Kuinka ihminen valitsee missä viettää ikuisuuden?

"Taivaaseen menevät ne onnekkaat, jotka jättävät kaiken tässä elämässä, saadakseen kosketuksen siihen kallisarvoiseen jalokiveen, josta Jeesus Kristus puhui kaiken lopullisena päämääränä. Kiirastuleen (joka portugaliksi on "purgatório", joka tulee sanasta purgar= puhdistautua, märkiä) menevät ne ihmiset, jotka haluavat Luojalta synninpäästön, koska eivät ole sitä syystä tai toisesta saavuttaneet tässä elämässä. Helvetin tietä kulkevat ne ihmiset, jotka ovat valinneet nautinnoissa ja pahan tekemisessä pysyttelemisen, ja jotka eivät hyväksy mitään hyvää.

Ne ovat kome erilaista mahdollisuutta, joista kukin meistä valitsee yhden tässä elämässä ja jonka mukaan elämme ajattomuudessa. Siksi tuonpuoleisen elämän tapa valitaan täällä, sen mukaan millaisen asenteen me omaksumme.

- Nyt kun olen tulossa kuusikymmenvuotiaaksi, voin, Luojan kiitos, olla kiitollinen siitä että olen saanut elää täyttä elämää.
- Missä mielessä?
- Olen kaiken ikäni koettanut toteuttaa jotain hyvää. Siinä mielessä olen tyytyväinen.

Voi huomata suunnattoman eron niiden välillä, jotka ovat pyhittäneet elämänsä hyvän toteuttamiseen, ja niiden, joiden tavoitteena on ollut ainoastaan saada materiaalisia etuja. "

(Kirjasta Norberto Keppe: "Triloginen raamattu", suomennettavana)

Ei ole niinkään kysymys, että joku pääsisi taivaaseen tai että joku tuomittaisiin helvettiin. Kysymys on valinnasta - on ihmisiä, jotka hyväksyvät Jumalan, pyrkivät tekemään sitä, mikä on muille avuksi ja hyödyksi, jotka kunnioittavat Luojaa ja luomakuntaa. He valitsevat taivaan.

On toisaalta niitä, jotka kieltävät koko Jumalan olemassaolon, tai vihaavat Häntä, niitä jotka pyrkivät vain saamaan etuja itselleen ja jotka myös vahingoittavat lähimmäisiään. He eivät halua Jumalaa tai vihaavat ja halveksivat Häntä - kuinka he haluaisivat olla Hänen luonaan ikuisuudessa? He haluavat olla jo täällä kaukana Hänestä.

Jumala on kuitenkin Ainoa, jonka olemassaolo on vääjäämättömästi välttämätöntä - me muut olemme luotuja, joten meidän olemassaolomme ei ole edes korvaamatonta. Jos henkilö ei halua Luojan luo, mihinkähän hän sitten menee? Todellisuudessa on vain Luoja ja sen minkä Hän on luonut - jos ihminen ei mene Hänen luokseen, hänellä ei ole mitään minne mennä. Meneekö hän ei minnekään? On kärsimystä olla ei missään - ja se on helvetti. Olla kaukana Jumalasta, kaukana hyvästä.

Olla ei missään on olla ilman toivoa, ilman rakkautta, ilman tulevaisuutta, ilman kaikkea ylläpitävää energiaa, ilman valoa, ilman yhteyttä toisiin. Se on ei mitään. Jumalan ulkopuolella ei ole mitään. Se on kärsimystä, lohduttomuutta. Paholaisten valinta. Nehän luotiin alunperin enkeleiksi, mutta valitsivat Jumalaa vastaan olemisen. Ajan ulkopuolella valinnatkin ovat ikuisia. Osa ihmisistä tekee saman valinnan.

Kristus sanoi, ettei hän tunne niitä jotka eivät tunne häntä. Haluatko nyt tänne? hän voisi kysyä kolkuttajalta - mutta en tunne sinua. Toisaalta mitäpä Jumalan vihaaja tekisikään Jumalan talossa - pyrkisi tuhoamaan niin kuin hän tekee jo tässäkin elämässä. Toivotatteko te tervetulleeksi rikollisen, joka pyrkii tuhoamaan talonne ja halveksii teitä? Tuntuisi epäloogiselta.
Niin että me emme pääse taivaaseen tai joudu kiirastuleen (puhdistautumisen tilaan) emmekä myöskään joudu helvettiin, vaan itse valitsemme sen mihin menemme.

Sen joka haluaa Jumalan taloon, täytyy tietysti hyväksyä talon tavat.

M.L.
Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen: markku@stop.org.br
Kirjoja voit ostaa osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net