Kuinka suuria katastrofeja tarvitaan, jotta ihminen huomaisi ylimielisyytensä?
Viime päivien kuvakoosteet kokonaisista tulvaveden viemistä kylistä ja kaupungeista Japanissa pakottavat meidät huomaamaan, että ihminen todella toimii omaa parempaa tietoaan (siis tietoisuuttaan) vastaan. Koko maailmaan on rakennettu yli 400 ydinreaktoria, jotka ydinvoimayhtiöden puhemiesten mukaan ovat tulvien ja maanjäristysten ulottumattomissa - ainakin niin kauan kuin sellaisia ei satu kohdalle. On selvää, ettei mikään ihmisen rakentama betonilaatikko kestä tilannetta, jossa maa halkeilee tai katoaa alta. Rakennukset uivat tulvavesissä niin kuin tulitikkulaatikot. Ydinvoimayhtiöden puhemiehet puhuvat vastoin parempaa tietoaan, koska heidät on palkattu puhumaan niin.
Tutkimukset osoittavat, että ydinsaaste kulkeutuu koko maapallolle, niin myös Japanissa ilmoille päässeet saasteet (esim. Jay M.Gould, "The Enemy within", The Radiation and Publich Health Project). Ranska ilmoitti Muroroan atolleilla suoritettujen kokeidensa aattona, että kokeet ovat täysin ekologisia. Miksei niitä luontoystävällisiä kokeita sitten tehty Ranskan maaperällä. Vai olivatko ne sittenkään niin ekologisia.
Ydinasekokeita tehdään edelleen maanalaisissa kokeissa, jotka vaurioittavat planeettaamme.Kokeita tekevät laboratoriot ja maat ovat seurauksista tietoisia, suuri yleisö ei. Me olemme ikään kuin vankeina näiden miljardivoittoja keräävien ydinvoima- ja ydinaseyhtiöiden käsissä. Maailma saastutetaan asumakelevottomaksi. Jätämme lapsillemme kammottavan perinnön. Se on osoitus ihmisen ylimielisyydestä eli röykeydestä.
Tri Cláudia Pachecon aloitteesta perustettiin vuonna 1992 Pariisissa yhdistys "STOP maailman tuhoamiselle". Yhdistyksen pääasiallinen tavoite on auttaa ihmisiä tiedostamaan niitä vääriä asenteita, patologiaa, joka johtaa maapallon, luonnon, kulttuurin ja koko ihmiskunnan tuhoutumiseen. Asenne on sisäinen kysymys: jos henkilö on rikollinen, hän ei ole sitä koska tarvitsisi rahaa tai ruokaa, vaan koska ei noudata tietoisuutensa ohjeita siitä, mikä on oikeaa, kaunista ja totta. Rikollisluontoinen ihminen voi olla rikas, vallanpitäjä, poliitikko tai köyhä slummiasukas. Luonteeltaan he ovat samanlaisia: he eivät noudata etiikkaa, he ovat sen suhteen ylimielisiä.
Siirrämme jatkuvasti uusia STOP tv-ohjelmia suomeksi tekstitettyinä sivullemme www.stop.org.br, josta suomen lippua klikkaamalla pääset osioon TV. Sieltä voit katsoa aina uusia Stop tv-ohjelmia.
Teemme myös väsymättä työtä uudenlaista teknologiaa hyväksikäyttävän Keppe-moottorin kehittämiseksi. Moottori ei käytä polttoainetta eikä se siten saastuta, vaan se vastaanottaa kaikkialla avaruudessa olevaa energiaa, jota fyysikko Nikola Tesla kutsui skalaarienergiaksi. Moottori on ratkaisu saasteettoman maailman luomiseksi.
ystävällisin terveisin Markku Lyyra
Voit tehdä kysymyksiä trilogiasta, analyysistä jne lähettämällä viestin osoitteeseen:
markku@stop.org.br
segunda-feira, 14 de março de 2011
quarta-feira, 16 de junho de 2010
Luoja on työnnetty pois ihmisten elämästä
Viimisinä vuosisatoina Jumala on systemaattisesti poistettu yhteiskunnasta ja erityisesti tieteestä. Sosiaalitieteiden kehittäjä August Comte loi niin sanotun positivistisen tieteen näkemyksen, jonka mukaan vain se, mitä voimme havaita aisteillamme, on olemassa. Sen mukaan ei ihmisen sisäisellä, universaalilla tiedolla eikä intuitiolla olisi mitään totuusarvoa. Charles Darwin todisti, että luonnossa toimivat lainalaisuudet johtavat lajien kehittymiseen. Hänen onnistui poistaa Jumala luonnontieteellisestä ajattelusta. Mistä ne lainalaisuudet tulevat - yksi niistä on se, ettei tapahdu siirtymistä lajista toiseen. Freud piti itse Jumala-käsitettä ihmisen projektiona - siis, että ihminen sijoittaa kaiken itsessään olevan hyvän kuvittelemaansa olentoon, jota hän kutsuu Luojaksi. Mistä se hyvä on tullut?
Kaiken huippuna filosofi Friedrich Nietzsche julisti Jumalan kuolleeksi. Hän oli Adolf Hitlerin mielifilosofi.
Ihmisen kateus Luojaa kohtaan on yhtä suurta kuin Hänen luomansa valtava maailmankaikkeus. Ihminen ajattelee Jumalan luomilla aivoilla, puhuu suulla jonka on saanut Häneltä, vieläpä Häntä vastaan. Hän hengittää Luojan luomaa ilmaa ja syö Hänen luontonsa tuotteita. Ihminen ajattelee pahaa Luojasta ja kuvittelee Hänen olevan julma rankaisija, joka ilon ja onnellisuuden vihollinen, koska hän näkee omat pahat tarkoitusperänsä Hänessä. Tai toiset ajattelevat, ettei häntä yksinkertaisesti ole olemassa ja päättävät ottaa suurimman mahdollisen hyödyn itselleen tästä lyhyestä maallisesta elämästä. Kaikki he kuitenkin ajautuvat ennemmin tai myöhemmin valtavaan olemassaolon kriisiin - niin kuin tapahtui Comtelle, Nietzschelle, Freudille.
Etiikka, jota on pyritty seuraamaan lakeja laadittaessa, on ihmisen sisällä. Muutenhan olisi mahdotonta luoda lainsäädäntöä. Eikä ihminen voi toimia etiikkaansa vastaan aiheuttamatta itselleen valtavaa sisäistä ristiriitaa. Niinpä ne, jotka käyttävät muita hyväkseen ja hankkivat itselleen jättiläisomaisuuksia, joutuvat tukahduttamaan eettistä ääntä sisällään viimeiseen asti. Kukaan ei voi sanoa, ettei tiennyt, että olisi täytynyt ajatella lähimmäisiään, auttaa heitä. Kaikki tietävät, että niin on. Entä kun ei enää voi tehdä tehtyä tekemättömäksi, kun ei voi enää korjata sitä, minkä on jättänyt tekemättä.
Monet ihmiset kummastelevat, miksi Jumala sallii sodat ja rikokset. Milloin hän on ne sallinut - hänhän on kehottanut olemaan tappamatta tai ottamasta toisen omaisuutta. Niin tehdessään ihminen tekee rikoksen, mutta toisaalta Luoja ei estä ihmistä tekemästä niin, koska ihmisellä on vapaus. Vapaus on todellista kuitenkin vain, kun sitä käytetään hyvään - pahan tekemisellä on huonot seuraukset, joten se ei olekaan vapautta. Se on rikollisuutta. Myös sen vapauden perusteella hän valitsee Luojan etsimisen tai hänen hylkäämisensä: eikö ystävyys voi perustua vain vapaaseen valintaan?
Itse asiassa koko maailmankaikkieus on Luojan - ei ole mitään muuta todellisuutta.
Ystävällisin terveisin Markku Lyyra
Kaiken huippuna filosofi Friedrich Nietzsche julisti Jumalan kuolleeksi. Hän oli Adolf Hitlerin mielifilosofi.
Ihmisen kateus Luojaa kohtaan on yhtä suurta kuin Hänen luomansa valtava maailmankaikkeus. Ihminen ajattelee Jumalan luomilla aivoilla, puhuu suulla jonka on saanut Häneltä, vieläpä Häntä vastaan. Hän hengittää Luojan luomaa ilmaa ja syö Hänen luontonsa tuotteita. Ihminen ajattelee pahaa Luojasta ja kuvittelee Hänen olevan julma rankaisija, joka ilon ja onnellisuuden vihollinen, koska hän näkee omat pahat tarkoitusperänsä Hänessä. Tai toiset ajattelevat, ettei häntä yksinkertaisesti ole olemassa ja päättävät ottaa suurimman mahdollisen hyödyn itselleen tästä lyhyestä maallisesta elämästä. Kaikki he kuitenkin ajautuvat ennemmin tai myöhemmin valtavaan olemassaolon kriisiin - niin kuin tapahtui Comtelle, Nietzschelle, Freudille.
Etiikka, jota on pyritty seuraamaan lakeja laadittaessa, on ihmisen sisällä. Muutenhan olisi mahdotonta luoda lainsäädäntöä. Eikä ihminen voi toimia etiikkaansa vastaan aiheuttamatta itselleen valtavaa sisäistä ristiriitaa. Niinpä ne, jotka käyttävät muita hyväkseen ja hankkivat itselleen jättiläisomaisuuksia, joutuvat tukahduttamaan eettistä ääntä sisällään viimeiseen asti. Kukaan ei voi sanoa, ettei tiennyt, että olisi täytynyt ajatella lähimmäisiään, auttaa heitä. Kaikki tietävät, että niin on. Entä kun ei enää voi tehdä tehtyä tekemättömäksi, kun ei voi enää korjata sitä, minkä on jättänyt tekemättä.
Monet ihmiset kummastelevat, miksi Jumala sallii sodat ja rikokset. Milloin hän on ne sallinut - hänhän on kehottanut olemaan tappamatta tai ottamasta toisen omaisuutta. Niin tehdessään ihminen tekee rikoksen, mutta toisaalta Luoja ei estä ihmistä tekemästä niin, koska ihmisellä on vapaus. Vapaus on todellista kuitenkin vain, kun sitä käytetään hyvään - pahan tekemisellä on huonot seuraukset, joten se ei olekaan vapautta. Se on rikollisuutta. Myös sen vapauden perusteella hän valitsee Luojan etsimisen tai hänen hylkäämisensä: eikö ystävyys voi perustua vain vapaaseen valintaan?
Itse asiassa koko maailmankaikkieus on Luojan - ei ole mitään muuta todellisuutta.
Ystävällisin terveisin Markku Lyyra
terça-feira, 25 de maio de 2010
Onnen lähde
"Neuroottinen ihminen kärsii, koska hän haluaa saada aistiensa välityksellä itselleen jotain sellaista, mitä aistit eivät pysty tarjoamaan. Ihminen, joka elää vain aistiensa maailmassa, ei pysty nauttimaan totuudesta, hyvästä eikä kauniista, jotka ovat rakkaudessa, järjessä ja estetiikassa. Jopa aistien toiminta sinänsä on riippuvaista näistä korkeammista elementeistä, jotka sijaitsevat psyykkisessä elämässämme. Aistit sitä vastoin toimivat ruumiissa ja ne ovat täysin riippuvaisia psyykestä.
Suuri osa ihmisistä yrittää elää vain aistiensa mukaan, laskeutuen sillä tavoin korkeammalta, alkuperäiseltä elämän tasolta.
Kaikki perimmäiset elementit ovat psyykkisen elämän alueella, jota tähän päivään saakka ei ole asetettu sille kuuluvaan asemaan. " (Norberto Keppe: "Terveyden alkuperä", s. 19-20.)
Tämän hetken ihminen on laskeutunut miltei tyystin aistilliselle tasolle - hän etsii onnea sieltä, missä onnellisuus ei asu: aisteistaan. Mutta onnellisuus on käsitteenä korkeampaa kuin aistityydytys. Jokainen, joka on etsinyt onnea ruoasta, alkoholista, huumausaineista, rahan kasaamisesta, seksistä, kulutuksesta, on varmasti kokenut pettymyksen. Tietenkin jokainen tarvitsee ruokaa samoin kuin rahaa, seksiä voi harrastaa, mutta mikään niistä ei ole onnen lähde. Mikä sitten on?
Oletteko koskaan ajatelleet, että vastaus on hyvin yksinkertainen: hyvä toiminta. Se joka antautuu hyvälle toiminnalle, tuntee hyvinvointia, joka on aistityydytystä syvempää. Ihmiset, joista kaikki pitävät, ovat valmiita hyvään toimintaan - heitä on helppo lähestyä ja he ovat aina valmiita auttamaan, kuuntelemaan tai toimimaan.
Aristoteleen määritelmän mukaan Jumala on puhdasta, hyvää toimintaa - silloin ihminen, joka on hyvässä toiminnassa, myös lähestyy Jumalaa. Kaikki ihmiskunnan hyväntekijät ovat olleet kiintyneitä hyvään toimintaan, sellaiseen, joka koituu hyväksi kaikille. Heidät muistetaan, he ovat kuolemattomia. Mutta ei siinä ole kysymys vain jostakin suurenmoisesta toiminnasta, vaan se on suuntautumista hyvään, se on olemista hyödyksi. Kaikki hyvä, minkä ihminen toteuttaa, tulee lopulta hänelle takaisin samoin kuin kaikki toteutettu paha tulee tekijälleen takaisin. Hyvä toiminta on myös ihmiskunnan säilymisen kannalta ainoa ratkaisu - muussa tapauksessa paha toiminta lopulta tuhoaa kaiken. Ei ole sinänsä hyvää ja pahaa, vaan on olemassa hyvää ja sen vastaista toimintaa, joka on pahaa. Paha ei siis itsessään ole olemassa.
terveisin Markku Lyyra
Suuri osa ihmisistä yrittää elää vain aistiensa mukaan, laskeutuen sillä tavoin korkeammalta, alkuperäiseltä elämän tasolta.
Kaikki perimmäiset elementit ovat psyykkisen elämän alueella, jota tähän päivään saakka ei ole asetettu sille kuuluvaan asemaan. " (Norberto Keppe: "Terveyden alkuperä", s. 19-20.)
Tämän hetken ihminen on laskeutunut miltei tyystin aistilliselle tasolle - hän etsii onnea sieltä, missä onnellisuus ei asu: aisteistaan. Mutta onnellisuus on käsitteenä korkeampaa kuin aistityydytys. Jokainen, joka on etsinyt onnea ruoasta, alkoholista, huumausaineista, rahan kasaamisesta, seksistä, kulutuksesta, on varmasti kokenut pettymyksen. Tietenkin jokainen tarvitsee ruokaa samoin kuin rahaa, seksiä voi harrastaa, mutta mikään niistä ei ole onnen lähde. Mikä sitten on?
Oletteko koskaan ajatelleet, että vastaus on hyvin yksinkertainen: hyvä toiminta. Se joka antautuu hyvälle toiminnalle, tuntee hyvinvointia, joka on aistityydytystä syvempää. Ihmiset, joista kaikki pitävät, ovat valmiita hyvään toimintaan - heitä on helppo lähestyä ja he ovat aina valmiita auttamaan, kuuntelemaan tai toimimaan.
Aristoteleen määritelmän mukaan Jumala on puhdasta, hyvää toimintaa - silloin ihminen, joka on hyvässä toiminnassa, myös lähestyy Jumalaa. Kaikki ihmiskunnan hyväntekijät ovat olleet kiintyneitä hyvään toimintaan, sellaiseen, joka koituu hyväksi kaikille. Heidät muistetaan, he ovat kuolemattomia. Mutta ei siinä ole kysymys vain jostakin suurenmoisesta toiminnasta, vaan se on suuntautumista hyvään, se on olemista hyödyksi. Kaikki hyvä, minkä ihminen toteuttaa, tulee lopulta hänelle takaisin samoin kuin kaikki toteutettu paha tulee tekijälleen takaisin. Hyvä toiminta on myös ihmiskunnan säilymisen kannalta ainoa ratkaisu - muussa tapauksessa paha toiminta lopulta tuhoaa kaiken. Ei ole sinänsä hyvää ja pahaa, vaan on olemassa hyvää ja sen vastaista toimintaa, joka on pahaa. Paha ei siis itsessään ole olemassa.
terveisin Markku Lyyra
terça-feira, 2 de fevereiro de 2010
Miksi olen sotaa vastaan?
”Sallikaa minun tehdä selväntää jo heti aluksi, että näen Vietnamin sodan epäoikeudenmukaisena, pahana ja hyödyttömänä. Puhun siitä tänään, koska tietoisuuteni ei anna minulle muuta vaihtoehtoa. Amerikan on tullut aika kuulla totuus tästä traagisesta sodasta.
On oleellinen yhteys Vietnamin sodan ja meidän Amerikassa käymämme taistelun välillä. Muutamia vuosia sitten elimme kirkkaan hetken siinä taistelussa. Näytti siltä, että köyhille olisi kajastanut todellinen lupaus toivosta, ovatpa he mustia tai valkoisia. Sitä toivoa saimme Köyhyys-ohjelman välityksellä. Oli kokeilumieltä, toivon viriämistä ja uuden aloittamista. Sitten koitti Vietnamin sodan alku. Tiesin, ettei Amerikka koskaan investoisi välttämättömiä varoja ja energiaa auttaakseen köyhiä niin kauan kuin Vietnamin sodan kaltaiset seikkailut imisivät miehiä, taitoa ja rahaa ikään kuin demoninen, tuhoava imuri. Saattaa olla, ettette tiedä, ystäväni, mutta arvioiden mukaan käytämme 500.000$ tappaaksemme vihollissotilaan ja samaan aikaan viisikymmentä kolme dollaria jokaista köyhäksi luokiteltua henkilöä kohti.
Syyni tämän sodan vastustamiseksi ovat kasvaneet kokemuksistani pohjoisen ghettoista, joissa epätoivoiset, syrjäytyneet ja vihaiset mustat nuoret miehet kysyivät minulta kutsuessani heidät ei-väkivaltaiseen toimintaan: ”Entä Vietnamin sota?” Heidän kysymyksensä osui minuun ja tiesin, etten koskaan enää voisi korottaa ääntäni väkivaltaa vastaan ghettojen sorrettujen joukossa, ellen ensin puhuisi selvää kieltä kaikkein suurimmalle väkivallan kannattajalle maailmassamme: meidän omalle hallituksellemme. Näiden poikien vuoksi, tämän hallituksen vuoksi, satojen ja tuhansien väkivällan alla värjöttävien vuoksi en voi olla hiljaa.
Olen saanut paljon kiitoksia muutamien viime vuosien kuluessa. Olemme saaneet kiitosta koko liikkeellemme, minä olen saanut kiitosta. Olemme saaneet kiitosta Vapauskulkueittemme vuoksi, kun olemme ottaneet vastaan iskuja reagoimatta. Meitä on ylistetty Albanyssa ja Birminghamissa ja Selmassa, Alabamassa. Niin, lehdet ovat käyttäneet jaloa kieltä ylistäessään kehoitustani olla käyttämättä väkivaltaa hyökkääjiämme vastaan. Mutta kansakunnan ja lehdistön tavassa ylistää meitä on jotain hämärää, kun olemme kehottaneet olemaan ei-väkivaltaisia valkoisia sortajiamme vastaan, mutta ne ovat kironneet meidät, kun olemme sanoneet ”Ole ei-väkivaltainen pieniä ruskeita vietnamilaislapsia kohtaan”. Lehtien sanoissa on jotain väärää.
Tämä sisäinen kutsu vie minut kansallisten rajojen ylitse. Minun on myös elettävä Kirstuksen seuraamisen sitoumuksen mukaan. Minulle sen seuraamisen ja rauhantekemisen välinen yhteys on niin ilmeinen, että joskus kummeksun niitä, jotka kysyvät miksi puhun sotaa vastaan. Voisiko olla niin, etteivät he tiedä että Hyvä Sanoma on tarkoitettu kaikille ihmisille, kommunisteille ja kapitalisteille ja heidän lapsilleen ja meidän omille lapsillemme, mustille ja valkoisille, vallankumouksellisille ja koservatiiveille? Ovatko he unohtaneet, että seuraaminen on kuuliaisuutta Hänelle, joka rakasti vihollisiaan niin täydesti, että kuoli heidän puolestaan? Mitä voisin sitten sanoa Vietkongille tai Castrolle tai Maolle uskollisena Kristuksen seuraajana? Voisinko uhata heitä kuolemalla tai olisiko minun kieltäydyttävä jakamasta elämääni heidän kanssaan? Lopultakin, minun on oltava uskollinen vakaumukselleni jakaa kaikkien ihmisten kanssa Elävän Jumalan kutsu olla hänen lapsensa. Rotuun, kansallisuuteen tai uskoon perustuvan kutsumuksen yläpuolella on veljeyden kutsumus. Ja koska uskon, että Isä on syvästi huolissaan kärsivien lastensa puolesta, minä puhun tänään heille.
Kun tutkiskelen sisälläni Vietnamin sodan hulluutta ja kun etsin teitä ymmärtää ongelmaa ja vastata siihen rakkauden kautta, mieleni vaeltaa uudelleen ja uudelleen sillä niemimaalla elävien ihmisten luo. En puhu nyt kahden osapuolen sotilaista enkä Saigonin sotilashallituksesta, vaan yksinkertaisesti ihmisistä, jotka ovat olleet sodan kirouksen alaisina miltei kolmen vuosikymmenen ajan. Minä ajattelen heitä, koska on selvää, että emme löydä pysyvää ratkaisua niin kauan kuin emme tee yritystä tuntea näitä ihmisiä emmekä kuuntele heidän murtuneita huutojaan ja itkuaan.”
Nämä ovat tohtori Martin Luther Kingin sanat 30. huhtikuuta, 1967. Hänen puheensa otsikkona oli “Miksi olen Vietnamin sotaa vastaan”.
Me elämme maailmassa, jossa sota jatkuu, mutta jossa sodan vastustajat ovat jo kuolleet tai heidät on tapettu. Niin tapahtui myös tohtori Martin Luther Kingille. Me voimme älykkyyden lisäksi kuulla hänen sanoissaan kuinka hän puhuu tuntevana ihmisenä. Hänen argumentointinsa on tieteellistä ja teologista, hengellistä samanaikaisesti – hänen sanoissaan on kauneutta. Hän on kokonainen, triloginen ihminen, paljon ennen kuin trilogia (joka on ihmisen eheyttämistä) tieteenä oli olemassa.
Tänään taiteilijat, muusikot, eivät enää puhu sodasta. Sota merkitsee jokapäiväisiä uutisia, joissa merkityksettömät ihmiset kuolevat äkkiä, nimettöminä. Vietnamin sota oli viimeinen, joka lopetettiin elämää rakastavien ihmisten vaatimuksesta. Nyt kukaan ei enää vaadi, koska me emme elä vain taloudellisessa kriisissä, vaan ihmisyyden kriisissä.
Koulumme 15 vuotias oppilas, tyttö, sanoi viime viikolla, että natsien keskitysleireillä tehdyt geneettiset kokeet veivät lääketiedettä eteenpäin. Hänen mukaansa ihmisiä voi tuhota, kunhan tuhottavana ei ole hän itse.Me emme kuitenkaan tarvitse sellaista tietoa, jota saadaan ihmisen tuhoamisesta. Hän toi esiin skitsofreenisen ihmisnäkemyksensä, johon ei kuulu ihmisyyttä eikä tunnetta. Ja samalla hän jakaa valtaapitävien kanssa ajatuksen, että ihmisiä voi tappaa tai kiduttaa. Niinhän tehdään päivittäin,raukkamaisesti, Irakissa, Afganistanissa, mutta kukaan ei sano, ettei niin saisi tehdä.
Olemme pitkällä elämän raaistamisen tiellä – elokuvat, pelit, kirjat opettavat kaikki tappamaan ilman tunnetta, ilman syyllisyyttä. Sotaa käydään ihmistä vastaan -itse elämä on jo pantu vaakalaudalle ydinenergian jättiläismäisen käytön, geenimanipulaation, kasvismyrkkyjen ja ihmisen tunnekuoleman vuoksi. Eivätkä tämän kaiken takana ole edes paljon parjatut hallitukset, vaan ne jotka hallitsevat hallituksia.
Markku Lyyra
On oleellinen yhteys Vietnamin sodan ja meidän Amerikassa käymämme taistelun välillä. Muutamia vuosia sitten elimme kirkkaan hetken siinä taistelussa. Näytti siltä, että köyhille olisi kajastanut todellinen lupaus toivosta, ovatpa he mustia tai valkoisia. Sitä toivoa saimme Köyhyys-ohjelman välityksellä. Oli kokeilumieltä, toivon viriämistä ja uuden aloittamista. Sitten koitti Vietnamin sodan alku. Tiesin, ettei Amerikka koskaan investoisi välttämättömiä varoja ja energiaa auttaakseen köyhiä niin kauan kuin Vietnamin sodan kaltaiset seikkailut imisivät miehiä, taitoa ja rahaa ikään kuin demoninen, tuhoava imuri. Saattaa olla, ettette tiedä, ystäväni, mutta arvioiden mukaan käytämme 500.000$ tappaaksemme vihollissotilaan ja samaan aikaan viisikymmentä kolme dollaria jokaista köyhäksi luokiteltua henkilöä kohti.
Syyni tämän sodan vastustamiseksi ovat kasvaneet kokemuksistani pohjoisen ghettoista, joissa epätoivoiset, syrjäytyneet ja vihaiset mustat nuoret miehet kysyivät minulta kutsuessani heidät ei-väkivaltaiseen toimintaan: ”Entä Vietnamin sota?” Heidän kysymyksensä osui minuun ja tiesin, etten koskaan enää voisi korottaa ääntäni väkivaltaa vastaan ghettojen sorrettujen joukossa, ellen ensin puhuisi selvää kieltä kaikkein suurimmalle väkivallan kannattajalle maailmassamme: meidän omalle hallituksellemme. Näiden poikien vuoksi, tämän hallituksen vuoksi, satojen ja tuhansien väkivällan alla värjöttävien vuoksi en voi olla hiljaa.
Olen saanut paljon kiitoksia muutamien viime vuosien kuluessa. Olemme saaneet kiitosta koko liikkeellemme, minä olen saanut kiitosta. Olemme saaneet kiitosta Vapauskulkueittemme vuoksi, kun olemme ottaneet vastaan iskuja reagoimatta. Meitä on ylistetty Albanyssa ja Birminghamissa ja Selmassa, Alabamassa. Niin, lehdet ovat käyttäneet jaloa kieltä ylistäessään kehoitustani olla käyttämättä väkivaltaa hyökkääjiämme vastaan. Mutta kansakunnan ja lehdistön tavassa ylistää meitä on jotain hämärää, kun olemme kehottaneet olemaan ei-väkivaltaisia valkoisia sortajiamme vastaan, mutta ne ovat kironneet meidät, kun olemme sanoneet ”Ole ei-väkivaltainen pieniä ruskeita vietnamilaislapsia kohtaan”. Lehtien sanoissa on jotain väärää.
Tämä sisäinen kutsu vie minut kansallisten rajojen ylitse. Minun on myös elettävä Kirstuksen seuraamisen sitoumuksen mukaan. Minulle sen seuraamisen ja rauhantekemisen välinen yhteys on niin ilmeinen, että joskus kummeksun niitä, jotka kysyvät miksi puhun sotaa vastaan. Voisiko olla niin, etteivät he tiedä että Hyvä Sanoma on tarkoitettu kaikille ihmisille, kommunisteille ja kapitalisteille ja heidän lapsilleen ja meidän omille lapsillemme, mustille ja valkoisille, vallankumouksellisille ja koservatiiveille? Ovatko he unohtaneet, että seuraaminen on kuuliaisuutta Hänelle, joka rakasti vihollisiaan niin täydesti, että kuoli heidän puolestaan? Mitä voisin sitten sanoa Vietkongille tai Castrolle tai Maolle uskollisena Kristuksen seuraajana? Voisinko uhata heitä kuolemalla tai olisiko minun kieltäydyttävä jakamasta elämääni heidän kanssaan? Lopultakin, minun on oltava uskollinen vakaumukselleni jakaa kaikkien ihmisten kanssa Elävän Jumalan kutsu olla hänen lapsensa. Rotuun, kansallisuuteen tai uskoon perustuvan kutsumuksen yläpuolella on veljeyden kutsumus. Ja koska uskon, että Isä on syvästi huolissaan kärsivien lastensa puolesta, minä puhun tänään heille.
Kun tutkiskelen sisälläni Vietnamin sodan hulluutta ja kun etsin teitä ymmärtää ongelmaa ja vastata siihen rakkauden kautta, mieleni vaeltaa uudelleen ja uudelleen sillä niemimaalla elävien ihmisten luo. En puhu nyt kahden osapuolen sotilaista enkä Saigonin sotilashallituksesta, vaan yksinkertaisesti ihmisistä, jotka ovat olleet sodan kirouksen alaisina miltei kolmen vuosikymmenen ajan. Minä ajattelen heitä, koska on selvää, että emme löydä pysyvää ratkaisua niin kauan kuin emme tee yritystä tuntea näitä ihmisiä emmekä kuuntele heidän murtuneita huutojaan ja itkuaan.”
Nämä ovat tohtori Martin Luther Kingin sanat 30. huhtikuuta, 1967. Hänen puheensa otsikkona oli “Miksi olen Vietnamin sotaa vastaan”.
Me elämme maailmassa, jossa sota jatkuu, mutta jossa sodan vastustajat ovat jo kuolleet tai heidät on tapettu. Niin tapahtui myös tohtori Martin Luther Kingille. Me voimme älykkyyden lisäksi kuulla hänen sanoissaan kuinka hän puhuu tuntevana ihmisenä. Hänen argumentointinsa on tieteellistä ja teologista, hengellistä samanaikaisesti – hänen sanoissaan on kauneutta. Hän on kokonainen, triloginen ihminen, paljon ennen kuin trilogia (joka on ihmisen eheyttämistä) tieteenä oli olemassa.
Tänään taiteilijat, muusikot, eivät enää puhu sodasta. Sota merkitsee jokapäiväisiä uutisia, joissa merkityksettömät ihmiset kuolevat äkkiä, nimettöminä. Vietnamin sota oli viimeinen, joka lopetettiin elämää rakastavien ihmisten vaatimuksesta. Nyt kukaan ei enää vaadi, koska me emme elä vain taloudellisessa kriisissä, vaan ihmisyyden kriisissä.
Koulumme 15 vuotias oppilas, tyttö, sanoi viime viikolla, että natsien keskitysleireillä tehdyt geneettiset kokeet veivät lääketiedettä eteenpäin. Hänen mukaansa ihmisiä voi tuhota, kunhan tuhottavana ei ole hän itse.Me emme kuitenkaan tarvitse sellaista tietoa, jota saadaan ihmisen tuhoamisesta. Hän toi esiin skitsofreenisen ihmisnäkemyksensä, johon ei kuulu ihmisyyttä eikä tunnetta. Ja samalla hän jakaa valtaapitävien kanssa ajatuksen, että ihmisiä voi tappaa tai kiduttaa. Niinhän tehdään päivittäin,raukkamaisesti, Irakissa, Afganistanissa, mutta kukaan ei sano, ettei niin saisi tehdä.
Olemme pitkällä elämän raaistamisen tiellä – elokuvat, pelit, kirjat opettavat kaikki tappamaan ilman tunnetta, ilman syyllisyyttä. Sotaa käydään ihmistä vastaan -itse elämä on jo pantu vaakalaudalle ydinenergian jättiläismäisen käytön, geenimanipulaation, kasvismyrkkyjen ja ihmisen tunnekuoleman vuoksi. Eivätkä tämän kaiken takana ole edes paljon parjatut hallitukset, vaan ne jotka hallitsevat hallituksia.
Markku Lyyra
terça-feira, 15 de dezembro de 2009
Kristus toi kaikkein optimistisimman viestin ihmiskunnalle
Kirjoittaja on Norberto Keppe, psykoanalyytikko. Artikkeli on lainaus hänen julkaisemastaan kirjasta "Kirkastuminen", joka on myös saatavana suomeksi.
Haluan puhua teille tuntemattomasta Kristuksesta tai paremminkin Jumalasta, jota me ihmiset olemme väheksyneet kuolettavan kateutemme vuoksi. Se ei ole johtanut meitä ainoastaan kieltämään hänet, vaan sen lisäksi se on estänyt meitä tunnistamasta hänet sellaisena kuin Hän todella on. Meillä on nyt tieteellinen näkemys apunamme, joka voi avata silmämme näkemään sellaisen ulottuvuuden, johon uskonnolliset laitokset ja filosofia erillisinä eivät ole yltäneet.
Haluan puhua todellisesta Kirstuksesta; maailman, planeettojen ja tähtien Herrasta, joka on kaiken olemassaolevan omistaja, hänestä, jota ei tahraa yksikään virhe tai petos – vaan joka on täydellistä onnellisuutta ja iloa, jota mittaamaton kateutemme ei halua tunnistaa. Haluan puhua siitä Olennosta, joka mittaamattomuudessaan, avoimuudessaan ja hyvyydessään tuli Maan päälle osoittamaan, että elämme ainoassa olevassa valtakunnassa, joka on Hänen.
Kaikkein suurimman optimismin viesti, jonka ihmiskunta on vastaanottanut, on Kristuksen viesti. On uskomatonta kuinka Hän helposti ylitti kaiken sen, mikä ihmiselle tuottaa mitä suurinta ahdistusta -esimerkiksi tekemämme virheet. Hän voitti kuoleman nousemalla taivaisiin; hän toteutti universaalin ehtoollisen, joka liittää kaikki ihmiset yhteen. Mutta erityisesti Hän osoitti meille Jumalan rakkauden pitämällä meitä lapsinaan ja perillisinään (omistajina, niin kuin Hän itse), joille kuuluu kaikki hyvä, kaikki olevainen ja itse elämä. Hän osoitti meille sen rakkauden liekin, sen rajattoman olennon, jota meidän silmämme eivät koskaan voi havaita täysin, jota meidän korvamme eivät kykene kuulemaan kaikessa sen musikaalisuudessa, jonka tuoksua ja makua aistimme eivät kokonaan tunne, kaiken meille varatun ilon. Ja mielenkiintoisinta on se, että Hän teki kaiken vain siksi että pitää meistä asettaen kaiken meidän käyttöömme – on vain kysymys siitä, hyväksymmekö sen.
Kaikki se, minkä Kristus näytti ja osoitti, on viesti suurimmasta toivosta ja ilosta, mitä kukaan on koskaan tuonut. Kaikkialla, minne Hän kulki, Hän paransi sairaita, antoi syntejä anteeksi ja kertoi Jumalan valtakunnan kauneudesta. Hän ei koskaan tuominnut ketään; päinvastoin, häntä ärsytti tekopyhien käyttäytyminen, jolla he kiusasivat muiden elämää. Hänen keskeinen viestinsä oli kirkastaa ihmisille, että Jumala on hyvä ja että Hänelle kaikki ihmiset ovat kuin omia lapsia. Hänen maanpäällä olonsa keskeinen tarkoitus oli viedä ihmiskuntaa kohti hyvinvointia ja onnellisuutta ja auttaa ihmisiä havaitsemaan, että itse olemassaolo on suurin lahjoista. Ja että Jumala toimii samoin kuin isä, jonka suurin ilo on saattaa kaikki hyvä lastensa ulottuville.
Jumala on kaikista olevaisista onnellisin – riittää kun kuuntelemme jokien pauhua, tuulen suhinaa puiden latvoissa, kun katselemme lintujen onnellista liitoa, taivaalla vierivää kirkasta aurinkoa, kun kuulemme metsistä huokuvaa melodiaa ja aistimme sen tuoksua, kun katselemme onnellisia pilviä taivaalla – ja erityisesti, kun tarkkailemme tätä uskomatonta luomakuntaa, joka elää miltei rajatonta elämäänsä antamalla ennakkoaavistuksen toisen olemisen tulosta, jossa ei ole enää mitään rajoituksia.
Meidän on huomattava, ettei Jumala tunne meitä kohtaan samoin kuin me tunnemme suhteessä Häneen. Meidän rakkautemme ja pitämisemme on rajallista, Hänen rakkautensa on rajatonta, me olemme puolueellisia, Hän on täysin vapaa, me rajoitamme tunteitamme, mutta Hän ei, erityisesti antaessaan anteeksi syntimme ja hyväksyessään meidät kokonaan, rajoituksetta.. Voisi sanoa, että hänen rakkautensa meitä kohtaan on täysin yletöntä.
Mieleen tulee kysymys: Onko Kristuksen opetuksia toteutettu? Onko kristillisyyttä jo ollut sen puhtaassa muodossa ? Vaikuttaa siltä, että alussa sen kannattajat toteuttivat sitä suurella hartaudella – kunnes 4. vuosisadalla yritettiin liittää hengellinen valta poliittiseen. Uskoisin, että siitä lähtien kristillisyyteen on sekoittunut vääriä elementtejä, jotka ovat vahingoittaneet sitä.
Yleisesti ottaen, uskon ettei ole mahdollista sovittaa yhteen taloudellista ja poliittista valtaa havittelevien ryhmien tavoitteita Jumalan tarkoitusten kanssa. On todellakin Jumalan kaupunki ja ihmisen kaupunki, niin kuin Augustinus sanoi, toisin sanoen, aitojen ihmisten ryhmä, joka toimii totuuden mukaan ja toinen valheeseen perustavien ryhmä, joka elää illuusiossa ja fantasiassa suhteessa muihin ihmisiin. On selvää, että tämän jälkimmäisen tulisi aikaa myöten sopeutua ensimmäiseen – mutta jotta niin tapahtuisi, hyvää tahtovien ihmisten on vahvistuttava asenteessaan eikä heidän tule tehdä jatkuvasti myönnytyksiä valheen ja tekopyhyyden hyväksi – ei vain suhteessa muihin vaan erityisesti suhteessa omaan itseen.
Haluan puhua teille tuntemattomasta Kristuksesta tai paremminkin Jumalasta, jota me ihmiset olemme väheksyneet kuolettavan kateutemme vuoksi. Se ei ole johtanut meitä ainoastaan kieltämään hänet, vaan sen lisäksi se on estänyt meitä tunnistamasta hänet sellaisena kuin Hän todella on. Meillä on nyt tieteellinen näkemys apunamme, joka voi avata silmämme näkemään sellaisen ulottuvuuden, johon uskonnolliset laitokset ja filosofia erillisinä eivät ole yltäneet.
Haluan puhua todellisesta Kirstuksesta; maailman, planeettojen ja tähtien Herrasta, joka on kaiken olemassaolevan omistaja, hänestä, jota ei tahraa yksikään virhe tai petos – vaan joka on täydellistä onnellisuutta ja iloa, jota mittaamaton kateutemme ei halua tunnistaa. Haluan puhua siitä Olennosta, joka mittaamattomuudessaan, avoimuudessaan ja hyvyydessään tuli Maan päälle osoittamaan, että elämme ainoassa olevassa valtakunnassa, joka on Hänen.
Kaikkein suurimman optimismin viesti, jonka ihmiskunta on vastaanottanut, on Kristuksen viesti. On uskomatonta kuinka Hän helposti ylitti kaiken sen, mikä ihmiselle tuottaa mitä suurinta ahdistusta -esimerkiksi tekemämme virheet. Hän voitti kuoleman nousemalla taivaisiin; hän toteutti universaalin ehtoollisen, joka liittää kaikki ihmiset yhteen. Mutta erityisesti Hän osoitti meille Jumalan rakkauden pitämällä meitä lapsinaan ja perillisinään (omistajina, niin kuin Hän itse), joille kuuluu kaikki hyvä, kaikki olevainen ja itse elämä. Hän osoitti meille sen rakkauden liekin, sen rajattoman olennon, jota meidän silmämme eivät koskaan voi havaita täysin, jota meidän korvamme eivät kykene kuulemaan kaikessa sen musikaalisuudessa, jonka tuoksua ja makua aistimme eivät kokonaan tunne, kaiken meille varatun ilon. Ja mielenkiintoisinta on se, että Hän teki kaiken vain siksi että pitää meistä asettaen kaiken meidän käyttöömme – on vain kysymys siitä, hyväksymmekö sen.
Kaikki se, minkä Kristus näytti ja osoitti, on viesti suurimmasta toivosta ja ilosta, mitä kukaan on koskaan tuonut. Kaikkialla, minne Hän kulki, Hän paransi sairaita, antoi syntejä anteeksi ja kertoi Jumalan valtakunnan kauneudesta. Hän ei koskaan tuominnut ketään; päinvastoin, häntä ärsytti tekopyhien käyttäytyminen, jolla he kiusasivat muiden elämää. Hänen keskeinen viestinsä oli kirkastaa ihmisille, että Jumala on hyvä ja että Hänelle kaikki ihmiset ovat kuin omia lapsia. Hänen maanpäällä olonsa keskeinen tarkoitus oli viedä ihmiskuntaa kohti hyvinvointia ja onnellisuutta ja auttaa ihmisiä havaitsemaan, että itse olemassaolo on suurin lahjoista. Ja että Jumala toimii samoin kuin isä, jonka suurin ilo on saattaa kaikki hyvä lastensa ulottuville.
Jumala on kaikista olevaisista onnellisin – riittää kun kuuntelemme jokien pauhua, tuulen suhinaa puiden latvoissa, kun katselemme lintujen onnellista liitoa, taivaalla vierivää kirkasta aurinkoa, kun kuulemme metsistä huokuvaa melodiaa ja aistimme sen tuoksua, kun katselemme onnellisia pilviä taivaalla – ja erityisesti, kun tarkkailemme tätä uskomatonta luomakuntaa, joka elää miltei rajatonta elämäänsä antamalla ennakkoaavistuksen toisen olemisen tulosta, jossa ei ole enää mitään rajoituksia.
Meidän on huomattava, ettei Jumala tunne meitä kohtaan samoin kuin me tunnemme suhteessä Häneen. Meidän rakkautemme ja pitämisemme on rajallista, Hänen rakkautensa on rajatonta, me olemme puolueellisia, Hän on täysin vapaa, me rajoitamme tunteitamme, mutta Hän ei, erityisesti antaessaan anteeksi syntimme ja hyväksyessään meidät kokonaan, rajoituksetta.. Voisi sanoa, että hänen rakkautensa meitä kohtaan on täysin yletöntä.
Mieleen tulee kysymys: Onko Kristuksen opetuksia toteutettu? Onko kristillisyyttä jo ollut sen puhtaassa muodossa ? Vaikuttaa siltä, että alussa sen kannattajat toteuttivat sitä suurella hartaudella – kunnes 4. vuosisadalla yritettiin liittää hengellinen valta poliittiseen. Uskoisin, että siitä lähtien kristillisyyteen on sekoittunut vääriä elementtejä, jotka ovat vahingoittaneet sitä.
Yleisesti ottaen, uskon ettei ole mahdollista sovittaa yhteen taloudellista ja poliittista valtaa havittelevien ryhmien tavoitteita Jumalan tarkoitusten kanssa. On todellakin Jumalan kaupunki ja ihmisen kaupunki, niin kuin Augustinus sanoi, toisin sanoen, aitojen ihmisten ryhmä, joka toimii totuuden mukaan ja toinen valheeseen perustavien ryhmä, joka elää illuusiossa ja fantasiassa suhteessa muihin ihmisiin. On selvää, että tämän jälkimmäisen tulisi aikaa myöten sopeutua ensimmäiseen – mutta jotta niin tapahtuisi, hyvää tahtovien ihmisten on vahvistuttava asenteessaan eikä heidän tule tehdä jatkuvasti myönnytyksiä valheen ja tekopyhyyden hyväksi – ei vain suhteessa muihin vaan erityisesti suhteessa omaan itseen.
quinta-feira, 26 de novembro de 2009
Keppe-moottori on ratkaisu ilmasto- ja energiaongelmaan
Saimme kuulla 26.11. uutisissa, että Yhdysvallat lupautuu vähentämään vuoteen 2020 mennessä kaasupäästöjään 3 % verrattuna vuoden 1990 tasoon. Se tarkoittaa, ettei USA ole mukana maapallon elämän säilyttämisessä ja että he ovat elämän tuhoamisen puolella. Ilmoituksen asiasta teki Nobelin rauhanpalkinnon saanut presidentti Obama.
Maailma tarvitsee kuitenkin todellista ratkaisua.
Kööpenhaminassa alkaa 7.12.2009 suuri ilmastokongressi, COP 15, johon osallistuvat sadat viralliset ja ei viralliset organisaatiot. Stop Maailman tuhoamiselle- yhdistys tulee kongressiin Brasilian delegaation osana. Stop esittelee yleisölle, lehdistölle, tutkijoille ja teollisuudelle uuden Keppe-moottorin, joka säästää energiaa 70 - 90 prosenttia verrattuna traditionaalisiin moottoreihin. Esittelyssä käytämme saman työmäärän tekemiseen perinteellistä moottoria ja sen vierellä Keppe-moottoria ja osoitammme mittaamalla käytetyn energiamäärän. Sillä tavalla jokainen voi itse nähdä minkä suuruinen on ero.
Moottorin toimintaperiaate on uutta maailmassa - siksi monet eivät haluaisi uskoa, että säästö voi olla niin suuri. Sen vuoksi esittelemme koneen yhdessä perinteellisen moottorin kanssa.
Keppe-moottoria voi käyttää missä tahansa laitteessa, joka kuluttaa (toistaiseksi) vähemmän kuin 200 wattia - siis , tuulettimissa, ilmastointilaitteissa, vesipumpuissa, jääkaapin kompressorissa jen. Lisäksi sen tarvitsema energia voidaan tuottaa aurinkopaneelilla, koska energian tarve on niin pieni. Moottori on siis saasteeton, permakulttuuria. Se ei myöskään kuumene, niin ettei se kuluta energiaa ei-toivottuun moottorin lämmittämiseen, mikä on usein tavoitteen vastaista, jos vaikka halutaan viilentää tilaa tuulettimella.
Keppe-moottori tuo energian kaikkien ihmisten ulottuville niin, etteivät ihmiset ole tulevaisuudessa enää riippuvaisia suurista energiayhtiöistä tai öljyteollisuudesta. Moottorin toimintaperiaatetta voi käyttää liikenteen ja yleisen energiankäytön uudelleen organisoimiseen, vedenpumppaukseen, jopa meriveden suolattomaksi tislaamiseen, samoin kuin nykyisten vesivoimalaloiden tehon lisäämiseen.
Keppe-moottori on siis olemassaoleva ratkaisu. Koska sen rakentaminen on hyvin halpaa, se voi tuoda ratkaisun myös köyhille maille, kuten Afrikkaan, Aasiaan ja kolmanteen maailmaan ylipäätään. Se ei ole teoriaa, vaan olemassoleva moottori. Olemme hyvin iloisia siitä, että Keppe-moottori voidaan esitellä maailmalle juuri nyt, kun maailman monimutkaiseen kriisiytymiseen ei ole löydetty ulospääsytietä.
ystävällisin terveisin Markku Lyyra
Maailma tarvitsee kuitenkin todellista ratkaisua.
Kööpenhaminassa alkaa 7.12.2009 suuri ilmastokongressi, COP 15, johon osallistuvat sadat viralliset ja ei viralliset organisaatiot. Stop Maailman tuhoamiselle- yhdistys tulee kongressiin Brasilian delegaation osana. Stop esittelee yleisölle, lehdistölle, tutkijoille ja teollisuudelle uuden Keppe-moottorin, joka säästää energiaa 70 - 90 prosenttia verrattuna traditionaalisiin moottoreihin. Esittelyssä käytämme saman työmäärän tekemiseen perinteellistä moottoria ja sen vierellä Keppe-moottoria ja osoitammme mittaamalla käytetyn energiamäärän. Sillä tavalla jokainen voi itse nähdä minkä suuruinen on ero.
Moottorin toimintaperiaate on uutta maailmassa - siksi monet eivät haluaisi uskoa, että säästö voi olla niin suuri. Sen vuoksi esittelemme koneen yhdessä perinteellisen moottorin kanssa.
Keppe-moottoria voi käyttää missä tahansa laitteessa, joka kuluttaa (toistaiseksi) vähemmän kuin 200 wattia - siis , tuulettimissa, ilmastointilaitteissa, vesipumpuissa, jääkaapin kompressorissa jen. Lisäksi sen tarvitsema energia voidaan tuottaa aurinkopaneelilla, koska energian tarve on niin pieni. Moottori on siis saasteeton, permakulttuuria. Se ei myöskään kuumene, niin ettei se kuluta energiaa ei-toivottuun moottorin lämmittämiseen, mikä on usein tavoitteen vastaista, jos vaikka halutaan viilentää tilaa tuulettimella.
Keppe-moottori tuo energian kaikkien ihmisten ulottuville niin, etteivät ihmiset ole tulevaisuudessa enää riippuvaisia suurista energiayhtiöistä tai öljyteollisuudesta. Moottorin toimintaperiaatetta voi käyttää liikenteen ja yleisen energiankäytön uudelleen organisoimiseen, vedenpumppaukseen, jopa meriveden suolattomaksi tislaamiseen, samoin kuin nykyisten vesivoimalaloiden tehon lisäämiseen.
Keppe-moottori on siis olemassaoleva ratkaisu. Koska sen rakentaminen on hyvin halpaa, se voi tuoda ratkaisun myös köyhille maille, kuten Afrikkaan, Aasiaan ja kolmanteen maailmaan ylipäätään. Se ei ole teoriaa, vaan olemassoleva moottori. Olemme hyvin iloisia siitä, että Keppe-moottori voidaan esitellä maailmalle juuri nyt, kun maailman monimutkaiseen kriisiytymiseen ei ole löydetty ulospääsytietä.
ystävällisin terveisin Markku Lyyra
quarta-feira, 11 de novembro de 2009
Ihminen myrkyttää ravintonsa ja samalla elämän maapallolla
Ranskalainen tutkija, Robert Belle, joka työskentelee Tieteellisen tutkimuksen kansallisessa keskuksessa (CNRS, Centre National de la Recherche Scientifique) osoittaa Ranskassa tekemissään tutkimuksissa, että yleisimmin maailmassa käytetty kasvismyrkky, glyfosaatti,tuotenimeltään Roundup, aiheuttaa solujen jakaantumisen häiriintymisen (tutkimukset on tehty valtameren tutkimuslaitoksessa Roscoffissa, Ranskassa). Mitä se merkitsee? Se merkitsee, että myrkyn läsnäolo aikaansaa epämuodostumista elimistöön - sitä voidaan käytännössä kutsua syöväksi. Glysofaatti tappaa kaikki kasvit, lukuunottamatta niitä, jotka on geneettisesti muutettu sietämään tuota myrkkyä. Kasveihin istutetaan geeni, joka tekee niistä myrkylle sietokykyisempiä.
Kasvit,joita näin muunnellaan, kuten soija, tomaatti, maissi, vehnä, on manipuloitu kestämään glysofaattia, niin että muut kasvit kuolevat ja ne jäävät jäljelle. Tämä myrkky kulkeutuu luonnollisesti myös ihmisen elimistöön. Jos se aiheuttaa solujen jakaantumisen häiriintymistä muilla eliölajeilla, miksei se aiheuttaisi sitä samaa ihmiselle.
Nämä geneettisesti manipuloidut kasvit ovat hybridejä eli ne tuottavat vain yhden sadon. Maanviljelijöiden on siis ostettava jokaista uutta satoa varten uudet siemenet, niin että viljelijät ovat käytännössä geenimanipulaatiota toteuttavien jättiläisfirmojen täydellisessä omistuksessa, orjuudessa.
Onko ihminen sairastunut niin syvästi, ettei hän enää todellakaan tiedä, mitä tekee? Ihmisen teomania, halu olla Jumalaakin suurempi, on johtanut hänet muuttamaan alkuperäistä geneettistä perimää. Ihminen haluaa luoda jotain suurempaa kuin alkuperäinen luonto, uljaan uuden maailman, jossa hän itse on jumala. Hän ei enää tarvitse Jumalaa - mutta häneltä jää huomaamatta, että Luoja pitää yllä kaikkea, alati - myös niitä ihmisiä, jotka eivät tunne tarvitsevansa Häntä. Kaikki pysyy yllä Hänestä virtaavan energian voimasta; tähdet pysyvät kiertoradoillaan, kasvit ja eläimet syntyvät, ihminen elää ja tuntee, ajattelee ja toimii tämän energian avulla.
Geenimanipulaation mukana ihminen lähti täydellisen suuruudenhulluuden tielle. Uhkana on elämän geneettisen koodiston romahtaminen maapallolla, niin ettei mikään laji ole enää alkuperäisen kaltainen eikä elämä ekologisena kokonaisuutena enää toimi. Elämä vääristyy ja kuihtuu pois.
Tätä halua olla Luojaa suurempi Norberto Keppe kutsuu nimellä teomania. Teo tulee sanasta Theo = jumala, ja mania kuvaa asennetta. Kysymys on siis siitä, että ihminen on ottanut itselleen Jumalan, elämän luojan aseman. Tästä suurenmoisesta asemastaan hän sitten alkaa luoda kasveja ja eläimiä, jotka toimivat hänen omien toiveittensa (rahanhimon) toteuttajina.
Elämän moninaisuudelle, biodiversiteetille aikaansaatu uhka on suunnaton. Myrkkyjen sallitut jäämät on nostettu uudessa ravintokoodissa huimasti ylöspäin. Maanviljelijät on pantu ahtaalle kilpailuttamalla heitä,ja monet sairastuvat työssään altistuessaan levittämälleen myrkylle. Tavallinen ruoan kuluttaja ei tiedä syövänsä geneettisesti manipuloitua ruokaa. Ihmisen terveys tai elämä eivät ole tässä pelissä arvoja - vain raha on arvo.
Onko meillä vielä aikaa korjata tilanne?
Ystävällisin terveisin Markku Lyyra
São Paulo
Kasvit,joita näin muunnellaan, kuten soija, tomaatti, maissi, vehnä, on manipuloitu kestämään glysofaattia, niin että muut kasvit kuolevat ja ne jäävät jäljelle. Tämä myrkky kulkeutuu luonnollisesti myös ihmisen elimistöön. Jos se aiheuttaa solujen jakaantumisen häiriintymistä muilla eliölajeilla, miksei se aiheuttaisi sitä samaa ihmiselle.
Nämä geneettisesti manipuloidut kasvit ovat hybridejä eli ne tuottavat vain yhden sadon. Maanviljelijöiden on siis ostettava jokaista uutta satoa varten uudet siemenet, niin että viljelijät ovat käytännössä geenimanipulaatiota toteuttavien jättiläisfirmojen täydellisessä omistuksessa, orjuudessa.
Onko ihminen sairastunut niin syvästi, ettei hän enää todellakaan tiedä, mitä tekee? Ihmisen teomania, halu olla Jumalaakin suurempi, on johtanut hänet muuttamaan alkuperäistä geneettistä perimää. Ihminen haluaa luoda jotain suurempaa kuin alkuperäinen luonto, uljaan uuden maailman, jossa hän itse on jumala. Hän ei enää tarvitse Jumalaa - mutta häneltä jää huomaamatta, että Luoja pitää yllä kaikkea, alati - myös niitä ihmisiä, jotka eivät tunne tarvitsevansa Häntä. Kaikki pysyy yllä Hänestä virtaavan energian voimasta; tähdet pysyvät kiertoradoillaan, kasvit ja eläimet syntyvät, ihminen elää ja tuntee, ajattelee ja toimii tämän energian avulla.
Geenimanipulaation mukana ihminen lähti täydellisen suuruudenhulluuden tielle. Uhkana on elämän geneettisen koodiston romahtaminen maapallolla, niin ettei mikään laji ole enää alkuperäisen kaltainen eikä elämä ekologisena kokonaisuutena enää toimi. Elämä vääristyy ja kuihtuu pois.
Tätä halua olla Luojaa suurempi Norberto Keppe kutsuu nimellä teomania. Teo tulee sanasta Theo = jumala, ja mania kuvaa asennetta. Kysymys on siis siitä, että ihminen on ottanut itselleen Jumalan, elämän luojan aseman. Tästä suurenmoisesta asemastaan hän sitten alkaa luoda kasveja ja eläimiä, jotka toimivat hänen omien toiveittensa (rahanhimon) toteuttajina.
Elämän moninaisuudelle, biodiversiteetille aikaansaatu uhka on suunnaton. Myrkkyjen sallitut jäämät on nostettu uudessa ravintokoodissa huimasti ylöspäin. Maanviljelijät on pantu ahtaalle kilpailuttamalla heitä,ja monet sairastuvat työssään altistuessaan levittämälleen myrkylle. Tavallinen ruoan kuluttaja ei tiedä syövänsä geneettisesti manipuloitua ruokaa. Ihmisen terveys tai elämä eivät ole tässä pelissä arvoja - vain raha on arvo.
Onko meillä vielä aikaa korjata tilanne?
Ystävällisin terveisin Markku Lyyra
São Paulo
Assinar:
Postagens (Atom)