Kristus toi kaikkein optimistisimman viestin ihmiskunnalle

Kirjoittaja on Norberto Keppe, psykoanalyytikko. Artikkeli on lainaus hänen julkaisemastaan kirjasta "Kirkastuminen", joka on myös saatavana suomeksi.


Haluan puhua teille tuntemattomasta Kristuksesta tai paremminkin Jumalasta, jota me ihmiset olemme väheksyneet kuolettavan kateutemme vuoksi. Se ei ole johtanut meitä ainoastaan kieltämään hänet, vaan sen lisäksi se on estänyt meitä tunnistamasta hänet sellaisena kuin Hän todella on. Meillä on nyt tieteellinen näkemys apunamme, joka voi avata silmämme näkemään sellaisen ulottuvuuden, johon uskonnolliset laitokset ja filosofia erillisinä eivät ole yltäneet.

Haluan puhua todellisesta Kirstuksesta; maailman, planeettojen ja tähtien Herrasta, joka on kaiken olemassaolevan omistaja, hänestä, jota ei tahraa yksikään virhe tai petos – vaan joka on täydellistä onnellisuutta ja iloa, jota mittaamaton kateutemme ei halua tunnistaa. Haluan puhua siitä Olennosta, joka mittaamattomuudessaan, avoimuudessaan ja hyvyydessään tuli Maan päälle osoittamaan, että elämme ainoassa olevassa valtakunnassa, joka on Hänen.
Kaikkein suurimman optimismin viesti, jonka ihmiskunta on vastaanottanut, on Kristuksen viesti. On uskomatonta kuinka Hän helposti ylitti kaiken sen, mikä ihmiselle tuottaa mitä suurinta ahdistusta -esimerkiksi tekemämme virheet. Hän voitti kuoleman nousemalla taivaisiin; hän toteutti universaalin ehtoollisen, joka liittää kaikki ihmiset yhteen. Mutta erityisesti Hän osoitti meille Jumalan rakkauden pitämällä meitä lapsinaan ja perillisinään (omistajina, niin kuin Hän itse), joille kuuluu kaikki hyvä, kaikki olevainen ja itse elämä. Hän osoitti meille sen rakkauden liekin, sen rajattoman olennon, jota meidän silmämme eivät koskaan voi havaita täysin, jota meidän korvamme eivät kykene kuulemaan kaikessa sen musikaalisuudessa, jonka tuoksua ja makua aistimme eivät kokonaan tunne, kaiken meille varatun ilon. Ja mielenkiintoisinta on se, että Hän teki kaiken vain siksi että pitää meistä asettaen kaiken meidän käyttöömme – on vain kysymys siitä, hyväksymmekö sen.
Kaikki se, minkä Kristus näytti ja osoitti, on viesti suurimmasta toivosta ja ilosta, mitä kukaan on koskaan tuonut. Kaikkialla, minne Hän kulki, Hän paransi sairaita, antoi syntejä anteeksi ja kertoi Jumalan valtakunnan kauneudesta. Hän ei koskaan tuominnut ketään; päinvastoin, häntä ärsytti tekopyhien käyttäytyminen, jolla he kiusasivat muiden elämää. Hänen keskeinen viestinsä oli kirkastaa ihmisille, että Jumala on hyvä ja että Hänelle kaikki ihmiset ovat kuin omia lapsia. Hänen maanpäällä olonsa keskeinen tarkoitus oli viedä ihmiskuntaa kohti hyvinvointia ja onnellisuutta ja auttaa ihmisiä havaitsemaan, että itse olemassaolo on suurin lahjoista. Ja että Jumala toimii samoin kuin isä, jonka suurin ilo on saattaa kaikki hyvä lastensa ulottuville.

Jumala on kaikista olevaisista onnellisin – riittää kun kuuntelemme jokien pauhua, tuulen suhinaa puiden latvoissa, kun katselemme lintujen onnellista liitoa, taivaalla vierivää kirkasta aurinkoa, kun kuulemme metsistä huokuvaa melodiaa ja aistimme sen tuoksua, kun katselemme onnellisia pilviä taivaalla – ja erityisesti, kun tarkkailemme tätä uskomatonta luomakuntaa, joka elää miltei rajatonta elämäänsä antamalla ennakkoaavistuksen toisen olemisen tulosta, jossa ei ole enää mitään rajoituksia.
Meidän on huomattava, ettei Jumala tunne meitä kohtaan samoin kuin me tunnemme suhteessä Häneen. Meidän rakkautemme ja pitämisemme on rajallista, Hänen rakkautensa on rajatonta, me olemme puolueellisia, Hän on täysin vapaa, me rajoitamme tunteitamme, mutta Hän ei, erityisesti antaessaan anteeksi syntimme ja hyväksyessään meidät kokonaan, rajoituksetta.. Voisi sanoa, että hänen rakkautensa meitä kohtaan on täysin yletöntä.
Mieleen tulee kysymys: Onko Kristuksen opetuksia toteutettu? Onko kristillisyyttä jo ollut sen puhtaassa muodossa ? Vaikuttaa siltä, että alussa sen kannattajat toteuttivat sitä suurella hartaudella – kunnes 4. vuosisadalla yritettiin liittää hengellinen valta poliittiseen. Uskoisin, että siitä lähtien kristillisyyteen on sekoittunut vääriä elementtejä, jotka ovat vahingoittaneet sitä.
Yleisesti ottaen, uskon ettei ole mahdollista sovittaa yhteen taloudellista ja poliittista valtaa havittelevien ryhmien tavoitteita Jumalan tarkoitusten kanssa. On todellakin Jumalan kaupunki ja ihmisen kaupunki, niin kuin Augustinus sanoi, toisin sanoen, aitojen ihmisten ryhmä, joka toimii totuuden mukaan ja toinen valheeseen perustavien ryhmä, joka elää illuusiossa ja fantasiassa suhteessa muihin ihmisiin. On selvää, että tämän jälkimmäisen tulisi aikaa myöten sopeutua ensimmäiseen – mutta jotta niin tapahtuisi, hyvää tahtovien ihmisten on vahvistuttava asenteessaan eikä heidän tule tehdä jatkuvasti myönnytyksiä valheen ja tekopyhyyden hyväksi – ei vain suhteessa muihin vaan erityisesti suhteessa omaan itseen.