Onnen lähde

"Neuroottinen ihminen kärsii, koska hän haluaa saada aistiensa välityksellä itselleen jotain sellaista, mitä aistit eivät pysty tarjoamaan. Ihminen, joka elää vain aistiensa maailmassa, ei pysty nauttimaan totuudesta, hyvästä eikä kauniista, jotka ovat rakkaudessa, järjessä ja estetiikassa. Jopa aistien toiminta sinänsä on riippuvaista näistä korkeammista elementeistä, jotka sijaitsevat psyykkisessä elämässämme. Aistit sitä vastoin toimivat ruumiissa ja ne ovat täysin riippuvaisia psyykestä.

Suuri osa ihmisistä yrittää elää vain aistiensa mukaan, laskeutuen sillä tavoin korkeammalta, alkuperäiseltä elämän tasolta.
Kaikki perimmäiset elementit ovat psyykkisen elämän alueella, jota tähän päivään saakka ei ole asetettu sille kuuluvaan asemaan. " (Norberto Keppe: "Terveyden alkuperä", s. 19-20.)


Tämän hetken ihminen on laskeutunut miltei tyystin aistilliselle tasolle - hän etsii onnea sieltä, missä onnellisuus ei asu: aisteistaan. Mutta onnellisuus on käsitteenä korkeampaa kuin aistityydytys. Jokainen, joka on etsinyt onnea ruoasta, alkoholista, huumausaineista, rahan kasaamisesta, seksistä, kulutuksesta, on varmasti kokenut pettymyksen. Tietenkin jokainen tarvitsee ruokaa samoin kuin rahaa, seksiä voi harrastaa, mutta mikään niistä ei ole onnen lähde. Mikä sitten on?

Oletteko koskaan ajatelleet, että vastaus on hyvin yksinkertainen: hyvä toiminta. Se joka antautuu hyvälle toiminnalle, tuntee hyvinvointia, joka on aistityydytystä syvempää. Ihmiset, joista kaikki pitävät, ovat valmiita hyvään toimintaan - heitä on helppo lähestyä ja he ovat aina valmiita auttamaan, kuuntelemaan tai toimimaan.

Aristoteleen määritelmän mukaan Jumala on puhdasta, hyvää toimintaa - silloin ihminen, joka on hyvässä toiminnassa, myös lähestyy Jumalaa. Kaikki ihmiskunnan hyväntekijät ovat olleet kiintyneitä hyvään toimintaan, sellaiseen, joka koituu hyväksi kaikille. Heidät muistetaan, he ovat kuolemattomia. Mutta ei siinä ole kysymys vain jostakin suurenmoisesta toiminnasta, vaan se on suuntautumista hyvään, se on olemista hyödyksi. Kaikki hyvä, minkä ihminen toteuttaa, tulee lopulta hänelle takaisin samoin kuin kaikki toteutettu paha tulee tekijälleen takaisin. Hyvä toiminta on myös ihmiskunnan säilymisen kannalta ainoa ratkaisu - muussa tapauksessa paha toiminta lopulta tuhoaa kaiken. Ei ole sinänsä hyvää ja pahaa, vaan on olemassa hyvää ja sen vastaista toimintaa, joka on pahaa. Paha ei siis itsessään ole olemassa.
terveisin Markku Lyyra