Kuinka voimme auttaa ihmistä kriisissä?

Kriisi on kivulias sisäinen tilanne, jonka läheisen kuolema, avioero, työpaikan menetys tai muu sellainen voimakas tapahtuma sysää likkeelle. Kuitenkin valmiudet kriisin synnylle ovat usein odottamassa: kun on kriisi, ihminen joutuu punnitsemaan menneisyyttään. Sinä hetkenä on usein myönnettävä, että on elänyt elämäänsä välinpitämättömästi, arvostamatta itse elämän lahjaa, että ei ole pitänyt huolta syvimmistä arvoista, ei läheisistä tai itsestä, että on ollut omahyväinen tai että on halunnut tuudittautua ajatukseen, että kaikki menee hyvin, omalla painollaan.

Silloin ihminen tulee tietoiseksi sellaisesta, mitä ei itsessään olisi ollut halukas näkemään. Itse asiassa kukaan ei pidä virheittensä eikä erehdystensä näkemisestä. Jos joku sanoo, että hän rakastaa totuutta, siinä on paljon fantasiaa, koska kaikki me ihmiset olemme nurinpäin kääntyneitä ja pidämme totuutta jollakin lailla pahana. Kukaan ei käytännössä ole hyvä itselleen eikä muille - kaikilla on elämässään suuri määrä virheitä.

Sellainen, joka elää vieraantunutta elämää, voi tuntea olonssa ehkä jonkin aikaa ikään kuin kevyeksi, mutta silloin jää toteuttamatta se, mikä on oleellisinta: rakkaus muita kohtaan ja itsensä kehittäminen.

Henkilö, joka haluaa toteuttaa vain sitä mikä miellyttää, ei elä todellisuudessa, koska todellisuudella on rajansa. Samoin kuin ruumiillamme on rajat - emme voi syödä mitä vain haluamme, emme voi juoda mitä haluamme vahigoittamatta itseämme. Totuudella on rajat, kauneudella, etiikalla, itse elämällä. Meidän tulisi pyrkiä elämään harmoniassa sen suuren ja suurenmoisen kanssa, joka on meidät luonut ja jonka kuvia olemmme.Siihen kuuluu rajat. Kaikki olemme kuitenkin rikkoneet rajojamme.

Kun kriisissä oleva alkaa huomata virheitään, reaktiot ovat useimmiten kiukku, pelko ja häpeä. Ja ne kaikki yhdessä. Joskus myös paniikki. On hyvin tavallista, että ihminen huomaamattaan rankaisee itseään, eikä ole nöyrä tietoisuuden edessä. Itsensä rankaiseminen on kivuliasta - moni voi sekoittaa sen nöyryyteen. Nöyryys on todellisuuden näkemistä. Hiljaisesti, sisimmässä itsessä. Myöntämistä. Sen näkemistä, ettei ole niin älykäs tai hyvää tarkoittava kuin halusi kuvitella, ettei ole ollut niin ahkera, todellisuudenmukainen, rakentava, rakastava kuin halusi kuvitella olevansa.

MIKÄ AUTTAA?

On luotettava Luojaan ja muiden ihmisten tukeen. Jos olet kriisissä sinua voi jo auttaa tieto, että miljoonat ihmiset ovat kriisissä yhtaikaa kanssasi.Koko maailmassa.

AINA on myös mahdollista pyrkiä tekemään hyvää - pieniä tai suuria asioita. Hyvän tekeminen on arvo sinänsä, joka antaa mahdollisuuden korjata menneisyyden virheitä.Hyvä kannattaa. Ensin näyttää siltä, ettei se kannata, mutta se luo energeettisen ilmapiirin, joka lisääntyy, vaikka hitaastikin. Jos taas ei ponnistele siihen, negatiivinen lisääntyy.
Samalla ihminen lähettää hyvää energiaa,joka auttaa muita. Kaikki se hyvä tulee takaisin lähettäjälleen, muodossa tai toisessa. Siinä on kysymys sisäisestä muutoksesta. Olemme saaneet lahjaksi aikaa, jotta ennättäisimme tehdä sitä.

Hyvää on jo se, että kiinnittää huomiota omaan vihaansa, ettei levitä sitä ympäristöön, vaan ottaa siitä vastuun. Se on sitä, että pyrkii ajattelemaan, mitä muut tarvitsevat. Se on pyrkimystä olla hyödyllinen, vaikka se voi tuntua vaikealta. Siinä voi kuitenkin kasvaa.
Vaikka kriisi olisi kuinka vaikea hyvänsä,aina on mahdollista tehdä pieniä askelia tilanteen parantamiseksi. Me olemme aina Luojan seurassa, vaikkemme sitä huomaisikaan. Hän ei hylkää meitä, vaikka ihmisestä saattaisikin tuntua siltä.


Kuuntele myös tri Cláudia Pachecon tekemiä podcast-ohjelmia lukuisista aiheista. Ne voivat olla sinulle suureksi avuksi. Olen tehnyt tämän kirjoituksen myös hänen aihetta käsittelevän podcast-ohjelman perusteella.Podcast-osoite:


http://www.healingthroughconsciousness.com/archives.html

ystävällisin terveisin Markku Lyyra