heidän soittonsa on älyllisyyden vääristämää, rakkaudesta onttoa. Ei ole niin, ettei ihmisellä olisi rakkautta - sitä on kaikkien ihmisten sisimmässä. Mutta rakkaudesta huolehtiminen ei enää ole muodissa. Kuitenkin, siitä huolehtiminen on loppujen lopuksi eettinen kysymys.

Kun me emme toimi etiikan mukaan, me tuhoamme - itsemme ja maapallomme, niin kuin on tapahtumassa.

Voitte huomata, että ihminen täyttää sisimpänsä päivän mittaan kaikenlaisella roskalla, jota hän keräilee tiedotusvälineistä tai ympäristöstään. Mielen sisältö toimii hyvin alhaisella taajuudella, rahan tai aistinautintojen alueella. Useat tonkivat vaikkapa internettiä samaan tapaan kuin kerjäläiset tonkivat roskaläjää. Kysymys on valinnasta, siitä mihin suuntautuu. Ihminen tekee valinnan itse.

Näin tapahtuu, koska ihminen ei huomaa kateuttaan. Kateus on termi, jota tri Norberto Keppe käyttää kuvaamaan halua olla näkemättä sitä, mikä elämässä on kaunista, hyvää, totuudellista. "Kateus" latinaksi on "ei nähdä" = invidere.

Kateus syö rakkautta sisimmästä. "Ihminen ei kiinnitä kovin paljon huomiota kateuteensa, koska se on antitunne", sanoo Keppe kirjassaan "Sairauksien alkuperä". Rakkauden välityksellä ihminen saa kosketuksen siihen jättiläismäiseen lähteeseen, josta tulee kaikki, nimittäin Luojaan. Kateus Luojaa kohtaan taas pienentää sitä kosketusta.

Taiteilija ei ole itse asiassa luova, taiteen luoja, vaan enemmänkin tieteentekijän kaltainen, havaitsija, löytäjä. Sen vuoksi me tunnistamme itseämme suuren taiteen kautta - löydämme itseämme. Rakkaus toisaalta ei ole vain kapea emotionaalisen elämän raita, vaan ikään kuin suvaitsevaisuudesta, uskollisuudesta, hyvästä toiminnasta, toisten auttamisesta ja kunnioittamisesta ja kiitollisuudesta palmikoitu matto, jolla elämä lepää.

Tieto on nostettu nyt niin korkealle, että ihmisistä on tullut tietobodaajia, joilla voi olla turbotietoa, mutta rakkauden osalta he ovat pienentyneet kääpiöiksi. Siksi me olemme tehokkaita tuhoamisessa, emme ole kosketuksissa etiikkaan. Brasiliassa sanotaan, että on annettu partaveitsi apinan käteen.

On vaikeaa löytää suurta taidetta, vaikka "suuria" taiteilijoita on runsaasti julkisuudessa - suuria oman itsensä pullistelussa. Kateus estää ihmistä tunnistamasta riippuvuuttaan Luojasta, koska emme voi olla kiitollisia sille, jota kadehdimme. Olemmehan joka mikrosekunti riippuvaisia elämästä ja sen luojasta. Jo kateuden vähäinenkin tunnistaminen vähentää sen voimaa ja antaa tilaa rakkaudelle ja todelliselle taiteelle.

ML

Kuuntele myös internetistä Rchard Jonesin tuottamaa "Thinking with somebody else's head"-podcastia - haastatteluja, näkökulmia, uusia ideoita. Sivu: www.somebodyelseshead.blogspot.com