Ihmisen sisimmässä on kaikki tieto

"Jollei ihmisen sisimmässä olisi käsitystä kaikesta mitä on olemassa, ihminen olisi täysin sokea todellisuudelle. Meidän on myönnettävä, että ulkoisessa todellisuudessa oleva vastaa (vaikka vain pientä osaa) siitä mikä on olemassa sisäisessä todellisuudessa. Sen vuoksi on välttämätöntä, että on olemassa universaalit (universaali tieto) josta kaikki saa alkunsa ja joka pitää yllä kaikkea. " (Keppe: Universaali ihminen)



Se tarkoittaa, että meillä on sisäinen, sisäsyntyinen tieto kaikesta olemassaolevasta sisimmässämme. Havainnot ja tiede vain vahvistavat, onko idea oikea vai vääristetty. Jos lapsi näkee pienen koiran ja hänelle kerrotaan, että se on koira, hän tunnistaa seuraavana päivänä näkemänsä suuren koiran samoin koiraksi, eikä luule sitä lehmäksi, koska universaali käsitys koirasta on hänen sisimmässään. Jokaisessa kulttuurissa tietenkin annetaan koiralle sitä kuvaava sana kulttuurialueen kielen mukaan. Mutta käsite on sama. Luoja on asentanut meihin ikään kuin perusohjelman, jonka mukaan me voimme tietää ja tunnistaa kaiken. Meillä on siis tieto kauneudesta, hyvyydestä, totuudesta, oikeudenmukaisuudesta, rakkaudesta, työstä, auttamisesta, jne. Lapsetkin sanovat: tämä ei ole reilua - kuinka he voivat tietää mikä on reilua?



Kun kuuntelemme modernia klassista musiikkia, voimme havaita että säveltäjä on enemmänkin halunnut sekoittaa universaalin estetiikan, muodon ja harmonian. Siksi me tunnemme että sellainen musiikki sotii universaalia kauneutta vastaan ja kuuntelukokemus on piinallinen. Usein saatetaan ajatella, että uusi musiikki on vanhaa parempaa, vain koska se on uutta. Uutta musiikkia kuunnellessa voi myös usein havaita, että säveltäjä on ympännyt yhteen valtavan määrän nuotteja, ilman inspiraatiota - siis ilman kokemusta kauniista.


Muodot sinänsä ovat pysyviä ja pyhiä. Niinpä ihmisen ei koskaan tulisi murtaa tai muuttaa niitä, niinkuin tapahtuu vaikkapa kloonauksessa. Siinä tapauksessa ihminen on ottanut Luojan aseman itselleen ja pyrkii luomaan jotain, jonka ei tulisi olla olemassa. Mutta jollei ihminen toteuta niinkään omaa tahtoaan, vaan enemmänkin mukautuu todellisuuteen, häntä pidetään kiinnostamattomana, ikään kuin hän olisi tyhmä kyllämies.



Universaaleja ( esimerkiksi kauneutta) ei myöskään voi todistaa, koska ne ovat itsestään selviä: kiivaat keskustelut niistä ovat enemmänkin älyllistä saivartelua. Useimmat meistä ovat samoin kohdanneet ihmisiä, jotka sanovat: miten todistat että Jumala on olemassa? Kuinka voisi todistaa, että hän EI ole olemassa? Jokainen tietää, että Hän on, sen todistaminen on tarpeetonta. Kuinka voisi todistaa, että todellisuus on olemassa? Röyhkeytensä vuoksi ihminen suistaa itsensä helposti älylliseen liejukkoon, jossa käydään keskustelua, joka on perusteiltaan epärehellistä.



Se että me emme seuraa universaaleja (esimerkiksi luonnon lakeja) aiheuttaa periaatteessa kaikki ongelmat. Kun lehmät pantiin syömään lehmiä, ne tulivat hulluiksi. Lehmän pitää syödä ruohoa - silloin se tuottaa hyvää maitoa. Jos me ihmiset havaitsisimme, että elämä on pyhää, joka hengenveto on pyhää, me emme tärvelisi planeettaamme, vaan hoitaisimme sitä ja kaikkea muutakin, kuin suurta aarretta. Ihmisen elämästä on hävinnyt pyhyys, koska hän ei halua sitä.

"Jos univsaalit käsitteet tulevat mieleen, ne tulevat sinne jostakin (ja se jokin on mieltä ylempää), koska niiden alkuperä voi olla vain jokin mieltä korkeampi. Sen vuoksi Korkeamman Olennon olemassaolo, joka on absoluuttinen universaali, on vääjäämätöntä, ja siitä saa alkunsa ihmisen ajattelu - siinä tapauksessa, että sitä ei ole tuhottu kieltämisen tai hylkäämisen kautta."(Keppe: universaali ihminen)

Ihmisen taso riippuu siitä kuinka pitkälle ja syvästi hän kytkeytyy kaikkea ohjaavaan Pyhään Olentoon, joka on täydellistä onnea ja älyä. Historian suurmiehet, Mozart, Lincoln, Martin Luther King, Gandhi jne ovat olleet syvästi integroituneita siihen ja siksi he ovat säilyttäneet sivilisaatiotamme. Nyt koko sivilisaatiota ollaan ajamassa hajoamistilaan. Siksi ihmisen kateuden ja nurinpäinkääntyneisyyden havaitseminen on ainoa mahdollisuus pysäyttää se suistuminen.

"Pyhät on pihlajat pihalla
pyhät on marjat pihlajan
marjaset sitä ei pyhemmät
marjaset sitä ei pyhemmät

Pyhä on kuusikon käkönen
pyhä on suvinen ilta
pyhempi juhannusjuhla
pyhempi juhannusjuhla"

sanoo Eino Leino

Pyhyys ei ole kadonnut, vain ihmisen silmät ovat tulleet sille sokeiksi.


ML
voit aina lähettää palautetta osoitteeseen:
mmailto:markku@stop.org.br

Olemme hyvän orjia

"Se mitä kutsutaan vapaudeksi on modernin sivilisaation suurimpia myyttejä, koska: 1) kansalla ei ole ajattelun vapautta, 2) päinvastoin, valtasysteemi harjoittaa vapautta ja hallitsee kansaa epäoikeudenmukaisin laein, 3) transsendentaalisessa mielessä niin sanottua vapautta tehdä pahaa seuraa aina rangaistus."


Kirjasta Norberto Keppe, "Universaali ihminen", s.41.





Erityisesti Duns Scot ja Wilhem Okkamilainen puhuivat vapaudesta, ikään kuin se olisi ihmisen olennaisin olemus. Onko meillä vapaus tehdä mitä haluamme? Ei ole olemassa yhtäkään kulttuuria, jossa ihminen voisi toteuttaa mielihalujaan rajoituksetta. Kaikkialla vapaus on rajoitettu sanktioin ja velvollisuuksin.



Emme voi tehdä myöskään itsellemme pahaa, vastoin huumeitten käyttäjien yleisesti käyttämää argumenttia: "enhän minä tee pahaa kenellekään". Jos ihminen tekee pahaa itselleen, hän tekee pahaa jollekulle ja hän itse kärsii. Olisiko se siis vapautta? Emme ole vapaita seurauksista. Sitäpaitsi useista huumeitten käyttäjistä tulee vaivaa ja riesaa muille, he kun eivät tietyn ajan kuluttua kykene huolehtimaan itsestään.





Niinpä olemme vapaita vain tekemään sitä mikä on oikein, kaunista ja hyvää. Olemme siis hyvän orjia. Se ei ole myöskään suhteellista, vastoin suhteellisuusajatuksen kannattajien mielipiteitä. Se mikä on hyvää minulle on hyvää myös toiselle. Kipu on kipua kaikille. Hyvinvointi on hyväksi kaikille. Hyvä on itse asiassa olemuksemme - emme voi olla vastaan olemustamme. Kissa ei voi olla olematta kissa - samoin ihminen ei voi olla olematta ihminen.





"Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö ihminen etsisi onnellisuutta lopullisena päämääränään, koska se onnellisuus on hyvä. Niinpä yksikään ihminen ei voi olla onnellinen harjoittamatta hyvää - mikä todistaa siitä, että korkein päämäärä on toteuttaa hyvää, mihin voidaan vielä sisällyttää kaunis ja totuudellinen, jotka ovat myös olemuksemme elementit. " Kirjasta Norberto Keppe:"Universaali ihminen", s. 42





Ne jotka sanovat, että kaikki on suhteellista, voivat vaikkapa sammuttaa juomalla tärpättiä - tai jos heillä on nälkä, he voivat syödä mädäntynyttä ruokaa. Vai voivatko? Kaikkihan on suhteellista, ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta, he sanovat. Jos ajattelemme hiukan syvemmälle, huomaamme kuitenkin, että totuus on absoluuttinen ja sama jokaiselle: terveys on hyväksi kaikille, sairaus on jokaiselle huono asia. Hyvän tekeminen tekee jokaisen onnelliseksi, eivät nautinnot. Muussa tapauksessa nautinnoissa rypijät olisivat onnellisia, mutta he ovat surkeita ja onnettomia. Vain hyvää tekevä ihminen iloitsee nautinnoista, muut saavat niistä vain lohtua.

Jumala on siis onnellisuudessaan rajoittanut meidänkin onnellisuutemme vain hyvän alueelle.



Ei ole edes mahdollista ajatella mitä vain kärsimättä huonoista seurauksista. Huonot ajatukset aikaansaavat vääristynyttä hormonituotantoa, joka johtaa sairauksiin. Niin että myös luonto sisältää etiikan, ei vapautta.

ML

Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen: markku@stop.org.br

Voitte ostaa trilogisia kirjoja osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net



Psykososioterapeutti Marja Torpo São Paulosta pitää luennon aiheesta:
"Voiko tiedostaminen parantaa sairauksia" keskiviikkona, 28/11 Jyväskylän kirjastossa, pienessä luentosalissa, klo 18.00-19.30. Vapaa pääsy. Olette kaikki tervetulleita. Luento perustuu tri Norberto Keppen tieteelliseen työhön ja vallankumoukselliseen ajatteluun.

Miksi sairaalle käyttäytymiselle annetaan vapaus?

" Juuri neuroottisimmat henkilöt idealisoivat (siis luovat ihannekuvia) niin paljon, etteivät hyväksy muita sellaisina kuin nämä ovat. Kärkkäästi he löytävät tai keksivät muista valtavasti vikoja ja he ovat niin kriittisiä, että muut eivät siedä heitä. Ennen kuin neurootikko ihannoi muita, hänellä on loistava käsitys itsestään - ja hän kuvittelee, että toisella on samanlainen käsitys hänestä ja että vain tämä voi ymmärtää häntä. Tällöin hänen kanssaan on itse asiassa hyvin miellyttävää kesustella, mutta hän saattaa yhtäkkiä muuttaa mielipidettään ja käyttäytyä vihamielisesti.
- Minun taitaa olla parempi etsiä toinen tyttöystävä, sillä nykyinen on vastuuntunnoton, sanoi C.H.
- Haluatte kumppanin, joka on mielikuvituksenne eikä todellisuuden mukainen. Siksi ette pysty suhteeseen kenenkään kanssa.

Hyvin vainoharhaiset henkilöt haluavat elää suuruusharhojensa mukaan ja mukauttaa kaikki mielettömiin kuvitelmiinsa. Koska he eivät hyväky elämistä todellisuudessa, heidän kanssaan on vaikea tulla toimeen." Kirjasta Norberto Keppe:"Sairauksien alkuperä", s.119-120

Vainoharhaiset ihmiset näkevät ulkomaailman halveksittavana. Lapsena he ovat koulukiusaajia, jotka vihaavat ja halveksivat varsinkin niitä, joissa he näkevät vikoja, olipa niitä sitten muissa tai ei. He elävät jatkuvassa vainoharhassa ajatellen, että muut haluavat hyökätä heitä vastaan tai muuten vahingoittaa.

Tällä viikolla eräs täkäläinen psykologi sanoi, että Jokelan ampumistapauksessa on kyse psykoottisen ihmisen puolustusasenteesta. Huomatkaa psykologin nurinpäin oleva tulkinta, koska hän ei ota huomioon, että paranoidi, siis vainoharhainen ihminen haluaa vahigoittaa muita, mutta hän projisoi halunsa muihin, ja näkee sen vuoksi muut vaarallisina: hän itse on vaarallinen, vaaraksi muille ja myös itselleen. Jo Freudin termi "puolustusmekanismit" on väärinpäinkääntynyt - hän ajatteli, että todellisuus, totuus hyökkää ihmistä vastaan ja että henkilö puolustautuu. Asia on päinvastoin - ihminen hyökkää todellisuutta, totuutta ja muita vastaan. Siksi niitä mekanismeja pitäisi kutsua "hyökkäysmekanismeiksi".

Norberto Keppe on tuonut käsittelyyn kysymyksen pahasta tahdosta. Sehän on ollut tabu, ja on suurelta osalta edelleenkin. Suuruusharhoissa elävällä henkilöllä on paha tarkoitusperä, hän haluaa pahimmassa tapauksessa eliminoida muut - niin kuin voimme lukea kaukaisesta historiasta (Hitler, Stalin jne) ja nyt sanomalehdistä uusia tuoreita esimerkkejä, Tuusulasta, Columbinesta.

Suuruusharhoissa elävä voi olla röyhkeä ja ylimielinen tai hänellä voi olla niin sanotusti täydellinen itsetunnon puute, jolloin hän on sulkeutunut ja eristäytyvä ja hautoo mielessään pahoja ajatuksia muista: molemmat tapaukset ovat vainoharhaisia ja pitävät ulkomaailmaa hyökkäävänä. Näissä tapauksissa henkilö joko tuntee olevansa kaikki tai toisessa tapauksessa ei mitään. Se joka kokee olevansa ei mitään kokee niin, koska hän vertaa itseään täydelliseen.

Varsinkin jälkimmäisen tyyppiset ovat taitavia saamaan muiden myötätunnon puolelleen, he pystyvät manipuloimaan psykologit ja opettajat, isovanhemmat ja muut ajattelemaan, että he ovat riistettyjä ja väärinkohdeltuja. He pitävät itseään yhteiskunnan uhreina ja koska samanlainen nurinpäin kääntynyt ajattelu on yleisesti vallalla psykologian ja sosiologian alueella, he saavat tukijoita pahuudelleen. Jotta henkilö tunnistaisi pahaa tahtoa muissa, hänen on tiedostettava se myös itsessään. Haluavatko yhteiskunnnan työntekijät tunnistaa sen?

Huomaatteko, että pahuudesta ei saa puhua, sitä ei myönnetä, se on tabu. Sanotaan lapsenomaisesti, että loppujen lopuksi "pohjimmiltaan hän oli hyvä ihminen" - oliko Hitlerkin hyvä? Pahuuden annetaan kasvaa eikä sitä suitsita. Koululapset kärsivät koulukiusaajien vuoksi, koska eivät tunne oloaan kyllin turvallisiksi, puhuakseen asiasta luokassa. Koulukiusaajista tulee yhteiskuntakiusaajia. Se on pahalle tahdolle annettua vapautta. Se on vaarallista, niin kuin näemme.
ml
Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Ihminen ei huomaa hyvää

"Yleisesti ottaen ihmiset odottavat koko elämänsä ajan jotain ulkopuolelta tulevaa hyvää. Vaikka se on jo olemassa hänen omassa elämässään, hänellä ei ole aavistustakaan siitä. Tarkoitan, että vaikeinta on hyväksyä tietoisuus hyvästä - koska jo itse havainto on yksi suurimmista hyveistä.



Tämä näyttää olevan ihmiskunnan suurin tämänhetkinen ongelma: tietoisuuden puute saamastaan hyvästä. Havaitakseen minkä tahansa vahingollisen virheen, on ensin tiedostettava kaikkialla oleva hyvä. Koska ihminen ei ansaitse saamaansa hyvää, hän ei anna sille sitä arvoa, mikä sille kuuluu. " Kirjasta Norberto Keppe "Sairauksien alkuperä".



Me elämme joka hetki Jumalan valtakunnassa, vaikkemme sitä huomaakaan. Meille on annettu tämä paratiisi ja samoin tietoisuus hyvästä, mutta havainto niistä on hämärtynyt. Emme huomaa että planeettamme on paratiisi emmekä sitä, että kaikenlainen hyvä ympäröi meitä ja että meillä on sisällämme samoin tietoisuus kauneudesta ja hyveestä. Niinpä maapalloa tuhotaan raa´asti, aivan niin kuin se ei olisi meidän kotimme. Ei tule kestämään kauan, kunnes luonnonkatastrofit, jotka ovat ihmisen toiminnan seurausta, tulevat pakottamaan ihmisen seinää vasten. Ilmasto ajautuu valtavaan epätasapainoon, mehiläiset ovat jo sairastuneet, elämän olosuhteet murenevat.



Sana hyve on kadonnut kielenkäytöstä. Tuntuu ikään kuin hyve kuuluisi johonkin arkaaiseen menneisyyteen. Tai sanalla on jollakin lailla tekopyhä kaiku - aivan kuin olla rehellinen olisi olla tekopyhä. Hyve merkitsee kuitenkin hyvän tekemistä, oikeaa toimintaa. Huonolla toiminnalla on aina huonot seuraukset. Kaikki haluavat hyveen seurauksia, ei paheen. Kun ihminen tottuu paheeseen täällä, kuinka hän yhtäkkiä ajattelee haluavansa hyvettä tuonpuolisessa. Pahe johtaa meidän paratiisimme tuhoutumiseen. Se on ihmisten valinta - ihmiset siis haluavat sitä. Mutta on nähtävä, että se valinta on kateuden valinta: kateushan merkitsee "olla näkemättä" (latinaksi invidere = ei nähdä).

ML

Voit aina lähettää palautetta osoitteeseen:

markku@stop.org.br

Kiitos saamastani palautteesta.

Kirjoja voit ostaa osoitteesta:

marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net