Kateus vie ihmisen elämästä hehkun

Tunnen paljon nuoria ja vanhempia ihmisiä, joista puuttuu kokonaan hehku. He tuntuvat huolien rasittamilta ja kuluneilta. Ikään kuin he eivät uskaltaisi uneksia tai eivät tuntisi innostusta mitään kohtaan. Muistan jo lapsena kuinka sanottiin että "ei ole mitään tekemistä'. Sitten myöhemminkään ei juuri ole mitään tekemistä - ei ainakaan sellaista joka loisi säkenöintiä elämään.

Monet nuoret voivat pahoin ja näkevät syyn yhteiskunnassa. He eivät halua astua turmeltuneeseen systeemiin, mutta ei tunnu olevan olemassa mitään järkevää vaihtoehtoakaan. Monet poistuvat tilapäisesti tai pysyvästi elämästä kaljan tai muiden huumeiden avulla. Elämästä on hävinnyt pyhä, kaunis, syvä, ihana, into, hohto. Elämä on latistunut vain materialistiseksi. Mutta elämä ei ole vain sähkölaskuja, vaan sähköä.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa rakennettiin valtava määrä taloja talottomille hartiapankin avulla. Juotiin talkookahveja, syötiin ja iloittiin yhdessä tehdystä työstä. Siinä oli hohtoa, vaikka allekirjoittanut ei olekaan sitä henkilökohtaisesti kokenut. Haluan sanoa, että vielä kuusikymmentäluvulla ihmisillä oli yhteistä harrastusta, mutta sitten se ihanteellisuus, idealismi karsiutui pois. 80-luvun punkkarit ilmaisivat pahoinvointiaan - mikä ei ole kylläkään yhteiskunnan, vaan väärän ajattelun aikaansaamaa. Sen jälkeen sitä ei ehkä enää ole edes ilmaistu. Monet vain tekevät itsemurhan. Sekään ei kuitenkaan auta, koska me olemme ikuisia.

Jos ihminen elää vain itseään, omaa hyvinvointiaan, omaa pankkitiliään, omaa humalaansa tai omaa kesämökkiään varten, hän voi huonosti, koska siitä puuttuu ihanne, toisten auttaminen, yhteiseen hiileen puhaltaminen, josta syttyy innostus ja elämisen kipinä. Näyttää helpommalta ajatella vain itseään, vaikka samalla ihminen kuolee sisäisesti. Monet juovat jotteivät huomaisi kuolemistaan. Jos alat tehdä jotain yhdessä muiden kanssa ja muiden hyväksi, joudut kuitenkin käsittelemään kateuttasi: Miksi tekisin toisten hyväksi? Mitä he tekevät minulle? Enkö saa tästä mitään korvausta? Mitä hyötyä minulle on tästä?

Yhdysvalloissa oli samoin suuri idealismi valtakunnan alkuaikoina, joka johti suunnattomaan kehitysaaltoon kaikilla alueilla. Vähitellen se korvautui itsekkyyden ja laiskuuden filosofialla. Nyt amerikkalaiset ovat kuolemassa sisäiseen näköalattomuuteen. Ihminen ei elä vain leivästä, vaikka sitä olisi runsaastikin, vaan hengestä.

Kristus sanoi samoin "Taivasten valtakunta ei ole siellä tai täällä, vaan sisäisesti teissä". Se että ryhtyy hyvään toimintaan, yhdessä muiden kanssa vie ihmistä kohtaamaan kateuttaan, sitä ettei haluaisi tehdä hyvää muille, ja sitä mukaa kuin kykenee sitä tiedostamaan, hän alkaa myös tunnistaa sisällä palavaa elämän liekkiä, rakkautta, onnellisuutta - sitä mistä runoilijat krjoittavat. Ikään kuin se olisi harvojen herkkua. Mutta se on jokaisessa. Ei tarvitsisi tuntea niin paljon pahoinvointia. Kärsimys ei ole suuruutta, vaan elämän hukkaa. Se on pois haihtunutta aikaa.

Me täällä Brasiliassa teemme työtä meidän trilogisissa yrityksissämme, joissa toteutamme toisten auttamisen ja toisten hyväksi tekemisen filosofiaa. Se on kuin Rooman stoalaisuuden jatkumoa, vaikkakin lisänä on Norberto Keppen luoman psykopatologia tieteen havainnot siitä, kuinka paljon ihminen vastustaa juuri sitä stoalaisuuden ylistämää onnellisuutta. Se on kuin hyvää, jonka lisänä on havainto hyvän vastustamisesta. Eikö olekin erikoista.

Jos ajattelemme vaikkapa suomalaista yhteiskuntaa - sehän auttaa ihmisiä, joskus jopa paapoo liikaakin. Mutta elämänfilosofia, joka on itsekkyyden ja kateuden läpäisemää, saa ihmisen kärsimään ja taintumaan, eikä yhteiskunnan apu silloin kosketa juuri sitä missä on suurin ongelma: ihmisen sisintä.

ML
Voitte aina lähettää vastineita osoitteeseen: markku@stop.org.br

Pörssiromahdukset ovat tärkeitä varoitusmerkkejä (oireita) siitä, että taloudella on väärä suunta

"Se, mitä osakemarkkinoilla tapahtui lokakuussa 1987, merkitsi vain hintojen mukautumista todelliselle tasolleen. Se oli kuin kuume sairaassa elimistössä, varoitus infektiosta, joka täytyy voittaa - jottei koko keho menehtyisi. Täsmälleen samoin on käynyt ennenkin: vuosina 1819, 1837, 1857, 1873, 1893, 1907 ja 1929 - mutta tähän mennessä kansa ei ole onnisunut tiedostamaan, mitä on romahduksen takana, eikä ongelmaa ole sen vuoksi ratkaistu.

Pörssiromahdus osoittaa, että
1) talouden suunta on väärä, koska se perustuu keinotteluun
2) rahaa on enemmän kuin markkinat sietävät
3) jos jatkamme näin, joudumme vaaralliseen vaiheeseen, sillä tällä kertaa romahdus tulee olemaan aiempia pahempi.

Uskon, että tämä(nhetkinen) taso säilyy vain länsimaisen valtioryhmän keinotekoisesti tukemana. Niiden etujen mukaista on säilyttää arvopaperipörssit ja ne riistävät kehitysmaita. Voimme huomata, että kolmas maailma ylläpitää koko planeettaamme:
1) myymällä raaka-aineita halvalla ja
2) ostamalla teollisia, tieteellisiä ja teknologisia tuotteita kultaakin kalliimmalla.

---

Jos talletat 100 000 ja sitten nostat sen, se on pankin ongelma. Mutta jos talletat miljoonan, sen takaisin saaminen onkin sinun ongelmasi. Miljonäärinä olemisessa on riskinsä. Jos pidettäisiin tarkastus ja laskettaisiin kaikissa pankkilaitoksissa todellisuudessa olevan rahan määrä, ihmiset tulisivat olemaan erittäin pettyneitä huomatessaan, että heidän säästönsä ovat olemassa vain tietokoneella. Todellisuudeessa pankki toimii kuin "rahatehdas", joka käyttää paperipinoja ja liikekumppaneitaan lisätäkseen varallisuuttaan. Sillä hetkellä, kun tallettajien luottamus loppuu, pankki joutuu välittömästi vararikkoon.

Tällaisen laitoksen epärehellisyyttä kuvaa parhaiten se, että se ei pysty milloinkaan palauttamaan tallettajille vastaanottamaansa rahamäärää. Se on käytetty kiinteistöjen ja toimistojen ostoon, sitä on lainattu yrityksille ja sillä on ostetuttu arvopapereita, obligaatioita ja osakkeita. Pankkilaitos pysyy pystyssä vain , josa talletuksia on jatkuvasti paljon. Tuskin on olemassa sellaista pankkia, joka pystyisi palauttamaan kaikki valstaanottamansa rahat. Jos sinulla "on" miljoonan talletus, saat olla varma, että voit saada sen takaisin vain niin kauan, kun ihmiset luottavat tuon yrityksen "vilpittömyyteen.", ja sijoittavat sinne kovalla työllä ansaitsemansa rahan, siis antavat katteen talletuksellesi.

Siitä asti kun ensimmäiset pankit perutstettiin, ne ovat yrittäneet iskostaa kansaan ajatusta, että säästäminen olisi rahojen säilyttämistä näissä laitoksissa. Jotta se olisi houkuttelevampaa, alettiin maksaa korkoja ja rohkaista ihmisiä keinotteluun. Sen seurauksena ihmiset ovat nyt saaneet väärän ajatuksen, että heillä olisi rahaa, jota todellisuudessa ei ole olemassakaan."

Lyhennelmä otsikon artikkelista: Norberto Keppe, "Työ ja pääoma", s. 259 - 261
terveisin ML
Voit aina lähettää palautetta osoitteeseen : markku@stop.org.br
Kiitos saamastani palautteesta.

Toiminta on olemisen alku

"Ihminen ymmärtää vain sen, mitä tekee: aito tieto ja viisaus tulevat vain puhtaasta toiminnasta. Tietämättömyys ja sairaus johtuvat puolestaan häiriintyneestä käyttäytymisestä. Ihminen havaitsee vain sen, mitä tekee. Tämä tarkoittaa tietenkin, että ihmisen täytyy käyttäytyä edes hieman terveesti ollakseen tietoinen (hyvästä ja pahasta).

Haluan osoittaa, että tominta ohjaa jopa älyä. Äly ei täysin käsitä, mitä ihminen on, koska äly on vain pieni osa toimintaa. Voidaan siis sanoa, että ajattelu on toiminnan sivutuote eli vain osa olemista. Toiminta on olemista. Tarkoitan, että ihminen on toimintansa kaltainen. Jos hänen toimintansa on rakkaudellista ja järkevää, hän on terve - mutta jos se on kateellista ja järjetöntä, hän on sairas. " Norberto Keppe: "Sairauksien alkuperä", s. 121

Ihmisellä on mahdollisuus toimia hyvin, tai vähemmän tuhoavasti tai järkevästi. Eräs asiakas sanoi, ettei hänellä ole oikean äidin mallia sisimmässään, koska hänen äitinsä oli aina hyvin tasapainoton. Kuinka hän tietää, että äiti on tasapainoton? Koska hänellä on juuri se hänen peräämänsä oikean äidin malli sisimmässään. Se on universaali käsite.

Mutta toiminnan me valitsemme. Jos ihminen juo, hän sanoo syyksi, ettei kestä elämää. Ei kestä aurinkoa, ei sadetta, ei työntekoa ja ponnistuksia, ei rakkautta tai pettymyksiä. Juomalla hän tuhoaa itseään, mutta hän tietää myös, mikä olisi oikeampaa ja terveempää toimintaa. Se tieto meissä on universaalissa muodossa. Emmehän me voi tuhota itseämme kärsimättä seurauksista.

Juuri ponnistus, toteuttaminen antavat ihmiselle suuren tyydytyksen. Näyttää kuitenkin siltä, että suurin osa ihmisistä on harhautunut uskomaan, että tyydytys tulee aistinautinnoista tai rahasta. Siksi maapallomme on vaarassa - etiikka, taide, todellinen tiede on jätetty sivuun ja ihmiskunta haluaa vain sitä, mikä on itse asiassa illuusiota - rahaa ja nautintoa.
Siinä on kysymys kollektiivisesta itsemurhasta.

terv. ML
Voitte lähettää kommentteja osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Todellisuus on suurenmoisin olemassaolevista asioista

"Totuus ei ole sitä surkeutta, mikä kukoistaa tässä maailmassa. Totuus ei ole myöskään neurooseja, psykooseja tai minkäänlaisia psyykkisiä häiriöitä. Eikä se ole nälkää, köyhyyttä, rauhattomuutta, surullisuutta tai onnettomuutta. Tämä kaikki on itse asiassa totuuden puutetta, sillä totuus on ainoastaan rikkautta, terveyttä, yltäkylläisyyttä ja suuruutta. Se on mielihyvää ja täydellistä onnea ja tyydytystä. Totuus on kaikkea olemassaolevaa: maata, vettä meriä, eläimiä ja kasveja. Se on ihminen älyineen, tunteineen, kykyineen ja saavutuksineen. Juuri viimeksi mainittu asia - ihmisen kyky saavutuksiin - tekee meistä paljolti Luojan kaltaisia. Me voisimme kehittää planeettaamme ja saada aikaan nopasti todellisen paratiisin, jos emme kateutemme takia tuhoaisi sitä järjestelmällisesti. " - kirjasta Norberto Keppe "Kirkastuminen".



Totuus sekoitetaan usein juuri sen kieltämiseen - ikään kuin sota ja rauha olisivat molemmat totuus. Rauha on totuutta ja sota on sen alkuperäisen totuuden kieltämisen seuraus. Sota on keinotekoista, niin kuin kaikki muukin ihmisen ongelmallisuus. Ongelmat ovat enimmältään itse luotuja, keinotekoisia. Kun kuka tahansa meistä tunnistaa tämän sisimmässään, hän voi järjestelmällisesti vähentää ongelmien kehittelyä ja elää elämää enemmänkin sellaisena kuin se on: elämä on kaunista.



Elokuisin terveisin Markku Lyyra

Voit lähettää kommentteja osoitteeseen: markku@stop.org.br