Kaikki palaa normaaliksi - vai palaako?

Uutiset kertovat jatkuvasta ja syvenevästä kriisistä. Mutta kriisi ei ole vain taloudellinen vaan myös eettinen, moraalinen ja koko inhimillistä olemassaoloa koskeva.



Tv-uutisten taloustoimittaja rauhoittelee ahdistuneita tv-katselijoita sanomalla, että talouselämä palaa tutuille urilleen vähitellen, emme vain tiedä kuinka kauan siihen menee. Tutuille urilleen - siis että pörssikeinottelijat voivat taas saada jättiläisvoittoja arvopaperikasinoista ja että kiinteistöjen hinnat alkavat taas hivuta mielikuvitukselliselle tasolle. Monet ovat menettäneet siinä pelissä omaisuutensa, kun tarkoituksena on ollut tehdä rahaa rahalla. Se tarkoittaa myös, että monikansalliset yritykset pitävät kansaa talutusnuorassaan ja kasaavat koko talouselämän muutamien harvojen käsiin. Se tarkoittaa, että suuret energiayhtiöt rakentavat ydinvoimaloita, jotka säteilevät kuolemaa koko ihmiskunnalle onnettomuuden, vaikkapa maanjäristyksen sattuessa. Tsernobyl on miltei kadonnut muistista.



Kaikki palaa normaaliksi - sanotaan. Se on tuudittautumista, vieraantumista. Miksi? Koska mikään ei koskaan ole ollutkaan normaalia. Vai onko normaalia, että osa kansasta ja ihmiskunnasta elää työttömänä, tarpeettoman tuntuista elämää, vaikka työtä on loputtomasti? Onko normaalia, että miljardit elävät sanalla sanoen surkeissa oloissa samanaikaisesti kun osa ihmiskunnasta elää orjien ylläpitämissä palatseissa? Tai onko normaalia, että kokonaiset maanosat maksavat jättiläiskorkoja lainoista, jotka ne ovat itse asiassa rahassa mitattuna jo maksaneet moneen kertaan? Ne jotka saavat tileilleen ne korkorahat ovat niitä, joilla jo on ja ne jotka maksavat, ovat niitä, joilla ei ole. Se että sanotaan kaiken muuttuvat normaaliksi on samaa, jos lääkäri sanoisi potilaalleen: pian voitte taas polttaa normaalisti, kunhan tämä yskä vain saadaan hoidetuksi.

Maapallon talousjärjestelmä on hyvin sairas, se perustuu keinotteluun, riistoon ja saastuttamiseen. Siksi se yskii. Ja vaikka se lakkaisi yskimästä, se on edelleen sairas. Samoin sairaita ovat yhteiskuntiemme johtajat - he ovat valmiita heittämään ihmisiä sotiin tappamaan toinen toisiaan, rahan vuoksi. Yksikään kansa ei ole toisen vihollinen - vain niiden johtajat ovat. Samalla ne ovat kansan vihollisia, koska ne tuhoavat kansoja.

Normaalia on se, että kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää, yhdenkään lapsen ei tarvitse enää jäädä vaille hoitoa tai koulua. Normaalia on se, että käytämme energiaa, joka ei saastuta, että hoidamme luontoa niin kuin puutarhaa, että viljelemme kulttuuria kulutuksen sijaan. Normaalia on se, että kaikilla, niin, kaikilla on ihmisarvoinen elämä. Uusi, todellisempi - normaali maailma on mahdollinen. Miten?

Meidän on tiedostettava, että olemme työn vihollisia. Että olemme egoisteja emmekä ajattele yhteistä hyvää, sitä, mitä vielä talkoohankkeissa Suomessa ajateltiin. Meidän on tiedostettava, että olemme sairaita ja että tarvitsemme sielullemme hoitoa: sairautta on itsekeskeisyys, kateus, ylimielisyys, pahantahtoisuus - meidän nurinpäinkääntyneisyytemme. Sen kaiken tunnistaminen on sen hoitamista ja mahdollistaa sen, että voimme päästä joskus siihen, mikä on normaalia. Meidän on tunnistettava itsessämme se, mitä Norberto Keppe kutsuu patologiaksi. Toisaalta, jos emme tee niin, saastutamme ja turmelemme oman planeettamme tulevina vuosina elämiskelvottomiksi - ja itsemme siinä samassa.

Ensi kerralla kirjoitan saasteettomasta energiasta, jota me olemme pystyneet hyödyntämään uudenlaisella moottorilla, jota kutsumme Keppe-moottoriksi.
terveisin Markku Lyyra
São Paulo