Miksi sairaalle käyttäytymiselle annetaan vapaus?

" Juuri neuroottisimmat henkilöt idealisoivat (siis luovat ihannekuvia) niin paljon, etteivät hyväksy muita sellaisina kuin nämä ovat. Kärkkäästi he löytävät tai keksivät muista valtavasti vikoja ja he ovat niin kriittisiä, että muut eivät siedä heitä. Ennen kuin neurootikko ihannoi muita, hänellä on loistava käsitys itsestään - ja hän kuvittelee, että toisella on samanlainen käsitys hänestä ja että vain tämä voi ymmärtää häntä. Tällöin hänen kanssaan on itse asiassa hyvin miellyttävää kesustella, mutta hän saattaa yhtäkkiä muuttaa mielipidettään ja käyttäytyä vihamielisesti.
- Minun taitaa olla parempi etsiä toinen tyttöystävä, sillä nykyinen on vastuuntunnoton, sanoi C.H.
- Haluatte kumppanin, joka on mielikuvituksenne eikä todellisuuden mukainen. Siksi ette pysty suhteeseen kenenkään kanssa.

Hyvin vainoharhaiset henkilöt haluavat elää suuruusharhojensa mukaan ja mukauttaa kaikki mielettömiin kuvitelmiinsa. Koska he eivät hyväky elämistä todellisuudessa, heidän kanssaan on vaikea tulla toimeen." Kirjasta Norberto Keppe:"Sairauksien alkuperä", s.119-120

Vainoharhaiset ihmiset näkevät ulkomaailman halveksittavana. Lapsena he ovat koulukiusaajia, jotka vihaavat ja halveksivat varsinkin niitä, joissa he näkevät vikoja, olipa niitä sitten muissa tai ei. He elävät jatkuvassa vainoharhassa ajatellen, että muut haluavat hyökätä heitä vastaan tai muuten vahingoittaa.

Tällä viikolla eräs täkäläinen psykologi sanoi, että Jokelan ampumistapauksessa on kyse psykoottisen ihmisen puolustusasenteesta. Huomatkaa psykologin nurinpäin oleva tulkinta, koska hän ei ota huomioon, että paranoidi, siis vainoharhainen ihminen haluaa vahigoittaa muita, mutta hän projisoi halunsa muihin, ja näkee sen vuoksi muut vaarallisina: hän itse on vaarallinen, vaaraksi muille ja myös itselleen. Jo Freudin termi "puolustusmekanismit" on väärinpäinkääntynyt - hän ajatteli, että todellisuus, totuus hyökkää ihmistä vastaan ja että henkilö puolustautuu. Asia on päinvastoin - ihminen hyökkää todellisuutta, totuutta ja muita vastaan. Siksi niitä mekanismeja pitäisi kutsua "hyökkäysmekanismeiksi".

Norberto Keppe on tuonut käsittelyyn kysymyksen pahasta tahdosta. Sehän on ollut tabu, ja on suurelta osalta edelleenkin. Suuruusharhoissa elävällä henkilöllä on paha tarkoitusperä, hän haluaa pahimmassa tapauksessa eliminoida muut - niin kuin voimme lukea kaukaisesta historiasta (Hitler, Stalin jne) ja nyt sanomalehdistä uusia tuoreita esimerkkejä, Tuusulasta, Columbinesta.

Suuruusharhoissa elävä voi olla röyhkeä ja ylimielinen tai hänellä voi olla niin sanotusti täydellinen itsetunnon puute, jolloin hän on sulkeutunut ja eristäytyvä ja hautoo mielessään pahoja ajatuksia muista: molemmat tapaukset ovat vainoharhaisia ja pitävät ulkomaailmaa hyökkäävänä. Näissä tapauksissa henkilö joko tuntee olevansa kaikki tai toisessa tapauksessa ei mitään. Se joka kokee olevansa ei mitään kokee niin, koska hän vertaa itseään täydelliseen.

Varsinkin jälkimmäisen tyyppiset ovat taitavia saamaan muiden myötätunnon puolelleen, he pystyvät manipuloimaan psykologit ja opettajat, isovanhemmat ja muut ajattelemaan, että he ovat riistettyjä ja väärinkohdeltuja. He pitävät itseään yhteiskunnan uhreina ja koska samanlainen nurinpäin kääntynyt ajattelu on yleisesti vallalla psykologian ja sosiologian alueella, he saavat tukijoita pahuudelleen. Jotta henkilö tunnistaisi pahaa tahtoa muissa, hänen on tiedostettava se myös itsessään. Haluavatko yhteiskunnnan työntekijät tunnistaa sen?

Huomaatteko, että pahuudesta ei saa puhua, sitä ei myönnetä, se on tabu. Sanotaan lapsenomaisesti, että loppujen lopuksi "pohjimmiltaan hän oli hyvä ihminen" - oliko Hitlerkin hyvä? Pahuuden annetaan kasvaa eikä sitä suitsita. Koululapset kärsivät koulukiusaajien vuoksi, koska eivät tunne oloaan kyllin turvallisiksi, puhuakseen asiasta luokassa. Koulukiusaajista tulee yhteiskuntakiusaajia. Se on pahalle tahdolle annettua vapautta. Se on vaarallista, niin kuin näemme.
ml
Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen:
markku@stop.org.br