tiedostaminenparantaa

2011-03-14T07:40:00.000-07:00

Kuinka suuria katastrofeja tarvitaan, jotta ihminen huomaisi ylimielisyytensä?
Viime päivien kuvakoosteet kokonaisista tulvaveden viemistä kylistä ja kaupungeista Japanissa pakottavat meidät huomaamaan, että ihminen todella toimii omaa parempaa tietoaan (siis tietoisuuttaan) vastaan. Koko maailmaan on rakennettu yli 400 ydinreaktoria, jotka ydinvoimayhtiöden puhemiesten mukaan ovat tulvien ja maanjäristysten ulottumattomissa - ainakin niin kauan kuin sellaisia ei satu kohdalle. On selvää, ettei mikään ihmisen rakentama betonilaatikko kestä tilannetta, jossa maa halkeilee tai katoaa alta. Rakennukset uivat tulvavesissä niin kuin tulitikkulaatikot. Ydinvoimayhtiöden puhemiehet puhuvat vastoin parempaa tietoaan, koska heidät on palkattu puhumaan niin.

Tutkimukset osoittavat, että ydinsaaste kulkeutuu koko maapallolle, niin myös Japanissa ilmoille päässeet saasteet (esim. Jay M.Gould, "The Enemy within", The Radiation and Publich Health Project). Ranska ilmoitti Muroroan atolleilla suoritettujen kokeidensa aattona, että kokeet ovat täysin ekologisia. Miksei niitä luontoystävällisiä kokeita sitten tehty Ranskan maaperällä. Vai olivatko ne sittenkään niin ekologisia.

Ydinasekokeita tehdään edelleen maanalaisissa kokeissa, jotka vaurioittavat planeettaamme.Kokeita tekevät laboratoriot ja maat ovat seurauksista tietoisia, suuri yleisö ei. Me olemme ikään kuin vankeina näiden miljardivoittoja keräävien ydinvoima- ja ydinaseyhtiöiden käsissä. Maailma saastutetaan asumakelevottomaksi. Jätämme lapsillemme kammottavan perinnön. Se on osoitus ihmisen ylimielisyydestä eli röykeydestä.

Tri Cláudia Pachecon aloitteesta perustettiin vuonna 1992 Pariisissa yhdistys "STOP maailman tuhoamiselle". Yhdistyksen pääasiallinen tavoite on auttaa ihmisiä tiedostamaan niitä vääriä asenteita, patologiaa, joka johtaa maapallon, luonnon, kulttuurin ja koko ihmiskunnan tuhoutumiseen. Asenne on sisäinen kysymys: jos henkilö on rikollinen, hän ei ole sitä koska tarvitsisi rahaa tai ruokaa, vaan koska ei noudata tietoisuutensa ohjeita siitä, mikä on oikeaa, kaunista ja totta. Rikollisluontoinen ihminen voi olla rikas, vallanpitäjä, poliitikko tai köyhä slummiasukas. Luonteeltaan he ovat samanlaisia: he eivät noudata etiikkaa, he ovat sen suhteen ylimielisiä.

Siirrämme jatkuvasti uusia STOP tv-ohjelmia suomeksi tekstitettyinä sivullemme www.stop.org.br, josta suomen lippua klikkaamalla pääset osioon TV. Sieltä voit katsoa aina uusia Stop tv-ohjelmia.

Teemme myös väsymättä työtä uudenlaista teknologiaa hyväksikäyttävän Keppe-moottorin kehittämiseksi. Moottori ei käytä polttoainetta eikä se siten saastuta, vaan se vastaanottaa kaikkialla avaruudessa olevaa energiaa, jota fyysikko Nikola Tesla kutsui skalaarienergiaksi. Moottori on ratkaisu saasteettoman maailman luomiseksi.

ystävällisin terveisin Markku Lyyra
Voit tehdä kysymyksiä trilogiasta, analyysistä jne lähettämällä viestin osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Luoja on työnnetty pois ihmisten elämästä

2010-06-16T13:27:00.000-07:00

Viimisinä vuosisatoina Jumala on systemaattisesti poistettu yhteiskunnasta ja erityisesti tieteestä. Sosiaalitieteiden kehittäjä August Comte loi niin sanotun positivistisen tieteen näkemyksen, jonka mukaan vain se, mitä voimme havaita aisteillamme, on olemassa. Sen mukaan ei ihmisen sisäisellä, universaalilla tiedolla eikä intuitiolla olisi mitään totuusarvoa. Charles Darwin todisti, että luonnossa toimivat lainalaisuudet johtavat lajien kehittymiseen. Hänen onnistui poistaa Jumala luonnontieteellisestä ajattelusta. Mistä ne lainalaisuudet tulevat - yksi niistä on se, ettei tapahdu siirtymistä lajista toiseen. Freud piti itse Jumala-käsitettä ihmisen projektiona - siis, että ihminen sijoittaa kaiken itsessään olevan hyvän kuvittelemaansa olentoon, jota hän kutsuu Luojaksi. Mistä se hyvä on tullut?
Kaiken huippuna filosofi Friedrich Nietzsche julisti Jumalan kuolleeksi. Hän oli Adolf Hitlerin mielifilosofi.

Ihmisen kateus Luojaa kohtaan on yhtä suurta kuin Hänen luomansa valtava maailmankaikkeus. Ihminen ajattelee Jumalan luomilla aivoilla, puhuu suulla jonka on saanut Häneltä, vieläpä Häntä vastaan. Hän hengittää Luojan luomaa ilmaa ja syö Hänen luontonsa tuotteita. Ihminen ajattelee pahaa Luojasta ja kuvittelee Hänen olevan julma rankaisija, joka ilon ja onnellisuuden vihollinen, koska hän näkee omat pahat tarkoitusperänsä Hänessä. Tai toiset ajattelevat, ettei häntä yksinkertaisesti ole olemassa ja päättävät ottaa suurimman mahdollisen hyödyn itselleen tästä lyhyestä maallisesta elämästä. Kaikki he kuitenkin ajautuvat ennemmin tai myöhemmin valtavaan olemassaolon kriisiin - niin kuin tapahtui Comtelle, Nietzschelle, Freudille.
Etiikka, jota on pyritty seuraamaan lakeja laadittaessa, on ihmisen sisällä. Muutenhan olisi mahdotonta luoda lainsäädäntöä. Eikä ihminen voi toimia etiikkaansa vastaan aiheuttamatta itselleen valtavaa sisäistä ristiriitaa. Niinpä ne, jotka käyttävät muita hyväkseen ja hankkivat itselleen jättiläisomaisuuksia, joutuvat tukahduttamaan eettistä ääntä sisällään viimeiseen asti. Kukaan ei voi sanoa, ettei tiennyt, että olisi täytynyt ajatella lähimmäisiään, auttaa heitä. Kaikki tietävät, että niin on. Entä kun ei enää voi tehdä tehtyä tekemättömäksi, kun ei voi enää korjata sitä, minkä on jättänyt tekemättä.
Monet ihmiset kummastelevat, miksi Jumala sallii sodat ja rikokset. Milloin hän on ne sallinut - hänhän on kehottanut olemaan tappamatta tai ottamasta toisen omaisuutta. Niin tehdessään ihminen tekee rikoksen, mutta toisaalta Luoja ei estä ihmistä tekemästä niin, koska ihmisellä on vapaus. Vapaus on todellista kuitenkin vain, kun sitä käytetään hyvään - pahan tekemisellä on huonot seuraukset, joten se ei olekaan vapautta. Se on rikollisuutta. Myös sen vapauden perusteella hän valitsee Luojan etsimisen tai hänen hylkäämisensä: eikö ystävyys voi perustua vain vapaaseen valintaan?
Itse asiassa koko maailmankaikkieus on Luojan - ei ole mitään muuta todellisuutta.

Ystävällisin terveisin Markku Lyyra

Onnen lähde

2010-05-25T11:10:00.000-07:00

"Neuroottinen ihminen kärsii, koska hän haluaa saada aistiensa välityksellä itselleen jotain sellaista, mitä aistit eivät pysty tarjoamaan. Ihminen, joka elää vain aistiensa maailmassa, ei pysty nauttimaan totuudesta, hyvästä eikä kauniista, jotka ovat rakkaudessa, järjessä ja estetiikassa. Jopa aistien toiminta sinänsä on riippuvaista näistä korkeammista elementeistä, jotka sijaitsevat psyykkisessä elämässämme. Aistit sitä vastoin toimivat ruumiissa ja ne ovat täysin riippuvaisia psyykestä.

Suuri osa ihmisistä yrittää elää vain aistiensa mukaan, laskeutuen sillä tavoin korkeammalta, alkuperäiseltä elämän tasolta.
Kaikki perimmäiset elementit ovat psyykkisen elämän alueella, jota tähän päivään saakka ei ole asetettu sille kuuluvaan asemaan. " (Norberto Keppe: "Terveyden alkuperä", s. 19-20.)

Tämän hetken ihminen on laskeutunut miltei tyystin aistilliselle tasolle - hän etsii onnea sieltä, missä onnellisuus ei asu: aisteistaan. Mutta onnellisuus on käsitteenä korkeampaa kuin aistityydytys. Jokainen, joka on etsinyt onnea ruoasta, alkoholista, huumausaineista, rahan kasaamisesta, seksistä, kulutuksesta, on varmasti kokenut pettymyksen. Tietenkin jokainen tarvitsee ruokaa samoin kuin rahaa, seksiä voi harrastaa, mutta mikään niistä ei ole onnen lähde. Mikä sitten on?

Oletteko koskaan ajatelleet, että vastaus on hyvin yksinkertainen: hyvä toiminta. Se joka antautuu hyvälle toiminnalle, tuntee hyvinvointia, joka on aistityydytystä syvempää. Ihmiset, joista kaikki pitävät, ovat valmiita hyvään toimintaan - heitä on helppo lähestyä ja he ovat aina valmiita auttamaan, kuuntelemaan tai toimimaan.

Aristoteleen määritelmän mukaan Jumala on puhdasta, hyvää toimintaa - silloin ihminen, joka on hyvässä toiminnassa, myös lähestyy Jumalaa. Kaikki ihmiskunnan hyväntekijät ovat olleet kiintyneitä hyvään toimintaan, sellaiseen, joka koituu hyväksi kaikille. Heidät muistetaan, he ovat kuolemattomia. Mutta ei siinä ole kysymys vain jostakin suurenmoisesta toiminnasta, vaan se on suuntautumista hyvään, se on olemista hyödyksi. Kaikki hyvä, minkä ihminen toteuttaa, tulee lopulta hänelle takaisin samoin kuin kaikki toteutettu paha tulee tekijälleen takaisin. Hyvä toiminta on myös ihmiskunnan säilymisen kannalta ainoa ratkaisu - muussa tapauksessa paha toiminta lopulta tuhoaa kaiken. Ei ole sinänsä hyvää ja pahaa, vaan on olemassa hyvää ja sen vastaista toimintaa, joka on pahaa. Paha ei siis itsessään ole olemassa.
terveisin Markku Lyyra

Miksi olen sotaa vastaan?

2010-02-02T11:02:00.000-08:00

”Sallikaa minun tehdä selväntää jo heti aluksi, että näen Vietnamin sodan epäoikeudenmukaisena, pahana ja hyödyttömänä. Puhun siitä tänään, koska tietoisuuteni ei anna minulle muuta vaihtoehtoa. Amerikan on tullut aika kuulla totuus tästä traagisesta sodasta.
On oleellinen yhteys Vietnamin sodan ja meidän Amerikassa käymämme taistelun välillä. Muutamia vuosia sitten elimme kirkkaan hetken siinä taistelussa. Näytti siltä, että köyhille olisi kajastanut todellinen lupaus toivosta, ovatpa he mustia tai valkoisia. Sitä toivoa saimme Köyhyys-ohjelman välityksellä. Oli kokeilumieltä, toivon viriämistä ja uuden aloittamista. Sitten koitti Vietnamin sodan alku. Tiesin, ettei Amerikka koskaan investoisi välttämättömiä varoja ja energiaa auttaakseen köyhiä niin kauan kuin Vietnamin sodan kaltaiset seikkailut imisivät miehiä, taitoa ja rahaa ikään kuin demoninen, tuhoava imuri. Saattaa olla, ettette tiedä, ystäväni, mutta arvioiden mukaan käytämme 500.000$ tappaaksemme vihollissotilaan ja samaan aikaan viisikymmentä kolme dollaria jokaista köyhäksi luokiteltua henkilöä kohti.
Syyni tämän sodan vastustamiseksi ovat kasvaneet kokemuksistani pohjoisen ghettoista, joissa epätoivoiset, syrjäytyneet ja vihaiset mustat nuoret miehet kysyivät minulta kutsuessani heidät ei-väkivaltaiseen toimintaan: ”Entä Vietnamin sota?” Heidän kysymyksensä osui minuun ja tiesin, etten koskaan enää voisi korottaa ääntäni väkivaltaa vastaan ghettojen sorrettujen joukossa, ellen ensin puhuisi selvää kieltä kaikkein suurimmalle väkivallan kannattajalle maailmassamme: meidän omalle hallituksellemme. Näiden poikien vuoksi, tämän hallituksen vuoksi, satojen ja tuhansien väkivällan alla värjöttävien vuoksi en voi olla hiljaa.
Olen saanut paljon kiitoksia muutamien viime vuosien kuluessa. Olemme saaneet kiitosta koko liikkeellemme, minä olen saanut kiitosta. Olemme saaneet kiitosta Vapauskulkueittemme vuoksi, kun olemme ottaneet vastaan iskuja reagoimatta. Meitä on ylistetty Albanyssa ja Birminghamissa ja Selmassa, Alabamassa. Niin, lehdet ovat käyttäneet jaloa kieltä ylistäessään kehoitustani olla käyttämättä väkivaltaa hyökkääjiämme vastaan. Mutta kansakunnan ja lehdistön tavassa ylistää meitä on jotain hämärää, kun olemme kehottaneet olemaan ei-väkivaltaisia valkoisia sortajiamme vastaan, mutta ne ovat kironneet meidät, kun olemme sanoneet ”Ole ei-väkivaltainen pieniä ruskeita vietnamilaislapsia kohtaan”. Lehtien sanoissa on jotain väärää.
Tämä sisäinen kutsu vie minut kansallisten rajojen ylitse. Minun on myös elettävä Kirstuksen seuraamisen sitoumuksen mukaan. Minulle sen seuraamisen ja rauhantekemisen välinen yhteys on niin ilmeinen, että joskus kummeksun niitä, jotka kysyvät miksi puhun sotaa vastaan. Voisiko olla niin, etteivät he tiedä että Hyvä Sanoma on tarkoitettu kaikille ihmisille, kommunisteille ja kapitalisteille ja heidän lapsilleen ja meidän omille lapsillemme, mustille ja valkoisille, vallankumouksellisille ja koservatiiveille? Ovatko he unohtaneet, että seuraaminen on kuuliaisuutta Hänelle, joka rakasti vihollisiaan niin täydesti, että kuoli heidän puolestaan? Mitä voisin sitten sanoa Vietkongille tai Castrolle tai Maolle uskollisena Kristuksen seuraajana? Voisinko uhata heitä kuolemalla tai olisiko minun kieltäydyttävä jakamasta elämääni heidän kanssaan? Lopultakin, minun on oltava uskollinen vakaumukselleni jakaa kaikkien ihmisten kanssa Elävän Jumalan kutsu olla hänen lapsensa. Rotuun, kansallisuuteen tai uskoon perustuvan kutsumuksen yläpuolella on veljeyden kutsumus. Ja koska uskon, että Isä on syvästi huolissaan kärsivien lastensa puolesta, minä puhun tänään heille.
Kun tutkiskelen sisälläni Vietnamin sodan hulluutta ja kun etsin teitä ymmärtää ongelmaa ja vastata siihen rakkauden kautta, mieleni vaeltaa uudelleen ja uudelleen sillä niemimaalla elävien ihmisten luo. En puhu nyt kahden osapuolen sotilaista enkä Saigonin sotilashallituksesta, vaan yksinkertaisesti ihmisistä, jotka ovat olleet sodan kirouksen alaisina miltei kolmen vuosikymmenen ajan. Minä ajattelen heitä, koska on selvää, että emme löydä pysyvää ratkaisua niin kauan kuin emme tee yritystä tuntea näitä ihmisiä emmekä kuuntele heidän murtuneita huutojaan ja itkuaan.”
Nämä ovat tohtori Martin Luther Kingin sanat 30. huhtikuuta, 1967. Hänen puheensa otsikkona oli “Miksi olen Vietnamin sotaa vastaan”.

Me elämme maailmassa, jossa sota jatkuu, mutta jossa sodan vastustajat ovat jo kuolleet tai heidät on tapettu. Niin tapahtui myös tohtori Martin Luther Kingille. Me voimme älykkyyden lisäksi kuulla hänen sanoissaan kuinka hän puhuu tuntevana ihmisenä. Hänen argumentointinsa on tieteellistä ja teologista, hengellistä samanaikaisesti – hänen sanoissaan on kauneutta. Hän on kokonainen, triloginen ihminen, paljon ennen kuin trilogia (joka on ihmisen eheyttämistä) tieteenä oli olemassa.
Tänään taiteilijat, muusikot, eivät enää puhu sodasta. Sota merkitsee jokapäiväisiä uutisia, joissa merkityksettömät ihmiset kuolevat äkkiä, nimettöminä. Vietnamin sota oli viimeinen, joka lopetettiin elämää rakastavien ihmisten vaatimuksesta. Nyt kukaan ei enää vaadi, koska me emme elä vain taloudellisessa kriisissä, vaan ihmisyyden kriisissä.

Koulumme 15 vuotias oppilas, tyttö, sanoi viime viikolla, että natsien keskitysleireillä tehdyt geneettiset kokeet veivät lääketiedettä eteenpäin. Hänen mukaansa ihmisiä voi tuhota, kunhan tuhottavana ei ole hän itse.Me emme kuitenkaan tarvitse sellaista tietoa, jota saadaan ihmisen tuhoamisesta. Hän toi esiin skitsofreenisen ihmisnäkemyksensä, johon ei kuulu ihmisyyttä eikä tunnetta. Ja samalla hän jakaa valtaapitävien kanssa ajatuksen, että ihmisiä voi tappaa tai kiduttaa. Niinhän tehdään päivittäin,raukkamaisesti, Irakissa, Afganistanissa, mutta kukaan ei sano, ettei niin saisi tehdä.

Olemme pitkällä elämän raaistamisen tiellä – elokuvat, pelit, kirjat opettavat kaikki tappamaan ilman tunnetta, ilman syyllisyyttä. Sotaa käydään ihmistä vastaan -itse elämä on jo pantu vaakalaudalle ydinenergian jättiläismäisen käytön, geenimanipulaation, kasvismyrkkyjen ja ihmisen tunnekuoleman vuoksi. Eivätkä tämän kaiken takana ole edes paljon parjatut hallitukset, vaan ne jotka hallitsevat hallituksia.
Markku Lyyra

Kristus toi kaikkein optimistisimman viestin ihmiskunnalle

2009-12-15T08:23:00.000-08:00

Kirjoittaja on Norberto Keppe, psykoanalyytikko. Artikkeli on lainaus hänen julkaisemastaan kirjasta "Kirkastuminen", joka on myös saatavana suomeksi.

Haluan puhua teille tuntemattomasta Kristuksesta tai paremminkin Jumalasta, jota me ihmiset olemme väheksyneet kuolettavan kateutemme vuoksi. Se ei ole johtanut meitä ainoastaan kieltämään hänet, vaan sen lisäksi se on estänyt meitä tunnistamasta hänet sellaisena kuin Hän todella on. Meillä on nyt tieteellinen näkemys apunamme, joka voi avata silmämme näkemään sellaisen ulottuvuuden, johon uskonnolliset laitokset ja filosofia erillisinä eivät ole yltäneet.

Haluan puhua todellisesta Kirstuksesta; maailman, planeettojen ja tähtien Herrasta, joka on kaiken olemassaolevan omistaja, hänestä, jota ei tahraa yksikään virhe tai petos – vaan joka on täydellistä onnellisuutta ja iloa, jota mittaamaton kateutemme ei halua tunnistaa. Haluan puhua siitä Olennosta, joka mittaamattomuudessaan, avoimuudessaan ja hyvyydessään tuli Maan päälle osoittamaan, että elämme ainoassa olevassa valtakunnassa, joka on Hänen.
Kaikkein suurimman optimismin viesti, jonka ihmiskunta on vastaanottanut, on Kristuksen viesti. On uskomatonta kuinka Hän helposti ylitti kaiken sen, mikä ihmiselle tuottaa mitä suurinta ahdistusta -esimerkiksi tekemämme virheet. Hän voitti kuoleman nousemalla taivaisiin; hän toteutti universaalin ehtoollisen, joka liittää kaikki ihmiset yhteen. Mutta erityisesti Hän osoitti meille Jumalan rakkauden pitämällä meitä lapsinaan ja perillisinään (omistajina, niin kuin Hän itse), joille kuuluu kaikki hyvä, kaikki olevainen ja itse elämä. Hän osoitti meille sen rakkauden liekin, sen rajattoman olennon, jota meidän silmämme eivät koskaan voi havaita täysin, jota meidän korvamme eivät kykene kuulemaan kaikessa sen musikaalisuudessa, jonka tuoksua ja makua aistimme eivät kokonaan tunne, kaiken meille varatun ilon. Ja mielenkiintoisinta on se, että Hän teki kaiken vain siksi että pitää meistä asettaen kaiken meidän käyttöömme – on vain kysymys siitä, hyväksymmekö sen.
Kaikki se, minkä Kristus näytti ja osoitti, on viesti suurimmasta toivosta ja ilosta, mitä kukaan on koskaan tuonut. Kaikkialla, minne Hän kulki, Hän paransi sairaita, antoi syntejä anteeksi ja kertoi Jumalan valtakunnan kauneudesta. Hän ei koskaan tuominnut ketään; päinvastoin, häntä ärsytti tekopyhien käyttäytyminen, jolla he kiusasivat muiden elämää. Hänen keskeinen viestinsä oli kirkastaa ihmisille, että Jumala on hyvä ja että Hänelle kaikki ihmiset ovat kuin omia lapsia. Hänen maanpäällä olonsa keskeinen tarkoitus oli viedä ihmiskuntaa kohti hyvinvointia ja onnellisuutta ja auttaa ihmisiä havaitsemaan, että itse olemassaolo on suurin lahjoista. Ja että Jumala toimii samoin kuin isä, jonka suurin ilo on saattaa kaikki hyvä lastensa ulottuville.

Jumala on kaikista olevaisista onnellisin – riittää kun kuuntelemme jokien pauhua, tuulen suhinaa puiden latvoissa, kun katselemme lintujen onnellista liitoa, taivaalla vierivää kirkasta aurinkoa, kun kuulemme metsistä huokuvaa melodiaa ja aistimme sen tuoksua, kun katselemme onnellisia pilviä taivaalla – ja erityisesti, kun tarkkailemme tätä uskomatonta luomakuntaa, joka elää miltei rajatonta elämäänsä antamalla ennakkoaavistuksen toisen olemisen tulosta, jossa ei ole enää mitään rajoituksia.
Meidän on huomattava, ettei Jumala tunne meitä kohtaan samoin kuin me tunnemme suhteessä Häneen. Meidän rakkautemme ja pitämisemme on rajallista, Hänen rakkautensa on rajatonta, me olemme puolueellisia, Hän on täysin vapaa, me rajoitamme tunteitamme, mutta Hän ei, erityisesti antaessaan anteeksi syntimme ja hyväksyessään meidät kokonaan, rajoituksetta.. Voisi sanoa, että hänen rakkautensa meitä kohtaan on täysin yletöntä.
Mieleen tulee kysymys: Onko Kristuksen opetuksia toteutettu? Onko kristillisyyttä jo ollut sen puhtaassa muodossa ? Vaikuttaa siltä, että alussa sen kannattajat toteuttivat sitä suurella hartaudella – kunnes 4. vuosisadalla yritettiin liittää hengellinen valta poliittiseen. Uskoisin, että siitä lähtien kristillisyyteen on sekoittunut vääriä elementtejä, jotka ovat vahingoittaneet sitä.
Yleisesti ottaen, uskon ettei ole mahdollista sovittaa yhteen taloudellista ja poliittista valtaa havittelevien ryhmien tavoitteita Jumalan tarkoitusten kanssa. On todellakin Jumalan kaupunki ja ihmisen kaupunki, niin kuin Augustinus sanoi, toisin sanoen, aitojen ihmisten ryhmä, joka toimii totuuden mukaan ja toinen valheeseen perustavien ryhmä, joka elää illuusiossa ja fantasiassa suhteessa muihin ihmisiin. On selvää, että tämän jälkimmäisen tulisi aikaa myöten sopeutua ensimmäiseen – mutta jotta niin tapahtuisi, hyvää tahtovien ihmisten on vahvistuttava asenteessaan eikä heidän tule tehdä jatkuvasti myönnytyksiä valheen ja tekopyhyyden hyväksi – ei vain suhteessa muihin vaan erityisesti suhteessa omaan itseen.

Keppe-moottori on ratkaisu ilmasto- ja energiaongelmaan

2009-11-26T01:22:00.000-08:00

Saimme kuulla 26.11. uutisissa, että Yhdysvallat lupautuu vähentämään vuoteen 2020 mennessä kaasupäästöjään 3 % verrattuna vuoden 1990 tasoon. Se tarkoittaa, ettei USA ole mukana maapallon elämän säilyttämisessä ja että he ovat elämän tuhoamisen puolella. Ilmoituksen asiasta teki Nobelin rauhanpalkinnon saanut presidentti Obama.

Maailma tarvitsee kuitenkin todellista ratkaisua.

Kööpenhaminassa alkaa 7.12.2009 suuri ilmastokongressi, COP 15, johon osallistuvat sadat viralliset ja ei viralliset organisaatiot. Stop Maailman tuhoamiselle- yhdistys tulee kongressiin Brasilian delegaation osana. Stop esittelee yleisölle, lehdistölle, tutkijoille ja teollisuudelle uuden Keppe-moottorin, joka säästää energiaa 70 - 90 prosenttia verrattuna traditionaalisiin moottoreihin. Esittelyssä käytämme saman työmäärän tekemiseen perinteellistä moottoria ja sen vierellä Keppe-moottoria ja osoitammme mittaamalla käytetyn energiamäärän. Sillä tavalla jokainen voi itse nähdä minkä suuruinen on ero.

Moottorin toimintaperiaate on uutta maailmassa - siksi monet eivät haluaisi uskoa, että säästö voi olla niin suuri. Sen vuoksi esittelemme koneen yhdessä perinteellisen moottorin kanssa.

Keppe-moottoria voi käyttää missä tahansa laitteessa, joka kuluttaa (toistaiseksi) vähemmän kuin 200 wattia - siis , tuulettimissa, ilmastointilaitteissa, vesipumpuissa, jääkaapin kompressorissa jen. Lisäksi sen tarvitsema energia voidaan tuottaa aurinkopaneelilla, koska energian tarve on niin pieni. Moottori on siis saasteeton, permakulttuuria. Se ei myöskään kuumene, niin ettei se kuluta energiaa ei-toivottuun moottorin lämmittämiseen, mikä on usein tavoitteen vastaista, jos vaikka halutaan viilentää tilaa tuulettimella.

Keppe-moottori tuo energian kaikkien ihmisten ulottuville niin, etteivät ihmiset ole tulevaisuudessa enää riippuvaisia suurista energiayhtiöistä tai öljyteollisuudesta. Moottorin toimintaperiaatetta voi käyttää liikenteen ja yleisen energiankäytön uudelleen organisoimiseen, vedenpumppaukseen, jopa meriveden suolattomaksi tislaamiseen, samoin kuin nykyisten vesivoimalaloiden tehon lisäämiseen.

Keppe-moottori on siis olemassaoleva ratkaisu. Koska sen rakentaminen on hyvin halpaa, se voi tuoda ratkaisun myös köyhille maille, kuten Afrikkaan, Aasiaan ja kolmanteen maailmaan ylipäätään. Se ei ole teoriaa, vaan olemassoleva moottori. Olemme hyvin iloisia siitä, että Keppe-moottori voidaan esitellä maailmalle juuri nyt, kun maailman monimutkaiseen kriisiytymiseen ei ole löydetty ulospääsytietä.

ystävällisin terveisin Markku Lyyra

Ihminen myrkyttää ravintonsa ja samalla elämän maapallolla

2009-11-11T04:48:00.000-08:00

Ranskalainen tutkija, Robert Belle, joka työskentelee Tieteellisen tutkimuksen kansallisessa keskuksessa (CNRS, Centre National de la Recherche Scientifique) osoittaa Ranskassa tekemissään tutkimuksissa, että yleisimmin maailmassa käytetty kasvismyrkky, glyfosaatti,tuotenimeltään Roundup, aiheuttaa solujen jakaantumisen häiriintymisen (tutkimukset on tehty valtameren tutkimuslaitoksessa Roscoffissa, Ranskassa). Mitä se merkitsee? Se merkitsee, että myrkyn läsnäolo aikaansaa epämuodostumista elimistöön - sitä voidaan käytännössä kutsua syöväksi. Glysofaatti tappaa kaikki kasvit, lukuunottamatta niitä, jotka on geneettisesti muutettu sietämään tuota myrkkyä. Kasveihin istutetaan geeni, joka tekee niistä myrkylle sietokykyisempiä.

Kasvit,joita näin muunnellaan, kuten soija, tomaatti, maissi, vehnä, on manipuloitu kestämään glysofaattia, niin että muut kasvit kuolevat ja ne jäävät jäljelle. Tämä myrkky kulkeutuu luonnollisesti myös ihmisen elimistöön. Jos se aiheuttaa solujen jakaantumisen häiriintymistä muilla eliölajeilla, miksei se aiheuttaisi sitä samaa ihmiselle.

Nämä geneettisesti manipuloidut kasvit ovat hybridejä eli ne tuottavat vain yhden sadon. Maanviljelijöiden on siis ostettava jokaista uutta satoa varten uudet siemenet, niin että viljelijät ovat käytännössä geenimanipulaatiota toteuttavien jättiläisfirmojen täydellisessä omistuksessa, orjuudessa.

Onko ihminen sairastunut niin syvästi, ettei hän enää todellakaan tiedä, mitä tekee? Ihmisen teomania, halu olla Jumalaakin suurempi, on johtanut hänet muuttamaan alkuperäistä geneettistä perimää. Ihminen haluaa luoda jotain suurempaa kuin alkuperäinen luonto, uljaan uuden maailman, jossa hän itse on jumala. Hän ei enää tarvitse Jumalaa - mutta häneltä jää huomaamatta, että Luoja pitää yllä kaikkea, alati - myös niitä ihmisiä, jotka eivät tunne tarvitsevansa Häntä. Kaikki pysyy yllä Hänestä virtaavan energian voimasta; tähdet pysyvät kiertoradoillaan, kasvit ja eläimet syntyvät, ihminen elää ja tuntee, ajattelee ja toimii tämän energian avulla.

Geenimanipulaation mukana ihminen lähti täydellisen suuruudenhulluuden tielle. Uhkana on elämän geneettisen koodiston romahtaminen maapallolla, niin ettei mikään laji ole enää alkuperäisen kaltainen eikä elämä ekologisena kokonaisuutena enää toimi. Elämä vääristyy ja kuihtuu pois.

Tätä halua olla Luojaa suurempi Norberto Keppe kutsuu nimellä teomania. Teo tulee sanasta Theo = jumala, ja mania kuvaa asennetta. Kysymys on siis siitä, että ihminen on ottanut itselleen Jumalan, elämän luojan aseman. Tästä suurenmoisesta asemastaan hän sitten alkaa luoda kasveja ja eläimiä, jotka toimivat hänen omien toiveittensa (rahanhimon) toteuttajina.

Elämän moninaisuudelle, biodiversiteetille aikaansaatu uhka on suunnaton. Myrkkyjen sallitut jäämät on nostettu uudessa ravintokoodissa huimasti ylöspäin. Maanviljelijät on pantu ahtaalle kilpailuttamalla heitä,ja monet sairastuvat työssään altistuessaan levittämälleen myrkylle. Tavallinen ruoan kuluttaja ei tiedä syövänsä geneettisesti manipuloitua ruokaa. Ihmisen terveys tai elämä eivät ole tässä pelissä arvoja - vain raha on arvo.

Onko meillä vielä aikaa korjata tilanne?

Ystävällisin terveisin Markku Lyyra
São Paulo

Kuvitteellinen yhteiskunta

2009-10-26T10:35:00.000-07:00

Monet ovat menettämässä uskoaan parempaan tulevaisuuteen. Meidän on kuitenkin huomattava, että juuri me, tämän hetken ihmiset, rakennamme yhteiskuntaa tulevaisuuden ihmisille, omille lapsillemme. Jotta heillä olisi hyvä, meidän on havaittava tekemämme virheet. Monessa kysymyksessä - saastuttamisessa, ruoan ja veden myrkyttämisessä, energiataloudessa jne - meidän on käännettävä toimintaamme 180astetta, lisäämisen sijaan meidän on vähennettävä.

Norberto Keppen kirjasta "Libertação dos Povos" ("Kansojen vapauttaminen")

"Sanomalehdistä ja aikakauslehdistä voimme saada kuvan siitä, kuinka rahalle on annettu kuvitteellinen asema. Sitä käytetään samoin kuin marijuanaa tai kokaiinia vieraannuttamaan ihmistä uskottelemalla, että se voisi tuoda hyvinvoinnin ja tasapainon kansakunnille. On kuitenkin jäänyt huomaamatta, että tapa jolla sitä käsitellään, edellyttää suunnattoman suurta poliittista ja sotilaallista vallankäyttöä, koska se on valjastettu hyödyttämään vain harvoja ja estämään ihmiskuntaa hyödyntämästä sitä, mikä oikeasti kuuluu kaikille.

Tiedotusvälineet ovat yhteiskunnallista ja taloudellista valtaa käyttävien palveluksessa samoin kuin hallitukset ja valtakunnan laitokset. Toisin sanoen, on olemassa valtaa käyttävien ja lehdistön, radion ja television (tiedotusvälineet ylipäätään) välinen liitto, koska niillä on sama tavoite: kansan dominointi.

Sen seurauksena me saamme vääristettyä ja väärää informaatiota, jonka tavoitteena on saada ihmiset tuntemaan ja toimimaan valtaa pitävien ryhmien tavoitteiden mukaisesti.

Tässä lukija voisi kysyä: Kuinka tämä tilanne voitaisiin sitten korjata? Vastaus on: ensiksi, yhteiskunta on uudelleenrakennettava, toisin sanoen, yhteiskunta on saatettava rehellisten ihmisten hallintaan. Toiseksi, meidän on luotava organisaatio, joka on triloginen, eli sellainen, joka perustuu toimintaan ja jossa raha ja kunnia ovat toisella sijalla. Kolmanneksi, jos haluamme kääntää yhteiskunnan takaisin oikein päin, meidän on tultava tietoisiksi omista tuhoavista ja kateuteen perustuvista asenteistamme ja arvojemme nurinpäinkääntyneisyydestä.

Me haluamme, että maailma, valtiot, kuuluvat imisille sen sijaan että kaikki palvelevat keinotekoista systeemiä, joka on rakennettu vain joidenkin harvojen - kapitalisiten, marksilaisten, pankkiirien ja poliitikkojen - hyväksi,niiden,jotka orjuuttavat ihmiskuntaa.

Todisteena tästä on se, ettei ihmisillä ole enää toivoa tilanteen paranemisesta. Näin on tapahtunut, koska pieni ihmisjoukko on anastanut itselleen vallan estäen samalla ihmisiä nauttimasta todellisesta elämästä.

Me haluaisimme nähdä ihmisten hymyilevän ja elävän oikeudenmukaisessa ja runsaassa yhteiskunnassa.Emme haluaisi nähdä suljettuja ikkunoita, lukittuja ovia ja vihaisia vahtikoiria pihoilla. On mahdollista rakentaa sellainen yhteiskunhta eli muuttaa tämänhetkinen yhteiskuntamme paratiisiksi, joka on meiltä viety. Meidän on vain tultava tietoisiksi virheistämme ja otettava valta niiltä, jotka pitävät sitä vain riistääkseen kansaa."

ystävällisin terveisin Markku Lyyra

Pohjois-Amerikan sivilisaatio on tuhoutumassa, koska se ei perustu todellisuuteen

2009-10-10T06:16:00.001-07:00

Lyhennelmä Norberto Keppen kirjan "Työ ja pääoma"-kirjan kappaleesta Pohjois-Amerikan sivilisaatio on tuhoutumassa, koska se ei perustu todellisuuteen. Yhdysvallat on siirtänyt suuren osan tuotannostaan muihin, kolmannen maailman maihin. Nyt kolmas maailma on väsynyt palvelemaan tätä suurta hyväksikäyttäjäänsä. Keppen kirja on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Se on julkaistu vuonna vuonna 1989 ja 1995 suomeksi.
Meidän on etsittävä sisäistä elämää, viljeltävä ja ravittava sitä. Samalla meidän on havainnoitava myös tuhoavaa toimintaamme, jos haluamme että kulttuuri planeetallamme jatkaa.

"Amerikan kansa on kuollut kulttuurinsa mukana. Se on kuollut, koska sillä ei ole sisäistä elämää, jota nimitän analyyttisessä trilogiassa interiorisaatioksi, mikä merkitsee sisäistä toimintaa. Tästä syystä eläminen Yhdysvalloissa on kuin asuisi suurella hautausmaalla, jossa ei ole värähtelyä, rakkautta, innostusta tai iloa. Se on samanlaista kuin tieteiselokuvissa, kun avaruusalus laskeutuu sodan tuhoamalle planeetalle ja löytää joitakin salamyhkäisiä yksilöitä, jotka pakenevat kaupungin raunioiden seasssa. Tällaista on erityisesti maan pohjoisosissa: New Yorkissa, Bostonissa, Chicagossa, Buffalossa, Philadelphiassa, Baltimoressa.
Sana interioirisoida merkitsee sitä, että panee toimimaan oman sisinpänsä, joka on elämän lähde, josta kaikki energia virtaa. Mutta koska tämä kansa on hylännyt juuri sisimmän, kaikki on alkanut hajota ja tuhoutua. Tämä tuo mieleen Kristuksen sanat: "Antakaa kuolleiden haudata kuolleet." Se merkitsee, ettei meillä ole täällä enää mitään tekemistä. ...
Rikollisuudella, huumeilla ja korruptiolla ei näytä oleva rajoja. Talouden täydellinen romahtaminen on vain ajan kysymys. (2.11. 1987)
Pohjoisamerikkalaiset eivät halua ongelmia ja jos sellaisia ilmenee, ne yritetään poistaa. Jos esimerkiksi jokin toiminta aiheuttaa maalle vaikeuksia, se tukahdutetaan. Siitä syystä maatiloja ja tehtaita lakkautetaan ja koko väestö on toimettomana eläen keinottelulla, perinnöillä tai sosiaaliturvan varassa. Joka ei ryhdy töihin, ei havaitse vajavaisuuttaan.

Niin kauan kun Yhdysvallat oli koekenttä, jossa eurooppalaiset toteuttivat teorioitaan, maa kulki eeteenpäin. Nyt kun siitä on tullut maailman johtaja, sillä ei ole enää mitään sanottavaa tai esitettävää. Valtion suunta on ollut kohti luhistumista, siitä lähtien kun siltä ovat ideat ja tunteet loppuneet. Useimmat eurooppalaiset eivät hyäksy täysin freudilaisuutta, evolutionismia, transsendettista meditaatioita, behaviorismia, toimettomuuden aikaa (sosiologia), puhdasta kapitalismia (Adam Smith ja Ricardo).
Amerikkalaiset eivät halua käsittää, että kyse ei ole vain uudesta taloudellisesta lamasta, vaan sivilisaation päättymisestä - lyhytikäisimmästä, mitä tällä planeetalla on ollut.,
...
Nyt kun talous näyttää todellisia merkkejä erittäin suuresta pudotuksesta, saksalaiset ja japanilaiset alkavat tajuta, ettei dollarin laskua voi enää estää.
Niin kauan kuin pohjoisamerikkalainen elämänfilosofia ylistää vapautta, kaikki on hyvin; mutta salliessaan jokaiselle niin paljon taloudellista valtaa, että hän voi käyttää lähimmäistään hyväkseen, sen on hirvittävää. Tästä syystä se luhistuu täysin."
ystävällisin terveisin Markku Lyyra

Ihminen on luotu elämään kuolemattomana jo tässä elämässä

2009-09-26T08:48:00.001-07:00

Seuraavassa katkelma Norberto Keppen vielä julkaisemattomasta kirjasta. Se antaa meille osviittaa siitä, kuinka me ihmiset pyrimme resonanssiin (siis samalle värähtelytaajuudelle) jatkuvasti merkityksettömien tai vahingollisten asioiden kanssa. Voin antaa siitä muutamia esimerkkejä: on tavallista, että ihmiset haluavat nähdä elokuvia, joissa tapetaan, petetään, vainotaan, varastetaan ja lyödään - aivan kuin resonanssi sellaisen kanssa antaisi meille jotain, mistä iloita. Ihmiset keräävät juoruja,kertovat niitä toisilleen ja etsiytyvät resonanssiin viinan, huumausaineiden, lääkkeiden, pornografian tai rikollisuuden kanssa. Patologia johtaa ihmisen madaltamaan elämänsä tasoa. Samoin on sairauksien laita: me resonoimme sairastavien kanssa (vaikkapa sikaflunssan kanssa) - ihminen alkaa uskoa, että hän saa flunssan ja pyörittää sitä mielessään - ja lääketeollisuus haluaa, että kansa uskoo niin. Kysymys on miljardikaupoista. Mutta jo tieto siitä, että kysymys on suuresta huijauksesta, irrottaa henkilön siitä resonanssista - tietenkin edellyttäen että hän alkaa nähdä, että kysymys on todella petoksesta. Monethan haluavat uskoa, että valtaapitävät ovat hyväntahtoisia herroja, jotka tahtovat antaa lääkettä kärsivälle kansalle.

Me voimme myös valita toisin - voimme pyrkiä resonanssiin parempien, korkeampien ja syvempien elementtien kanssa. Todellinen ilo tulee siitä.

Norberto Keppe
"Kuolemattomuus on ihmisen alkuperäinen tila ja sairaudet samoin kuin kuolema ovat patologisia.

- Tri Keppe, löytöjenne mukaan tulemme päätelmään, että ihmisen kuolema on jotain täysin epänormaalia.
- Kuinka olette tullut tähän johtopäätökseen?
- Jos endobiontit (veressä olevat hiukkkaset, jotka Béchamp ja Enderlein havaitsivat) jatkavat aktiviteettiaan kuoleman jälkeenkin, se merkitsee, että meidän ei koskaan tulisi kuolla.
Enderleinin havaitsemien endobionttien (joita Bechamp kutsui mikrotsyymeiksi) toiminta on samanlainen prosessi kuin hiukkkasten muodostuminen fysiikassa. Endobiontit näkyvät pimeäkenttämikroskoopissa: ne saavat alkunsa suoraan perimmäisestä energiasta, jota Tesla kutsui skalaarienergiaksi.

- Ihmisen ja Pyhän olennon välillä on selvästi havaittava samankaltaisuus.
- Jopa pimeäkenttämikroskoopilla havaittavat materiaaliset tekijät todistavat siitä.
- Aivan kuin sisällämme olisi Jumalan käsi.
- Ilmaisitte asian tyhjentävästi.

Mikrotsyymit (me kutsumme niitä nimellä:energinot) ovat käytännöllisesti katsoen katoamattomia elementtejä ihmisen ruumiissa, mistä syystä niitä voi pitää transsendentaaleina: ne ovat peräisin Häneltä, joka on kuolematon ja loppumaton.
- Näyttää siltä, että tämän pimeäkenttämikroskoopin avulla voimme nähdä kuinka Pyhä Olento on meidän kanssamme.
- Me olemme täysin sidoksissa Häneen.
Voimme huomata, että ilman pyhän toiminnan jatkumista meidän olemassaolomme lakkaisi – ja on vielä oleellisempaa, että energia, joka pitää meitä yllä, on katoamatona, mikä osoittaa meidän luonnollisen kuolemattomuutemme.

- Olen aina huolissani itseni suhteen.
- Se että olette jatkuvasti huolisanne itsestänne kertoo siitä kuinka kaukana todellisuudesta olette.

Ihminen elää todellisuudessa vain kun hän on kosketuksissa loppumattomaan ulkoiseen maailmaan, koska silloin, kun hän uppoutuu henkilökohtaisiin huoliinsa, hän alkaa luoda deliriumeja. Me luomme ongelmia asioista, joilla ei ole mitään suurempaa merkitystä.
- Näyttää siltä, että ihminen on katkaissut siteensä todelliseen elämään, joka on transsendentaalista.
- Kuinka niin?
- Yleensä kukaan ei ajattele, että tämä maailma on vain vähäinen osa elämää.
Jos analysoimme asiaa tarkemmin, huomaamme että hyvin harvoin ajattelemme yliluonnollista päämääräämme. Ja kun henkilö sairastuu johonkin vakavaan sairauteen, me säikähdymme, koska henkilö ei koskaan halunnutkaan hoitaa itseään (sisäistä elämäänsä)."

terveisin Markku Lyyra
markku@stop.org.br

Vietämme oikean lääketieteen alkamisen aattoa

2009-08-18T11:17:00.000-07:00

Sairaudet ja sairastaminen on tähän saakka ollut suuri mysteeri, jota lääketiede on pyrkinyt selvittämään, kuitenkaan onnistumatta siinä. Samanaikaisesti on luotu kaikkialla maailmassa jättiläismäinen sairaala- ja lääketeollisuus, joka tuottaa samalla jättiläismäisiä voittoja yksityisille lääkeyrityksille. Kaikki sairaan ihmisen kustannuksella. Keppe haluaa osoittaa, että TERVEYS on mahdollista ja että me voimme elää hyvää, tervettä elämää kärsimättä sairauksista. Että meidän tulee hoitaa ennen kaikkea psyykkistä terveyttämme, joka on perusta myös fyysiselle terveydelle. Kuulostaa rohkealta väitteeltä - lukekaa:

(Ote Norberto Keppen vielä julkaisemattomasta kirjasta, jossa hän tutkii sairastumisen perimmäistä syytä)

Norberto Keppe:

Asiakas: Ranskalainen tiedemies löysi verestä kolmannen elementin, jonka nimesi mikrotsyymiksi. Hänen löytönsä on samansuuntainen Teidän työnne kanssa.
Tri Keppe: Mitä hän sanoi?
Asiakas: Hänen mukaansa se on välittävä elementti, joka tulee ihmisen sisältä.

Bechampin idea oli Pasteurille vastakkainen. Pasteurin mukaan sairaudet tulevat siitä, mitä henkilö syö, juo, hengittää tai missä kylpee (Christopher Barr, 1, Health Truth Revealed). Bechamp todisti mikroskoopilla uuden elementin olemassaolon veressä. Trilogisessa työssäni osoitan, että lääketieteen on palattava sen todelliseen tehtävään, mikä tarkoittaa, että on otettava huomioon persoonallisuuden sisäiset tekijät: emootiot ja ajatukset.

Asiakas: Tohtori Keppe, Bechamp löysi tämän kolmannen elementin veressä, mutta ei sen oikeata alkuperää.
Tri Keppe: Mitä ajattelet tapahtuneen?
Asiakas: Bechamp otti huomioon sisäisen fyysisen maailman, kuten ruokavalion ja stressin, mutta vain te olette huomioinut psykologisen sisimmän, johon emootiot ja ajatukset kuuluvat.

Tärkein tekijä on täysin unohdettu. Kysymys on energeettisestä elementistä, joka toimii verisuonien sisällä korjaten soluja – ja tässä on kysysmys fysiikasta, joka on skalaarienergiaa (kuten Nikola Tesla sitä kutsui), josta saavat alkunsa partikkelit ja mikrotsyymit, jotka ovat osa biologiaa.

Asiakas: Olen tutkinut Bechampin ja Enderleinin mikrotsyymien ja endobionttien vaikutusta soluissa ja pidän niiden jatkuvaa tuotantoa varsinaisena ihmeenä.
Tri Keppe: Onko kyseessä niiden tuotanto vai Luojan suora luomistyö veriprosessissa?

Tämän ensimmäisen tekijän luominen on jatkuvaa ja sen tehtävänä on korjata soluja ja pelastaa ne tuholta.

Asiakas: Tri Keppe, jos Luojaa ei oteta huomioon veren biologisen prosessin tutkimuksessa, meillä ei ole tieteellistä selitystä niiden toiminnalle elimistössä.
Tri Keppe: Mitä tällä tarkoitat?
Asiakas: Silloin meidän pitäisi hyväksyä Lavoiserin väärä ajatus siitä, että luonnossa mikään ei häviä eikä luoda mitään, vaan että kaikki muuttuu.

Mikrotsyymit (endobiontit) ovat ruumiista riippumaton prosessi, koska ne eivät kuole ruumiin myötä, vaan päinvastoin säilyvät ruumiin tuhoutumisen jälkeenkin.

Hypoteesini on, että ne ovat ilmausta perimmäisestä, essentiaalisesta energiasta, joka ruokkii soluja.

Asiakas: Tri Keppe, näkemyksenne verestä biologian osana korostaa teologian merkitystä.
Tri Keppe: Korostaako se teologian merkitystä vai osoittaako se koko elämän prosessin keskuksen.

Fysiologian ja teologian välillä on välitön suhde, jota tutkittiin 1900-luvun vaihteessa erityisesti Antoine Bechampin (1816-1908), Günther Enderleinin (1872-1968) ja Claude Bernardin (1813-1878) toimesta. Bechamp havaitsi mikrotsyymit ja Enderlein endobiontit, joita tämä piti elämän prosessin perimmäisinä tekijöinä ja osoitti, että fysiologinen sisin on merkittävin tekijä.

Asiakas: Vaikuttaa siltä, että nykyisen psykoterapian tehtävänä on vahvistaa Egoa, jotta se olisi immuuni väärille emootioille ja ajatuksille.

Tri Keppe: Biologian alalla on aivan samoin, sillä verisolujen normalisoituessa olemme immuuneja mille tahansa ulkopuolelta tulevalle vaaralle. On äärimmäisen tärkeätä palata näihin löytöihin, jotka yhteiskunnallis-taloudellinen valta on kätkenyt havitellessaan valtavia voittoja lääketeollisuudessa.

Ystävällisin elokuun terveisin Markku Lyyra
markku@stop.org.br

Sikainfluenssaepidemia: Todellisuutta vai harhaa?

2009-08-11T12:00:00.001-07:00

Yhdysvaltain ja Meksikon terveysviranomaiset, Maailman terveysjärjestö, Pan American-terveysjärjestö lähettivät kansainväliselle yleisölle tiedotusvälineiden kautta varoituksen "hyvin vaarallisesta" epidemiasta tai “sikaflunssasta”, joka olisi saanut alkunsa sioista. Maailman terveysjärjestön mukaan kyseessä olisi maailmanlaajuinen terveyden hätätila.
Tiedotusvälineet jatkavat hälyttävien uutisten lähettämistä maailman väestölle: minuutti minuutilta saamme kuulla dramaattisia uutisia uusista sikaflunssaan sairastuneista tai kuolleista. Kansalaisille kerrotaan, että tällä kertaa vaarana on todellinen maailmanlaajuinen pandemia, koska (hallitusten ja terveysviranomaisten mukaan) kyseessä on uusi ja äärimmäisen tarttuva virus, joka on saanut alkunsa meksikolaisista sioista ja jolle on annettu nimeksi AH1N1.

Kun kuulemme tällaista kansainvälisten ja kansallisten terveysorganisaatioiden välittämää ”lääkäriterroria”, mieleen tulee välittömästi se, että maailman valtaa käsissään pitävillä on jokin paha tarkoitusperä. Kysymmekin: Miksi tämä “tappava virus” hyökkää juuri Meksikoa vastaan? Olisiko kyseessä kostotoimenpide Meksikoa vastaan, koska he eivät ole hyväksyneet jotakin taloussopimusta? Vai halutaanko Meksikon talous murtaa, jotta rikkaiden maiden talouskriisi saataisiin korjatuksi? Vai olisiko tavoitteena elvyttää maailmantaloutta lisäämällä lääketeollisuuden myyntiä? Vai halutaanko kiinnittää maailman huomio yhteen asiaan, jotta voitaisiin aloittaa uusi sota, niin kuin tapahtui Persianlahden, Afganistanin ja Irakin sotien aattona? Vai onko kysymys jostain näiden vaihtoehtojen yhdistelmästä? Pian saamme tietää.

Meidän tulisi tutkia samantapaisia aave-epidemioita, joista maailman väestöä varoitettiin, kuten “lintuflunssa”, SARS-epidemia (vakava akuutti hengityselinsyndrooma), jotta voisimme tunnistaa taustalla olevat todelliset tarkoitusperät ja seuraukset.
USA:n presidentti Barak Obama on jo pyytänyt Yhdysvaltain kongressilta puolitoista miljardia dollaria sikainfluenssan hoitamiseksi.

Yhdysvaltain terveysministeriö ilmoitti, että lääkevalmisteet, kuten Tamiflu ja Aceamivir, joita on valmistettu Rochen laboratorioissa, tehoavat AH1N1 virukseen, sikaflunssaan. Toisaalta Roche on ilmoittanut, että se sijoittaa 220 miljoonaa dollaria epidemian kukistamiseksi ja että se valmistaa lisää lääkkeitä. Mielenkiintoista on, että Tamiflu on sama lääke, jota tuotettiin “lintuflunssan” hoitamiseksi vuonna 2006. Monet maat, kuten Australia ja Brasilia ovat ilmoittaneet, että ne toimittavat muutaman viikon kuluessa rokotteen sikaflunssaa vastaan.

Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Amerikan kehityspankki ovat tarjonneet miljoonalainoja “kriisin” tainnuttamiseksi, erityisesti kehitysmaissa, jotka virallisten ilmoitusten mukaan kärsivät eniten.

Paniikki ja pelko ovat tarpeettomia ja myrkyttäviä

Intuitio, terve järki ja historia kuitenkin osoittavat, että todellisuudessa ei ole sikainfluenssaepidemiaa eikä ollut lintuinfluenssaa sen enempää kuin muitakaan epidemioita. Olettakaamme, että vaarana olisi sioista alkunsa saanut pandemia:
Kiinnittämällä kaikki huomio oletettuun taudinaiheuttajaan, “sikainfluenssavirukseen”, terveyden ammattilaiset luovat ahdistusta, paniikkia ja terroria, mikä heikentää ihmisen immunologista järjestelmää. Eivätkö viranomaiset tunne tieteellisiä tosiasioita, joita psykoneuroimmunologia opettaa? Vai pyrkivätkö he tarkoituksellisesti romuttamaan ihmisten immuunisuojaa, jolloin tuhannet ihmiset altistuvat sairastumiselle.

Pelko, paniikki, ahdistus ja masennus vahingoittavat immunologista systeemiä, mikä on tiedetty Galenon ajoista lähtien. Viime vuosisadalla Franz Alexander kirjasi selvät havainnot kaikkien sairauksien psykosomaattisesta alkuperästä. Brasilialainen tutkija, tri Norberto Keppe on tieteellisesti selvittänyt saman ilmiön yli 50 teoksessaan, eli kuinka kaikkien psyykkisten, orgaanisten ja sosiaalisten sairauksien alkuperä on henkilön psykopatologiassa. (www.trilogia.ws)

Nykyinen kaoottinen sosiaalinen tilanne, jonka kansainväliset kansanterveysviranomaiset ovat luoneet sikainflunssan ympärille, on hyvä esimerkki siitä, jota Keppe kutsuu sosiaaliseksi skitsofreniaksi tai “sosiofreniaksi”.

Sen lisäksi tämänkaltainen kansainvälisten terveysjärjestöjen harjoittama lääkäriterrorismi toimii Hippokrateen periaatetta vastaan, jonka mukaan pitää “välttää tekemästä sellaista, mikä tuottaa ihmiselle vahinkoa”. Eikö jokainen lääkäri vanno Hippokrateen valan valmistustilaisuudessaan?

Jos olisi olemassa todellista halua auttaa kansanterveyttä, meidän tulisi muistaa, että minkä tahansa infektiosairauden synty, “sikainfluenssa” mukaan lukien, edellyttää kolmen tekijän olemassaoloa:

a) Infektion aiheuttaja ja sen lähteet. Sikainfluenssan tapauksessa kysymyksessä olisi virus, sairaat siat ja sairaat ihmiset.
b) Tartuntatapa. Tämän hetkisessä tilanteessa kysymyksessä olisi viruksen saaminen hengityksen kautta tai nielemällä viruksia.
c) Altistuneen taudin kantajan olemassaolo. Henkilön täytyy olla vastaanottava, altis, jotta hän saisi sairauden. Hänen täytyy olla heikentynyt ja hänen vastustuskykynsä täytyy olla huonontunut. Muussa tapauksessa on mahdotonta, että hän kehittää infektiosairauden. Tämä on infektiosairauksien peruslainalaisuus.

Viimeksi mainittu tekijä on kaikkein oleellisin ja juuri sen viranomaiset ovat jättäneet vaille riittävää huomiota. Puhutaan vain yksinkertaisesti toimista, joilla tulee välttää joutumasta oletetun “sikainfluenssaviruksen” kanssa tekemisiin. Kahta ensin mainittua tekijää korostetaan, jolloin annetaan harhaanjohtava käsitys, että kaikki viruksen kanssa tekemisiin joutuvat sairastuisivat. Tosiasia, jota väheksytään, on se, että ylivoimaisesti suurimmassa osassa kontakteistamme infektion aiheuttajien kanssa, meidän puolustusmekanismimme neutralisoivat virukset. Meidän sisäinen lääkärimme ja apteekkimme suorittavat sen työn. Intuitio ja terve järki sanovat, että se jolla on vahva terveys, ei sairastu.

Terveysviranomaiset ja tiedotusvälineet käyttävät termejä “oletettu”, “tartunnan saanut” ja “sairastunut”, ikään kuin ne merkitsisivät samaa asiaa. Kuitenkin tartunnan aiheuttajan olemassaolo tarkoittaa, että henkilö on ollut kontaktissa siihen. Tartunta merkitsee, että tartunnan aiheuttajat lisääntyvät oletetun henkilön elimistössä ja todennäköisesti hänen immunologiset vastustusmekanisminsa neutralisoivat ne. Toisaalta ne, joilla on tarttuva sairaus, vaikkapa sikainfluenssa, ovat niitä hyvin harvoja, joiden immunologinen järjestelmä ei ole kyennyt kontrolloimaan tartuntaa ja jotka ovat kehittäneet oireet. Kaikille epidemioille on tyypillistä, että sairastuneita on hyvin vähän, pienen pieni vähemmistö.

Kirjoitin avoimen kirjeen ns. Antraz-epidemian yhteydessä silloiselle New Yorkin kaupunginjohtajalle Rudolph Giulianille, jossa selitin saman, mitä olen pyrkinyt selvittämään edellä olevassa. (http://www.robertogiraldo.com/eng/papers/OpenLetter ToTheMajor.html).

Päähuomion kiinnittämistä tartunnan aiheuttajaan ja tartuntatapaan käytetään rokotteiden ja lääkkeiden mainontaan. Siten suositaan lääketeollisuutta antamatta huomioita mahdolliselle vahingolle, jota antiviruslääkkeet ja rokotteet voivat aiheuttaa henkilön puolustusjärjestelmälle ja muille elimistön mekanismeille. Ihmiset, joita on peloteltu sikainfluenssalla, käyttävät kaikenlaisia myrkyllisiä antimikrobilääkkeitä. On tärkeää muistaa, että antibiootit voivat tuhota immunologisen systeemin ja saattavat henkilön alttiiksi kaikenlaisille tartunnoille, myös sikainfluenssalle. Siksi antibiootteja tulisi käyttää vain äärimmäisissä tapauksissa ja valvonnan alaisena.

Pasteurin ja Kochin ajoista lähtien ihmiset ovat olleet tarpeettomasti huolissaan tartuntasairauksien suhteen. Tämä myytti on luonut maaperän, jossa ihmisiä voidaan pelotella ja terrorisoida luoduilla epidemioilla, joiden takana on pahat tarkoitusperät niin kuin nyt sikaflunssan tapauksessa.

Se, että sairauksien alkuperän ajatellaan olevan bakteereissa ja viruksissa, eikä ihmisen sisimmässä, on modernin lääketieteen suurin inversio, siis nurinpäin käännetty ajatus. Tämä tosiasia on tieteellisesti selvitetty Analyyttisen Trilogian tutkimuksessa. (www.stop.org.br).

Ei ole yllätys, että ne joilla on valtaa, toimivat kansaa vastaan kuten tässäkin tapauksessa. Huolestuttavaa on se, että monet ihmiset ovat vieraantuneita eivätkä kykene erottamaan ystäviä vihollisista, jotka pelottelevat ja haluavat sairastuttaa heitä.

Haluan korostaa, että on tieteellisesti todistettu, että ahdistus, depressio, paniikki ja muut samankaltaiset emootiot heikentävät vakavasti immunologista vastustuskykyä. Alentunut vastustuskyky merkitsee, että mikä tahansa taudinaiheuttaja voi aiheuttaa vahinkoa, jopa meidän normaaliin bakteerikantaamme kuuluvat. Alentunut vastustuskyky ei torju tartuntoja vaan altistaa elimistön tulehdussairauksille ym.

Kuinka vahvistaa immunologista vastustuskykyä?

Henkilöt, joilla on vahva terveys, jotka ovat psyykkisesti, henkisesti ja hengellisesti tasapainoisia, eivät sairastu minkään mikrobin eivätkä sikainfluenssaviruksen vuoksi. Haluan korostaa, että tämä on koko infektiotutkimuksen peruslaki. Siksi terveysviranomaisten tulisi käyttää julkisia tiedotusvälineitä selittääkseen eri muodot, joilla me vahvistamme puolustusmekanismejamme ylipäätään ja erityisesti immunologiaamme jokaisen kohdalla erikseen, terrorin luomisen sijaan. Onnellisuus ja iloisuus, henkilökohtainen tyytyväisyys ovat parasta immunologista lääkettä. Siksi meidän tulee nauttia taiteesta, musiikista, maalaustaiteesta, teatterista, kirjallisuudesta, tanssista, tarinoista ym., koska ne stimuloivat meidän myönteisiä emootioitamme ja henkisyyttämme. Me emme tarvitse antibioottisia kirurgisia suojanaamareita. Kaikki tartunta voidaan eliminoida terveellä vastustuskyvyllä.

Ravintotutkijoiden tulee kertoa ihmisille kuinka hedelmä- ja vihannespainotteinen ruokavalio on ihanteellista nykyisessä maailmassa. Yksi valkosipulinkynsi päivässä ja vähän porkkanamehua ja sitruunaa varustavat teidät antiviruksia, antioksidentteja ja vastustuskykyä lisäävällä suojalla, joka on riittävä torjumaan sikainfluenssaviruksen tai minkä muun tahansa mahdollisen patogeenisen mikro-organismin. Ruumiin harjoitus ulkoilmassa, luonnon kauneudesta nauttiminen, syvään hengittäminen ja meditaatio ovat suureksi avuksi.

Terveyden ammattilaisten, psykologien ja luonnonterapeuttien tulee järjestää konferensseja, seminaareja ja keskusteluja tiedotusvälineissä opettaakseen yksinkertaisia tekniikoita, joilla ihmiset voivat vahvistaa immuunisysteemiään. Viranomaisten velvollisuus on tukea näitä toimintoja ihmisten ja yhteiskunnan parhaaksi.

Sikainfluenssa ei ole mitään muuta kuin valtaa pitävien hyökkäys puolustuskyvyttömiä ihmisiä vastaan. Todellinen epidemia on se, ettei ihminen hyväksy todellisuutta siis vieraantuneisuuden ja harhakuvitelmien epidemia.

Kirjoittaja on tartuntasairauksien erikoislääkäri Roberto Giraldo, jonka erikoisalana ovat tartuntasairaudet, immunologia ja trooppiset sairaudet. Lääk. Giraldo on maailman johtavia Aids-asiantuntijoita. Hän toimii tällä hetkellä Analyyttisen Trilogian psykosomaattisen lääketieteen osaston lääkärinä São Paulossa, Brasiliassa. (www.trilogia.ws) Kirjoitus on suomennettu tri Roberto Giraldon artikkelista. Suomentaja Markku Lyyra toimii yhteistyössä kirjoittajan kanssa.

2009-07-13T13:51:00.000-07:00

Tässä teille kaksi linkkiä, joista voitte kuulla tri Cláudia Pachecon puhuvan monista aiheista, jotka koskettavat meitä jokaista - ymmärtävästi,lämpimästi, tuoreesti, uudistavasti.

http://www.healingthroughconsciousness.com

http://somebodyelseshead.wordpress.com

Nautinnon etsiminen johtaa tyytymättömyyteen
Kirjoitus on suomennettu tri Cláudia Pachecon kirjasta "De olho de sáude", "Terveyttä silmällä pitäen".
Jossakin vaiheessa ihmiskunnan menneisyydessä on muodostunut kaksi ihmistyyppiä: toinen niistä pyhittäytyy nautintoihin, eikä luovu siitä. Toinen tyyppi on sellainen ihminen, joka tekee uhrauksia ja luopuu “elämän nautinnoista” tehdäkseen jotain lähimmäistensä hyväksi.

Ensimmäisen tyypin ihmisiä pidetään “elämän nauttijoina” ja jälkimmäisen tyypin ihmiset ovat hyveen toteuttajia. Ensimmäisen ryhmän ihmiset ovat nokkelaälyisiä, jälkimmäisen ihmiset ovat hölmöjä. Niin ajatellaan. Ensimmäiset ottavat hyödyn maailmasta, jälkimmäiset odottavat korvausta ikuisuudessa.
Mutta tässä piilee suuri erehdys. Freud sanoi, että tasapainoinen ihminen on se, joka kykenee tyydyttämään seksuaaliset impulssinsa, neuroottinen olisi sellainen, joka tukahduttaa ne, joka kieltäytyy tyydytyksen lähteestä ja terveydestä. Mutta tämä idea on osoittautunut vääräksi, koska monilla henkisesti sairailla on erinomainen seksuaalielämä.
Keppe on paljastanut psykoanalyyttisten havaintojen avulla, että tasapainon ja hyvinvoinnin aste on vastakkainen suhteessa nautinnon etsimiseen. Toisin sanoen – tarrautuminen aistillisuuteen peittää nurinpäin kääntyneesti hyökkäyksen, jota ihminen harjoittaa omaa ruumistaan kohtaan.
Esimerkki: henkilö nauttii huumeita saadakseen nautintoa siitä ja se tuhoaa hänen terveytensä, hänen hyvinvoinnin hetkensä, joista tulee aina vain harvinaisempia ja hän tulee koko ajan riippuvaisemmaksi kemiallisesta aineesta.
Se joka polttaa - hän aloittaa polttamisen uskoen, että se tuo hänelle hyvinvointia – samalla hän vähentää huomattavasti terveyttään, liikkuvuuttaan, vitaalienergiaansa ja hän voi kuolla keuhkokomplikaatioihin.
Ne jotka juovat ja jotka nauttivat alkoholin tuottamasta muutaman tunnin tuokiosta, maksavat kalliin hinnan luontoäidille, tuntiessaan kemiallisen hyökkäyksen seuraukset.
Ne, jotka antavat liiallisen vallan seksuaalisille impulsseilleen rajoittamatta niitä, ovat aina vain tyydyttämättömämpia seksuaalisesti (he tarvitsevat jatkuvasti lisää ja uudenlaisia fantasioita ja pervessioita stimuloimaan seksuaalisuuttaan) ja he hankkivat usein seksuaalisesti tarttuvan sairauden, joka saattaa päättyä kuolemaan.
Sinä, lukija voit muistaa monia muitakin samantapaisia esimerkkejä .
Kaikki edellä mainittu lisää ihmisen olemassaolon ahdistusta, tyhjyyden tunnetta ja muita neuroottisia oireita, joista ihminen kärsii etsiessään onnellisuutta itsensä ulkopuolelta, koska se ei ole siellä.

Helvetillinen noidankehä

Henkilö, joka on riippuvainen mistä tahansa aistinautinnosta, olipa kyse yllämainituista tai muista, niin kuin esimerkiksi tietokonepeleistä, televisiosta tai rahan kasaamisesta, huomaa, ettei hän tule koskaan tyytyväiseksi. Sen seurauksena hän etsii tyydytystä juuri siitä, mikä etäännyttää häntä kaikkein eniten hänestä itsestään eli hän lisää annosta. Hänen tyytymättömyytensä ja epätoivonsa lisääntyy ja hän voi päätyä tilanteeseen, jossa riippuvuus voi tuhota hänet ja elämän hänen ympärillään täydellisesti.
Henkilön on tärkeää tietää, ettei hän käytä hyödykseen materiaalisia asioita, joita hän etsii, vaan että hän hyökkää itseään vastaan ja samalla tuhoaa itseään. Niin tapahtuu sille, joka tuhoaa kehonsa syömällä liikaa samoin kuin liiallinen takertuminen rahaan tuhoaa ihmisen tunneherkkyyden, ihmissuhteet ja kyvyn olla onnellinen tai ylipäätään kyvyn olla “ihminen”.
Sen lisäksi, etteivät ahneus ja valta tuo onnellisuutta kenellekään, ne myös tuhoavat elämän mahdollisuudet koko planeetallamme.

Sillä, joka pitää huolta jostain suuremmasta, on myös se, mikä on pienempää

Moderni tiede on jo todistanut, että psyykkinen elämämme, viidellä aistillamme havaitsematon maailmamme ja meidän ruumiimme eivät ole erillään. Me olemme yksi energeettinen kokonaisuus, jonka kaikkein merkityksellisin osa on juuri näkymätön energia. Haluan sanoa, että psyykemme ohjaa meidän orgaanisia toimintojamme , sallien niiden toimia oikein tai päinvastaisessa tapauksessa, sairastuttaen ja häiriten.
Psyykkisen nurinpäinkääntyneisyytensä vuoksi, josta ihminen kärsii, hän ajattelee, että voisi tyydyttää psyykkiset tarpeensa aistimaailman kautta , unohtaen rakkauden, järjen ja kauneuden. Mutta samanaikaisesti, voimakkaan kateuden vuoksi, hän myös hyökkää materiaalista maailmaa ja omaa fyysistä olemustaan vastaan. Kuinka voisimme hoitaa hyvin maanpäällistä “valtakuntaamme”, jos me emme hyväksy sitä, mikä on hyvää, kaunista ja totuudellista psyykkisessä mielessä.
Sellainen ihminen, joka hoitaa myös abstraktia maailmaa, joka pyrkii toimimaan etiikan mukaan ja toteuttamaan sitä, mikä on hyvää, joka etsii viisautta ja joka käyttää enemmän järkeään kuin holtittomia emootioitaan suuntaamaan toimintaansa, ihminen, joka arvostaa kauneutta ja pyrkii säilyttämään elämän kauneutta maailmassa, varmasti myös saa paljon enemmän tyydytystä aistillisesta elämästään, koska hän käyttää sitä tasapainoisesti, ilman ahneutta, hyökkäämättä sitä vastaan.
Meillä on hajuaisti, jotta tuntisimme kaikkien hienoimmatkin tuoksut; silmät, jotta voisimme iloita luomakunnan ihanuudesta; tuntoaistillamme tunnemme hellyyden kosketuksen ja rakkaudellisen seksuaalisuuden ilmauksen; suullamme voimme tuntea luonnon tuottamien ruoka-aineiden maun ja meillä on korvat, jotta voisimme kohottautua taivaan ihanuuteen, kuullessamme totuuden tai rakkauden sanoja tai musiikin kauneutta…
Kaikki se mitä olemme, vaatii meitä hyväksymään aistimme, mutta vielä erityisesti, että käytämme tunteitamme, hyvää tahtoamme ja järkeämme, jotta sielun herkkyys tulisi havaituksi ja tyydytetyksi ensimmäiseksi. Haluan sanoa, että aistiemme tulee olla sielumme palveluksessa, jotta ne voisivat antaa meille suurimman mahdollisen psyykkisen ja hengellisen onnellisuuden ja nautinnon. “Meidän tulee tuoda tähän materiaaliseen maailmaan, tähän elämään, ikuisuus, pyhä maailma ja tehdä tästä maailmasta taivaan valtakunta”, sanoo Keppe.

Se, joka rakastaa, joka etsii viisautta, oikeudenmukaisuutta, kauneutta, kunnioittaa myös herkkyyttä ja saa suurimman mahdollisen nautinnon aisteistaan, koska hän käyttää niitä tasapainoisesti. Hän lakkaa riistämästä luontoa, jossa hän elää ja koettaa suojella ja parantaa ympäristöään kaikin mahdollisin keinoin.
Terveisin Markku Lyyra, SãoPaulo

Mistä johtuu ihmisten huonovointisuus?

2009-06-03T03:16:00.000-07:00

(Artikkeli on tri Cláudia Pachecon kirjasta: "De olho de Saúde", "Terveyttä silmällä pitäen".)

Jos havainnoimme ympärillämme elävien tai kadulla kulkevien ihmisten kasvoja, voimme huomata, että suurin osa välittää muille tyytymättömyyttä, huonovointisuutta tai vastarintaa.

Jos me tutkimme, mitä tapahtuu näiden ihmisten sisimmässä, me saamme kuulla, että he valittavat jostakin tai että heillä on ongelma, joka on jollakin tavalla heidän tahdostaan riippumaton. Toisin sanoen, he tuntevat itsensä "uhreiksi" eivätkä he tunne olevansa osallisia ongelman syntyyn.

Ihminen ei ajattele, että olisi, vaikka huomaamattaankin, aiheuttanut huonovointisuutensa.

Jos me tunnemme vaikka kipua, fyysistä huonovointisuutta, emme koskaan ajattele, että syy olisi psyykkinen (psykosomaattinen). Että me peittelemme jotakin psyykkistä ongelmaa ja että se johtaa fyysiseen oireeseen.

Näemme syyn viruksissa, bakteereissa, ruoassa, liian lyhyessä yöunessa, kuumuudessa, kylmyydessä, liiallisessa työmäärässä, rahahuolissa...näemme itsemme passiivisina olentoina suhteessa kaikkiin näihin ulkoisiin tekijöihin ja kaikkeen pahaan, jota saamme kohdata.

Se tosiasia, että me olemme kaukana sisäisestä maailmastamme ja erityisesti siitä, minkä olemme työntäneet pois tietoisuudestamme, tekee meistä äärimmäisen haavoittuvia. Luonnostaan meillä on paljon puolustusmekanismeja, vaikkemme osaakaan niitä käyttää. Meillä on esimerkiksi sisäinen puolustusmekanismi, immunologia, joka toimii täydellisen apteekin tavoin: meillä on käytössämme luonnollisia elementtejä, jotka suojaavat meitä bakteereja, viruksia ja jopa syöpäsoluja vastaan. Meidän aineenvaihduntajärjestelmämme, joka säätelee kolesterolin määrää, veren sokeripitoisuutta ja paljon muuta, on suoraan riippuvainen emootioistamme.

Psykologisessa mielessä tapahtuu aivan samoin. Meillä on enemmän kuin riittävästi älykkyyttä, intuitiota ja tietoisuutta puolustautuaksemme ulkoisia hyökkäyksiä vastaan. Emme kuitenkaan käytä edes 5 prosenttia älykapasiteetistamme ja se johtaa meidät pysyvään vieraantuneisuuden asenteesen, jota haluamme ylläpitää - emme halua nähdä ongelmia, vaikka ne ovat nenämme edessä ja pidämme itseämme kyvyttöminä ratkaisemaan niitä. Jos käymme niihin käsiksi, huomaamme, ettei ole ongelmia, joihin ei olisi ratkaisua. Se, joka käyttää tietoisuuttaan, vaikka hiukankin, erottuu pian muista ja hänen elämässään asiat alkavat mennä kohdalleen.

Ovatko muut syypäitä siihen, mikä meillä menee huonosti?
Voin antaa esimerkin siitä, mitä voi tapahtua tiedostamattoman emotionaalisen konfliktin seurauksena: asiakas S.B., 25 vuotias, rakastui muutamaa vuotta itseään nuorempaan oppilaaseensa. Pian suhteen alettua hän alkoi somatisoida voimakkaasti (kehitti ruumiillisa vaivoja). Hänellä oli jatkuvia ja aina vain voimakkaampia kipuja lantion seudulla, jotka kertovat emotionaalisesta jännityksestä. Alussa hän selitti kipujen johtuvan orgaanisista ongelmista, huonoista ruokatottumuksista jne. Mutta analyysin aikana hän myönsi olevansa hyvin huolestunut rakkauden kohteen valinnastaan ja hän projisoi huonestuneisuutensa ystäviinsä ja perheeseensä. Toisin sanoen, negatiiviset ideat, joita hänellä oli uudesta poikaystävästään ja joita hän sensuroi, hän sijoitti muihin ihmisiin. Henkilö, joka ihannoi voimakkaasti itseään ja elämää, sijoittaa sisällään olevat negatiiviset ideat muihin, koska hänellä ei ole rohkeutta myöntää niitä.

"Minä pelkään, mitä he sanovat siitä, että poikaystäväni on paljon minua nuorempi ja että hän on huonosti pukeutunut, hänellä ei ole kovin korkeaa sosiaalista statusta, hän ei tunne kulttuuria - ajattelen, että he tuomitsevat minut sen vuoksi ja että he sanovat, että minun pitäisi valita parempi poikaystävä", hän lopulta ilmaisi ajatuksensa. Todellisuudessa, sijoittamalla ystävät ja perheen hänen sisälleen, hän paljasti kaiken poikaystäväänsä ja suhteeseen kohdistamansa kritiikin ja itse asiassa hän itse oli epävarma ja tyytymätön valintaansa.

Tosiasia, että hänellä ei ollut rohkeutta käsitellä näitä tunteita, se että hän torjui ne tietoisuudestaan, johti siihen, että ne vain voimistuivat ja alkoivat dominoida hänen elämäänsä fyysisten oireiden muodossa. Siitä hetkestä pitäen, kun henkilö tiedostaa ajatuksensa ja tunteensa, erityisesti ne, joita hän kaikkein vähiten haluaisi nähdä, ajatukset menettävät negatiivisen ja patologisen luonteensa koska ne tulevat järjen valoon ja niistä tulee jotain positiivista elämään.

Toinen huomionarvoinen seikka on, että tiedostamisen tuloksena orgaaniset, epämiellyttävät oireet häviävät, koska ne ovat olemassa vain sisäisen emotionaalisen konfliktin seurauksena (sensuurin vuoksi).

Tavallisesti psykologiset orientaatio suuntautuu tarkastelemaan ongelmaa sosiaalisesta näkökulmasta, toisin sanoen, asiakkaan seurustelua suhteessa perheeseen - ovatko vanhemmat liian kriittisiä, onko hän hyvin epävarma ja onko hänen itsetuntonsa liian alhainen, niin ettei hän ole kykenevä taistelemaan elämässä, saadakseen sitä mitä haluaa, tai että hän on kärsinyt menneisyydessä trauman, joka nyt tulee esiin. Se mitä ei huomata, on hänen sisimmässään oleva konflikti, joka voi olla tulos itsen ja muiden idealisoinnista ja ihannoinnista.

Kun ihminen myöntää "ajatuksensa ja tunteensa" jotka hänellä jo on, pelotta, hän voi ratkaista sisäisiä konfliktejaan ja analysoida niiden syitä, jotka suurelta osalta ovat sisäisiä. Nainen, joka hylkää suurimman osan miehistä, voi tehdä niin, koska on hyvin suuruudenhullu, megalomaaninen ja ajattelee, ettei yksikään mies ole tarpeeksi hyvä niin täydelliselle naiselle. Nainen voi myös tiedostamattaan haluta seurustelusuhdetta itseään paljon alempitasoisen miehen kanssa tuhotakseen omaa elämäänsä. Jokaista tapausta on analysoitava kuitenkin sellaisenaan.

Miksi ihminen käyttäytyy hyökkäävästi?

Me teimme satunnaisotoksin katuhaastattelun Sao Paulossa, kysymällä: "Miksi ihmiset käyttäytyvät hyökkäävästi?" Vastaukset antoivat tulokseksi: yhteiskunnallisten eroavaisuuksien vuoksi, suurkaupungin stressin vuoksi, kilpailun, alemmuudentunteiden, ihmisen lunnollisen agressiivisuuden vuoksi, itsetehostuksen, huumeiden tai alkoholin vuoksi, koska ihmisillä ei ole toimeentulomahdollisuuksia tai koska tiedotusvälineet arvostavat aggressiivisuutta tai koska ihmisiltä puuttuu jotain...

Kukaan ei maininnut, että ihminen on hyökkäävä, koska hänellä on sisäinen kateuden ongelma (ihminen haluaa tuhota sitä hyvää mitä toisella on, eikä että hän haluaisi sitä hyvää), että hänellä on eettinen ongelma, röyhkeyttä,laiskuutta, ahneutta, suuruudenhulluutta, itsepäisyyttä, mustasukkaisuutta, materialismia tai että hän tahtoo jotain liiallisesti (hän on turmeltunut) ja niin edelleen. Kaikki ajattelevat olevansa uhreja ja aggressiivisuus nähdään vastareaktiona eikä, että se on aktiivinen ja tahdonalainen. Kukaan ei halua olla vastuussa virheistään ja sillä tavoin ihminen vangitsee itsensä näihin virheisiin ja pysäyttää kehityksensä.

Oman virheellisyytemme hyväksyminen ja vastuun ottaminen siitä on lyhin tie sen parantamiseksi.

terveisin Markku Lyyra

Kuinka voimme auttaa ihmistä kriisissä?

2009-05-26T09:37:00.000-07:00

Kriisi on kivulias sisäinen tilanne, jonka läheisen kuolema, avioero, työpaikan menetys tai muu sellainen voimakas tapahtuma sysää likkeelle. Kuitenkin valmiudet kriisin synnylle ovat usein odottamassa: kun on kriisi, ihminen joutuu punnitsemaan menneisyyttään. Sinä hetkenä on usein myönnettävä, että on elänyt elämäänsä välinpitämättömästi, arvostamatta itse elämän lahjaa, että ei ole pitänyt huolta syvimmistä arvoista, ei läheisistä tai itsestä, että on ollut omahyväinen tai että on halunnut tuudittautua ajatukseen, että kaikki menee hyvin, omalla painollaan.

Silloin ihminen tulee tietoiseksi sellaisesta, mitä ei itsessään olisi ollut halukas näkemään. Itse asiassa kukaan ei pidä virheittensä eikä erehdystensä näkemisestä. Jos joku sanoo, että hän rakastaa totuutta, siinä on paljon fantasiaa, koska kaikki me ihmiset olemme nurinpäin kääntyneitä ja pidämme totuutta jollakin lailla pahana. Kukaan ei käytännössä ole hyvä itselleen eikä muille - kaikilla on elämässään suuri määrä virheitä.

Sellainen, joka elää vieraantunutta elämää, voi tuntea olonssa ehkä jonkin aikaa ikään kuin kevyeksi, mutta silloin jää toteuttamatta se, mikä on oleellisinta: rakkaus muita kohtaan ja itsensä kehittäminen.

Henkilö, joka haluaa toteuttaa vain sitä mikä miellyttää, ei elä todellisuudessa, koska todellisuudella on rajansa. Samoin kuin ruumiillamme on rajat - emme voi syödä mitä vain haluamme, emme voi juoda mitä haluamme vahigoittamatta itseämme. Totuudella on rajat, kauneudella, etiikalla, itse elämällä. Meidän tulisi pyrkiä elämään harmoniassa sen suuren ja suurenmoisen kanssa, joka on meidät luonut ja jonka kuvia olemmme.Siihen kuuluu rajat. Kaikki olemme kuitenkin rikkoneet rajojamme.

Kun kriisissä oleva alkaa huomata virheitään, reaktiot ovat useimmiten kiukku, pelko ja häpeä. Ja ne kaikki yhdessä. Joskus myös paniikki. On hyvin tavallista, että ihminen huomaamattaan rankaisee itseään, eikä ole nöyrä tietoisuuden edessä. Itsensä rankaiseminen on kivuliasta - moni voi sekoittaa sen nöyryyteen. Nöyryys on todellisuuden näkemistä. Hiljaisesti, sisimmässä itsessä. Myöntämistä. Sen näkemistä, ettei ole niin älykäs tai hyvää tarkoittava kuin halusi kuvitella, ettei ole ollut niin ahkera, todellisuudenmukainen, rakentava, rakastava kuin halusi kuvitella olevansa.

MIKÄ AUTTAA?

On luotettava Luojaan ja muiden ihmisten tukeen. Jos olet kriisissä sinua voi jo auttaa tieto, että miljoonat ihmiset ovat kriisissä yhtaikaa kanssasi.Koko maailmassa.

AINA on myös mahdollista pyrkiä tekemään hyvää - pieniä tai suuria asioita. Hyvän tekeminen on arvo sinänsä, joka antaa mahdollisuuden korjata menneisyyden virheitä.Hyvä kannattaa. Ensin näyttää siltä, ettei se kannata, mutta se luo energeettisen ilmapiirin, joka lisääntyy, vaikka hitaastikin. Jos taas ei ponnistele siihen, negatiivinen lisääntyy.
Samalla ihminen lähettää hyvää energiaa,joka auttaa muita. Kaikki se hyvä tulee takaisin lähettäjälleen, muodossa tai toisessa. Siinä on kysymys sisäisestä muutoksesta. Olemme saaneet lahjaksi aikaa, jotta ennättäisimme tehdä sitä.

Hyvää on jo se, että kiinnittää huomiota omaan vihaansa, ettei levitä sitä ympäristöön, vaan ottaa siitä vastuun. Se on sitä, että pyrkii ajattelemaan, mitä muut tarvitsevat. Se on pyrkimystä olla hyödyllinen, vaikka se voi tuntua vaikealta. Siinä voi kuitenkin kasvaa.
Vaikka kriisi olisi kuinka vaikea hyvänsä,aina on mahdollista tehdä pieniä askelia tilanteen parantamiseksi. Me olemme aina Luojan seurassa, vaikkemme sitä huomaisikaan. Hän ei hylkää meitä, vaikka ihmisestä saattaisikin tuntua siltä.

Kuuntele myös tri Cláudia Pachecon tekemiä podcast-ohjelmia lukuisista aiheista. Ne voivat olla sinulle suureksi avuksi. Olen tehnyt tämän kirjoituksen myös hänen aihetta käsittelevän podcast-ohjelman perusteella.Podcast-osoite:

http://www.healingthroughconsciousness.com/archives.html

ystävällisin terveisin Markku Lyyra

2009-04-22T14:26:00.000-07:00

Mikä on Keppe-moottori

Voisimme määritellä sen seuraavalla tavalla: Keppe-moottori on perimmäistä energiaa hyväkseen käyttävä korkeatehoinen moottori, joka perustuu uuteen, sykkivää energiaa hyödyntävään teknologiaan, jonka aivan uudenlaiset perusteet on kuvattu Norberto Keppen kirjassa "Uusi fysiikka".

Mutta ymmärtääksemme mistä siinä on kysymys, meidän on perehdyttävä hiukan fysiikan käsitteiden historiaan. Aristoteles, kreikkalainen filosofi, aloitti itse asiassa fysiikan tutkimuksen, mutta hän oli myös kiinnostunut aineettoman tutkimuksesta, jota hän kutsui metafysiikaksi (meta merkitsee ylä- tai tuolla puolen). Aristoteleen metafysiikka oli osa filosofiaa ja korvasi kreikkalaisten mytologian. Se sai nimekseen kreikkalaisten teologia ja sen tutkimuskohteena oli erityisesti oleminen ja transsendentaali. Hän systematisoi tutkimuksen käyttämällä loogista argumentointia ja hyläten mytologian. Hän piti metafysiikkaa tieteiden tieteenä, jonka tuntemuksen tulisi olla pakollista kaikille ja erityisesti fysiikan tutkijoille.

Aristoteles teki kuitenkin perusteellisen virheen metafysiikan perusteissaan asettaessaan ruumiin fyysiset aistit kaiken tiedon perustaksi. Hänen mukaansa "älyssä ei ole mitään mikä ei olisi tullut siihen alunperin aistien välityksellä". Siis että fyysiset aistit tai aistihavainnot (tai mittaustulokset) olisivat kaiken tiedon lähde. Täten hän muotoili nurinpäinkääntyneen metafyysisen perusprinsiipin, jossa hän asetti materiaalisen maailman lähtökohdaksi transsendentaalisen ymmärtämiseksi. Tiede on hänen ajatteluunsa perustuen ollut tähän päivään saakka aristoteelista eli materialistista.

Tämä (materialistinen) ajatus on sittemmin sijoitettu fysiikan (ja kaikkien tieteiden) alueelle ja on kulkeutunut sieltä vuosituhansien kuluessa johtaen ajatukseen, että energia tulee materiasta tai teknisemmin sanottuna, että energia tulee potentiaaleista.

Voimme huomata, että kaikkialla on vallalla ajatus, että energia tulee materiaalisista elementeistä, niin kuin hiilestä, öljystä, haloista, luonnon kaasusta, radioaktiivisista elementeistä, ruoasta ja niin edelleen. Ei siis ajatella, että edellä mainitut olisivat jo niitä edeltävän energian tulosta. Tämän seurauksena fysiikka on myös nurinpäinkääntynyt sillä seurauksella, että olemme kuluttamassa loppuun uusiutumattomat energialähteemme, koska tämän hetken enrgian hyväksikäyttömuodot perustuvat kaikki materiaalisten elementtien (öljyn, kaasun, puun jne) tuhoamiseen. Sillä tavoin me saastutamme ympäristöä. Jotain on siis väärin siinä energian käytössä. Meidän tämänhetkinen teknologiamme toimii meitä, koko ihmiskuntaa vastaan, koska se perustuu nurinpäin kääntyneeseen ajatteluun.

"Uusi fysiikka"-teoksellaan Keppe tuo uuden ajattelun tieteen piiriin. Sen mukaan me olemme kaikki (koko luomakunta) energian tuotetta. Sitä alkuperäistä energiaa voidaan kutsua skalaarienergiaksi, jos käytämme Nikolai Teslan käsitteitä. Se energia edeltää materiaa, eikä päinvastoin. Kaikella olemassaolevalla on oltava perustansa, jotain, joka on sitä edeltävää ja johon se perustuu. Jos energia tulisi materiasta, mistä tämä materia sitten olisi peräisin? Tämä värähtelevä energia on jatkuvassa liikkeessä ja siitä muodostuvat atomit, joista rakentuu koko materiaalinen universumi.

Keppe-moottori on energiamuuntaja, joka kykenee käyttämään tätä energiaa. Kysymyksessä on siis laite, joka on aivan uudenlainen: kysymyksessä on keksintö koko ihmiskunnan hyväksi. Tavoitteena on, että se voisi auttaa mahdollisimman suurta määrää ihmisiä.

Keppe-moottorilla on joitakin ominaisuuksia, jotka yllättävät: kun moottori käynnistetään, sen lähellä oleva toinen Keppe-moottori käynnistyy samanaikaisesti. "Me emme myöskään tienneet tämän keksinnön ulottuvuuksia ja joka päivä opimme uutta. Uskoaksemme olemme vain uuden tutkimusalan alkumetreillä. Ja havaitsemme joka päivä asioita, joita emme itsekään pysty selittämään." Näin sanovat Keppe-moottoria kehittävät insinöörit.

Perimmäisen energian luonnetta on vaikea ymmärtää. Erityisesti jos ei usko sen olemassaoloon. Suurin osa ihmisistä perustaa ajattelunsa aristoteeliseen käsitykseen, jonka mukaan vain se, mikä on havaittavissa joko suoraan aistein tai mittalaitteilla, on olemassaolevaa. Voidaan kysyä: mistä tulee se energia, jota laite vastaanottaa? Ymmärtääkseen laitetta, on ajateltava yliopistoissa opetettavan fysiikan vastaisesti.

Keppe-moottori on perimmäistä energiaa hyväksikäyttävä laite, skalaarienergiamuuntaja. Se ottaa suurimman osan käyttämästään energiasta tilasta, avaruudesta tai sanokaamme:maailmankaikkeudesta. Traditionaalisissa sähkömoottoreissa kuparikäämiä syötetään sähkövirralla. Se aikaansaa magneettikentän, joka vaikuttaa roottoriin, niin että saadaan syntymään liikkettä.Tämä prosessi aiheuttaa sähkönkulutusta, koska se hyväksikäyttää vain yhtä energian suuntaa.

Tässä uudessa systeemissä vastaanotetaan skalaarienergian kaksi toimintasuuntaa, niin kuin Keppe selvittää "Uusi fysiikka"-kirjassaan. Salaisuus on siinä, että sähköverkosta tai patterista saatava energia palautetaan piiriin. Tällä tavoin voimme lisätä laitteen tehoa, vielä erityisesti, koska moottori on kylmä - se ei siis käytä energiaa moottorin kuumentamiseen

Tuloksena moottorilla on suuri teho ja alhainen kulutus. Tavallinen tuuletin, joita myydään kaikialla, kuluttaa 50 tai 60 wattia. Kun samansuuruista tuuletinta käytetään Keppe-moottorilla, samalla nopeudella, kulutus on 3 wattia volttimäärän ollessa 24 ja amppeerimäärän vähemmän kuin 1 amppeeri. Se merkitsee, että moottori kuluttaa saman työn suorittamiseen 1/20 osan tavanomaisen moottorin kulutuksesta. Moottori voidaan myös kytkeä aurinkopaneeliin, joka antaa moottorille sen tarvitseman alkuenergian. Ihmiset voivat käyttää moottoria vaikkapa jääkaapin ylläpitoon.

Keppe-moottorin edut:
1) Moottori on huomattavasti aiempia taloudellisempi - moottorissa käytetty teknologia säästää keskimäärin 90 % enerigasta samantehoisiin (samaa työtä tekeviin) sähkömoottoreihin verrattuna.
2) Moottori on yksinkertaisempi ja hinnaltaan kilpailukykyisempi. Moottorin teollinen valmistus on muihin moottoreihin verrattuna paljon yksinkertaisempaa ja valmistuskustannuksia voidaan huomattavasti alentaa.
3) Moottori vähentää saastumista ja mahdollistaa uusiutuvien energialähteiden käytön, kuten aurinkoenergian ja tuulienergian hyväksikäytön ja käytännöllisesti katsoen eliminoi uusiutumattomien energialähteiden, kuten hiilen, öljyn tai ydinenergian tarpeen.
(Artikkeli on lyhennelmä brasilialaisessa Reação aikakauslehdessa julkaistusta artikkelista "OKeppe Motors")

Me tarjoamme moottorista lisää tietoa sivulla: http://www.keppemotor.com/ . Voit myös osallistua kansainväliseen keskusteluun osoitteessa: http://keppemotorclub.bestforumpro.com/ , jossa eri puolilla maailmaa toimivat tutkijat vaihtavat kokemuksiaan tästä uudesta teknologiasta. Yhteydenotot: keppemotor@keppemotor.com

ystävällisin kevätterveisin Markku Lyyra

2009-03-13T04:46:00.000-07:00

Kaikki palaa normaaliksi - vai palaako?

Uutiset kertovat jatkuvasta ja syvenevästä kriisistä. Mutta kriisi ei ole vain taloudellinen vaan myös eettinen, moraalinen ja koko inhimillistä olemassaoloa koskeva.

Tv-uutisten taloustoimittaja rauhoittelee ahdistuneita tv-katselijoita sanomalla, että talouselämä palaa tutuille urilleen vähitellen, emme vain tiedä kuinka kauan siihen menee. Tutuille urilleen - siis että pörssikeinottelijat voivat taas saada jättiläisvoittoja arvopaperikasinoista ja että kiinteistöjen hinnat alkavat taas hivuta mielikuvitukselliselle tasolle. Monet ovat menettäneet siinä pelissä omaisuutensa, kun tarkoituksena on ollut tehdä rahaa rahalla. Se tarkoittaa myös, että monikansalliset yritykset pitävät kansaa talutusnuorassaan ja kasaavat koko talouselämän muutamien harvojen käsiin. Se tarkoittaa, että suuret energiayhtiöt rakentavat ydinvoimaloita, jotka säteilevät kuolemaa koko ihmiskunnalle onnettomuuden, vaikkapa maanjäristyksen sattuessa. Tsernobyl on miltei kadonnut muistista.

Kaikki palaa normaaliksi - sanotaan. Se on tuudittautumista, vieraantumista. Miksi? Koska mikään ei koskaan ole ollutkaan normaalia. Vai onko normaalia, että osa kansasta ja ihmiskunnasta elää työttömänä, tarpeettoman tuntuista elämää, vaikka työtä on loputtomasti? Onko normaalia, että miljardit elävät sanalla sanoen surkeissa oloissa samanaikaisesti kun osa ihmiskunnasta elää orjien ylläpitämissä palatseissa? Tai onko normaalia, että kokonaiset maanosat maksavat jättiläiskorkoja lainoista, jotka ne ovat itse asiassa rahassa mitattuna jo maksaneet moneen kertaan? Ne jotka saavat tileilleen ne korkorahat ovat niitä, joilla jo on ja ne jotka maksavat, ovat niitä, joilla ei ole. Se että sanotaan kaiken muuttuvat normaaliksi on samaa, jos lääkäri sanoisi potilaalleen: pian voitte taas polttaa normaalisti, kunhan tämä yskä vain saadaan hoidetuksi.

Maapallon talousjärjestelmä on hyvin sairas, se perustuu keinotteluun, riistoon ja saastuttamiseen. Siksi se yskii. Ja vaikka se lakkaisi yskimästä, se on edelleen sairas. Samoin sairaita ovat yhteiskuntiemme johtajat - he ovat valmiita heittämään ihmisiä sotiin tappamaan toinen toisiaan, rahan vuoksi. Yksikään kansa ei ole toisen vihollinen - vain niiden johtajat ovat. Samalla ne ovat kansan vihollisia, koska ne tuhoavat kansoja.

Normaalia on se, että kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää, yhdenkään lapsen ei tarvitse enää jäädä vaille hoitoa tai koulua. Normaalia on se, että käytämme energiaa, joka ei saastuta, että hoidamme luontoa niin kuin puutarhaa, että viljelemme kulttuuria kulutuksen sijaan. Normaalia on se, että kaikilla, niin, kaikilla on ihmisarvoinen elämä. Uusi, todellisempi - normaali maailma on mahdollinen. Miten?

Meidän on tiedostettava, että olemme työn vihollisia. Että olemme egoisteja emmekä ajattele yhteistä hyvää, sitä, mitä vielä talkoohankkeissa Suomessa ajateltiin. Meidän on tiedostettava, että olemme sairaita ja että tarvitsemme sielullemme hoitoa: sairautta on itsekeskeisyys, kateus, ylimielisyys, pahantahtoisuus - meidän nurinpäinkääntyneisyytemme. Sen kaiken tunnistaminen on sen hoitamista ja mahdollistaa sen, että voimme päästä joskus siihen, mikä on normaalia. Meidän on tunnistettava itsessämme se, mitä Norberto Keppe kutsuu patologiaksi. Toisaalta, jos emme tee niin, saastutamme ja turmelemme oman planeettamme tulevina vuosina elämiskelvottomiksi - ja itsemme siinä samassa.

Ensi kerralla kirjoitan saasteettomasta energiasta, jota me olemme pystyneet hyödyntämään uudenlaisella moottorilla, jota kutsumme Keppe-moottoriksi.
terveisin Markku Lyyra
São Paulo

2009-03-02T10:12:00.000-08:00

Projektio vie ihmisen pois todellisuudesta

"Projektiossa ihminen sijoittaa toiseen mielensä tuottamia kuvia, ikään kuin ne olisivat todellisuutta. Tämä tarkoittaa hallusinaation luomista. Jos projisoitu ajatus on aggressiivinen, ihminen tulee vaihoharhaiseksi." Muistatte varmaan Jean Paul Sartren kuuluisan lauseen: "helvetti ovat muut". Ei niin, että muut olisivat helvetti, vaan että niin ihmiset ajattelevat. Sartre vain ei huomannut projektiotaan ja sijoitti ajatuksensa filosofiaansa.

"- En ymmärrä, miksi L.P. torjuu minua niin paljon! Vai olenko se minä, jolla on tämä torjunta ja sitten sijoitan sen häneen?

- Näette hänessä sen, miten te torjutte itseänne?

Esimerkistä voi havaita, että projektio johtaa ihmisen elämään todellisuuden ulkopuolella: a ) enksiksi, koska se on pelkkää fantasiaa tai paremminkin harhaa, jonka ihminen luo omassa päässään ja b) sitten se estää ihmissuhteiden luomista, koska ajatus toisesta ei vastaa todellisuutta." Useimmiten ihmiset eivät todella tunne toisiaan, tunnemme vain naamion. Emme tunne myöskään itseämme -jos meillä olisi parempi yhteys myös omaan syvempään itseemme, eläisimme todellisessa aarreaitassa, jatkuvasti. Nyt kun sitä yhteyttä ei ole, ihminen hakee paratiisia tai hyvää toisesta, jota hän ei kuitenkaan tunne. Mutta toinen ei voi olla minulle paratiisi.

"- Vaikuttaa siltä, että tilani on huonontunut sen jälkeen, kun lopetin rauhoittavien lääkkeitten käytön, sanoi A.B.

- Mitä tapahtui? kysyin.

- Muistin tyttäreni, joka muutti Yhdysvaltoihin ja tulin kovin surulliseksi. Hän ei koskaan hyväksynyt minun rakkauttani.

- Näette hänessä oman vaikeutenne antaa rakkautta, koska lääkkeet tukahduttivat tunteenne?

- Havaitsen nyt, että silloin en tuntenut mitään."

"Ihmiskunta elää inversiossa (nurinpäin kääntyneenä) jossa tunteita pidetään sopimattomina - aivan kuin ne aiheuttaisivat psyykksiä sairauksia. Juuri sen sensuroiminen, mitä tuntee, on kaikkien yksilöllisten ja yhteiskunnallisten sairauksien alku."

Ihminen voi huonosti kun hän hylkää omia tunteitaan. Se ei tarkoita, että hänen tulisi ilmaista niitä - siinä kysymyksessä meidän on oltava harkitsevaisia. Mutta oleellista on että tunnemme tunteitamme, tai että olemme tietoisia tunteittemme torjunnasta. Kun me emme tunne omia tunteitamme, me emme ole kontaktissa omaan itseemme ja niin ihminen vieraantuu ja sairastuu, henkisesti ja fyysisesti. Näivettyy. Tunteet ovat myös portti meitä paljon suurempaan.

"- Tiedän, että minun ei pitäisi haastaa riitaa niin monen ihmisen kanssa samanaikaisesti, mutta muutamia en todellakaan pysty hyväksymään.

- On tärkeätä tiedostaa, miksi pitää tai ei pidä jostakin ihmisestä - sillä on aina olemassa jokin ededeltävä syy, jokin tememänne projektio, mikä määrittää pidättekö vai ettekö jostakusta."

Kun ihminen rakastuu, tai vain tapaa uuden ihmisen, hän tavallisesti luo hänestä ihannekuvan, jossa hän näkee kaikki ihmisyyden hyvät puolet. Kun aikaa kuluu, hän alkaa nähdä toisessa myös tämän puutteita ja vikoja. Jos emme pysty hyväksymään toista sellaisena, jossa on puutteita ja hyveitä, emme ole realistisia. Tässä jälkimmäisessä vaiheessa pari alkaa usein riidellä - illuusio on särkynyt ja monet sanovat, että rakkaus on loppunut. Rakkaus ei kuitenkaan ollut vielä edes alkanut, koska me voimme todella rakastaa vain todellista ihmistä - ei sitä ihannekuvaa, joka meillä oli hänestä alussa, koska se oli projektio.

Vinolla kirjoitettu on lainausta Norberto Keppen kirjasta "Sairauksien alkuperä" ja tavallisella kirjasimella kirjoitettu Markku Lyyran kommentteja kirjoituksen suhteen.

Narsisistin suljettu maailma

2008-01-17T07:51:00.000-08:00

Norberto Keppe on uudistanut psykoanalyyttista tutkimusta niin, että hänen työnsä, jota voidaan kutsua psyko-sosiopatologian tutkimukseksi, avaa aivan uudenlaisen näkemyksen ihmisen elämään. Hän muistuttaa, että ihminen Jumalan luomana on perustaltaan hyvä, totuudellinen ja esteettinen. Mutta vapaan tahtomme valinnan vuoksi me ihmiset emme ole hyväksyneet elämää sen olemuksemme mukaan, vaan olemme halunneet jotain muuta. Siitä on syntynyt se, mitä kutsutaan patologiaksi: sairaat, virheelliset ja vahingolliset asenteet. Sen tiedostaminen auttaa ihmistä palaamaan takaisin alkuperäiseen itseensä, siihen minkä me tunsimme lapsena, siihen mitä idealistit ja runoilijat kutsuvat paratiisiksi, kauneuden valtakunnaksi, Jumalan kaupungiksi - kuinka vain, mutta kyse ei ole kehittymisestä tai vielä vähemmän spontaanista evoluutiosta, vaan paluusta siihen, minkä olemme hylänneet.

Tänään haluan puhua teille patologiasta, jota kutsutaan narsisismiksi. Kun ajattelemme narsisismia, yleensä ajatellaan ihmistä, joka kreikkalaisen Narkissos-myytin mukaisesti ihailee omaa kuvaansa. Sellaisiahan ihmiset ovat tänäänkin, naiset katselevat itseään vaivihkaa näyteikkunoiden heijastuksista ja miehet ihailevat itseään muskeliakatemioiden seinäpeileistä.

Kun Keppe puhuu narsisismista, hän antaa sille uudenlaisen ulottuvuuden: ihminen ihailee omaa psyykkistä itseään. Sen vuoksi henkilö uskoo tietävänsä kaiken, vaikka hänen ajatuksensa olisivat kuinka keskinkertaisia tahansa. Hän ei käy vuoropuhelua, vaan hän kertoo vain muille, miten asiat ovat. Keskustelu sellaisen ihmisen kanssa antaa vaikutelman kuin puhuisi seinälle, niin kuin kansankielessä sanotaan. Hän on suljettu systeemi, johon ei mahdu muita kuin hänen omia ideoitaan. Siksi sellainen ihminen pysyy keskinkertaisena - hän ei avaudu muulle maailmalle eikä uudelle tiedolle.

Narsisistinen henkilö kuluttaa enemmän rahaa kuin ansaitsee, koska hän ei elä todellisuudessa, vaan kuvitelmissa. Hän ei hillitse ostohaluaan. Ostaminenhan on suurenmoista - henkilö kuvittelee olevansa äveriäämpi kuin on. Hänen ajattelunsa on pinnallista, hän ei syvenny filosofiaan tai tieteeseen sen enempää kuin taiteeseen tai uskontoon. Hän ei koskaan ajattele olevansa henkisesti sairas.

Hän kiinnittää ylenmääräisesti huomiota ulkomuotoonsa - ja käyttää rahaansa kauneusleikkauksiin ja laihdutuskuureihin, mutta ei kuitenkaan halua syödä vähän ja terveellisesti. Hänen kanssaan on vaikeaa keskustella jostakin objektiivisesta, koska hän haluaa puhua vain itsestään, tai siitä kuinka paljon hän on kärsinyt muiden vuoksi.

Monet hyvin narsisistiset ihmiset tuntevat olevansa väärinymmärrettyjä tai epäoikeudenmukaisesti kohdeltuja taiteilijoita. Eräs henkilö sanoi olevansa turhautunut muusikko, vaikkei hän edes soita mitään instrumenttia. Itse asiassa hän on muusikko vain mielikuvituksessaan.

Miksei hän ole muusikko - koska kaikki todelliset minkä asian tahansa taitajat ovat joutuneet ponnistelemaan ja vuodattamaan hikeä saavuttaakseen taitonsa, mutta narsisisti kärsii parantumattomasta laiskuudesta. Ponnistelu ei kuulu hänelle, se on surkeitten ja onnettomien epälahjakkuuksien riesaa.

Narsisisti näkee itsensä aina hyvin merkityksellisenä henkilönä, johon kaikki kiinnittävät huomionsa, jota kaikki ihailevat. Varsinkin hän itse ihailee itseään, mutta hän ei pidä kenestään muusta, hän ei rakasta ketään. Hän ei tarvitse edes Jumalaa, koska ajattelee: mihinkähän minä itse asiassa tarvitsisin Jumalaa?

Ja mikä kaikkein oudointa: hän kärsii ja nauttii samanaikaisesti sairauksistaan. Hän voi väsymättä kuvailla pienimpiäkin oireitaan ja niiden muutoksia sellaiselle, joka jaksaa kuunnella. Silloin hän on huomion keskipiste, joka on vanginnut muiden ajan ja tarkkaavaisuuden.

Narsisismi on samanaikaisesti kateuden ja suuruudenhulluuden kyllästämää - sellainen ihminen on samanaikaisesti kateellinen niille jotka ovat jossain suhteessa häntä parempia ja näkee itsensä virheettömänä ihmisenä, jota muut eivät arvosta niin paljon kuin hän ansaitsisi.

Sellainen joka havaitsee narsisismiaan voi tietenkin suuntautua muiden palvelemiseen ja ojentautua kohti objektiivista todellisuutta, kohti terveempää käyttäytymistä.

ML
Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen;
markku@stop.org.br

Adam Smith lähti väärälle raiteelle

2008-01-10T02:47:00.001-08:00

Tänään kirjoitan teille lyhennelmän kanadalaisen Richard Jonesin ylläpitämästä podcast-ohjelmasta, jota hän julkaisee viikottain osoitteessa: http://somebodyelseshead.blogspot.com/ ja jota voitte kuunnella klikkamalla osoitteesta. Kirjoitus on julkaistu vuonna 2007.

Tämän kertainen kirjoitus koskee kapitalistista systeemiä.

"Se hallitsee koko maailmaa. Ja ihmisillä on käsitys, että se on luonnollista. Tai että se on jopa Luojan laki. Se on synnyttänyt miljardöörejä. Ja sen vastustajat sanovat, että se on systemaattisesti jättänyt syrjään suurimman osan maailman ihmisistä.

Tänään se on paljon kehittyneempää kuin alussa, joka on yhden miehen aikaansaannosta: hän on Adam Smith.

Olen hyvin tietoinen siitä, että olen astumassa vaaralliselle alueelle, kun ryhdyn kritikoimaan Adam Smithiä, mutta sen jälkeen kun olen elänyt niin sanotussa Kolmannessa Maailmassa viimeisten viiden vuoden ajan, olen nähnyt läheltä hänen talousajattelunsa negatiivisen vaikutuksen.

Muistan vuosien takaa Harvardin yliopiston teologian professorin, Harvey Coxin artikkelin, jossa hän sanoo arvopaperipörssin olevan Jumalan kaltainen. Hän kirjoitti artikkelinsa tarkkailtuaan joitakin kuukausia lehtien taloussivuja. Hän on käyttänyt koko ikänsä uskonnon tutkimiseen ja ajatteli astuvansa täysin vieraalle maaperälle lähtiessään tutkimaan Wall Street Journalia. Kuitenkin hän löysi taloussivuilta kielen, joka on hyvin samankaltaista kuin Luomiskertomuksen ja Pyhän Augustinuksen "Jumalan kaupungin" kieli.

Kapitalismilla on kritikoijansa, luonnollisesti . Itse Keynes anoi, että kapitalismi on tyrmistyttävää uskoa siihen, että kaikkein pahimmat miehet tekevät kaikkein pahimpia tekoja kaikkien suureksi hyödyksi.

Meidän tarkoituksenamme on tänään tarkastella Adam Smithiä, koska kapitalismi on hänen ajattelunsa läpitunkemaa samalla tavalla kuin DOS kelluu Windows-systeemissä tietokoneessa. Tässä tehtävässä meillä on apuna melko oudoksuttava tietolähde ja vieras: taitelija Gilbert Gambucci. Hän on klassisen koulutuksen saanut pianisti, joka on soittanut työkseen kolmella mantereella. Hän on myös väsymätön tri Norberto Keppen työn tutkija.

Richard: Mikä on esimmäinen asia, joka kiinnittää huomiotasi kapitalismissa?

G: On hyvin mielenkiintoista tutkia joitakin Adam Smithin ajatuksia, koska hänen aikanaan tapahtui teollinen vallankumous ja ratkaistavaksi nousi kysymys, mitä tehdä voitoille, joita nouseva teollisuus tuotti. Hänen ajatuksensa oli, että niiden, jotka sijoittivat rahaa yrityksiin tulee myös pitää huolta rahasta.

Smithin idea oli, että ihminen olisi sisäisesti hyvä. Se on alunperin Rousseaun ajatus - hän ajatteli, että ihminen syntyy hyvänä ja että yhteiskunta turmelee hänet.

Nämä Smithin ideat olivat juuri päinvastaisia kuin amerikkalaisen sivilisaation alkuajan suurimpien ajattelijoiden käsitykset - niiden, jotka muotoilivat Yhdysvaltojen perustuslain. Esimerkkinä Alexander Hamilton. Hänen käsityksensä oli, että ihmiset ovat itsekkäitä ja itsekeskeisiä ja että heillä on pahaa tahtoa. Ja että kysymys on jatkuvasta taistelusta - tämä on mielenkiintoista - kyse on jatkuvasta kamppailusta, jotta voitaisiin estää tasapainottomia yksilöitä hallitsemasta yhteiskuntaa.

Toinen esimerkki on Thomas Paine, yksi suurista perustajaisistä. Hänen ajatuksensa oli, että on estettävä äärimmäisen ahneita ihmisiä käyttämästä hyväkseen suurten massojen herkkäuskoisuutta. He tiesivät erinomaisen hyvin, että ihmisellä on pahoja tarkoitusperiä. Ne ovat juuri Adam Smithin ajatusten vastakohtia. Se osoittaa, että Smithillä ei ollut aavistustakaan ihmisen patologiasta. Aivan kuin epärehellisyyttä, ahneutta, turmeltuneisuutta ei olisi olemassakaan tai sitä, että ihmisä käytetään hyväksi sen sijaan, että ihmiset palvelisivat toinen toisiaan.

R: Tämä on on mielenkiintoista, koska useimmilta ihmisiltä puuttuu näkemys psykologisesta perustastamme, joka voisi auttaa meitä ymmärtämään ihmsen käyttäytymistä paremmin . Mutta juuri tätä puuttuvaa psykologista tietämystä on kehitetty pitkälle täällä Brasiliassa, tri Keppen työssä. Voitko mainita vielä jotain, jota puuttui Adam Smithiltä?

G: Smithillä oli käsitys, että nämä teollisuuden pääomaa omistavat herrat olisivat hyväsydämisiä ihmisiä ja että he niin ollen jakaisivat hyvinvointia kaikkialle. Se on hyvin naiivi käsitys ja käytännössä kapitalismissa tapahtuu niin, että pääoman omistaja imee niin paljon rahaa itselleen, kuin kykenee ja käyttää hiukan myös rahaa mainostaakseen itseään ihmiskunnan hyväntekijänä.

Tässä me voimme huomata, mikä ero on demokratialla ja kapitalismilla. Nykyisin ajatellaan, että kapitalismi on eräänlainen demokratian ilmaus, jopa niin pitkälle, että ihmiset ajattelevat, että ne ovat yksi ja sama asia. Todellisuudessa demokratia on poliittinen systeemi. Kapitalismi on talousjärjestelmä. Smithin ajattelu on vastaan sitä perusajatusta, että "kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia". Demokratia ainakin pyrkii ottamaan huomioon jokaisen yhteiskunnan jäsenen, kun taas smithiläinen systeemi antaa vallan harvoille yksilöille.

R: Minusta sinun ajatuksesi tässä on hyvin huomionarvoinen ja se sopii erinomaisesti siihen, mitä Keppe on sanonut asiasta. Kirjassaan "Liberation of the People" "Kansojen vapautus", hän kirjoittaa:" Adam Smith ruokki ihmisen megalomaniaa äärimmilleen idealla, että ihminen on hyvä ja että jos hänelle annettaisiin vapaat kädet totteuttaa omaa tahtoaan, hän ei tekisi virheitä ja auttaisi luonnostaan läimmäistään. Se on juuri päinvastaista kuin mitä triloginen psykopatologia osoittaa - nimittäin, että ihmisellä on taipumuksena käyttää hyväkseen ja petkuttaa lähimmäistään ja se on tiedostettava, jos se halutaan pysäyttää." Se liittyy läheisesti siihen, mitä sanoit Yhdysvaltojen perustajaisistä. Onko sinulla vielä muita näkökulmia Smithistä?

G: Mielenkiintoinen on myös ajatus, joka on Adam Smithin kirjassa "Kansakuntien hyvinvointi" - nimittäin ajatus näkymättömästä kädestä, joka ohjaisi talouden muutoksia ja sovellutuksia. Ikään kuin se ohjaisi markkinoita ja edistäisi yhteistä hyvää. Jos taloudessa on epärehellisyyttä, korruptiota tai enemmän muiden hyväksikäyttöä kuin muiden palvelemista, onko tämä näkymätön käsi silloin enkelin vain paholaisen kosketusta? Meidän on oltava hyvin varovaisia tämän Smithin idean suhteen - annammeko "näkymättömän käden" ohjata taloudellista elämää. Se on hyvin vaarallista.

R: Puhumattakaan siitä vielä selvemmästä manipulaatiosta, joka tapahtuu tämän henkisen ohella. Amerikkalaista politiikkaa dominoivat tänä päivänä ammattilobbaajat, ammattimaiset mielipiteen muokkaajat, tiedostuvälineet ovat samoin muutamien harvojen korporaatioiden käsissä. Mutta mennään takaisin Smithiin, ...miten hän joutui väärille raiteille?

G: Yksi hänen keskeisimmistä ideoistaan on, että raha on hyvinvoinnin keskeisin tekijä - eikä se, mitä tuotetaan tai kysymys siitä, kuka tuottaa, tai mitä hyötyä tai haittaa tuotannosta on yhteiskunnalle. Niinpä ei olisi mitään merkitystä sillä, tuotammeko tupakkaa, kokaiinia, autoja, koska perutavoite on tuottaa rahaa, voittoa. Millainen tulos sillä on ollut? Silloin ihminen asetetaan asemaan, jossa hänen tehtävänsä on tuottaa pääomaa ja se voiton tuottaminen on kaikkein korkein ammatillinen päämäärä. Niinpä yhteiskunnan arvot ovat kääntyneet päälaelleen. Esimerkiksi, pankkitoiminta on esimmäisellä sijalla, samoin kaupankäynti ja talous ja toissijaiseen asemaan on asetettu taiteet, kulttuuri, tiede, elämän filosofia. Talous on sivilisaation tulos, ei sen perusta. Jos sivilisaation on taiteellinen, tieteellinen, jos se kehittää kulttuurellisia arvojaan, siihen syntyy luonnollisesti myös talouselämä.

R: Kyllä, monet ihmiset ovat luonnollisesti suunnanneet kapitalismin kritiikkinsä juuri siihen, että siinä kohdistetaan huomio yksinomaisesti juuri rahaan, ja se aiheutta paljon ongelmia maailmaan. Mutta sinulla on ainutlaatuinen näkökulma tähän kysymykseen, koska olet taiteilija ja olet kiinnittynyt esteettisiin arvoihin, joista puhut.

G: Koska elämä laatu ei lopultakaan tule siitä, että henkilöllä on rahaa. Se tulee toinen toistemme hyväksi tehdyn työn laadusta, ei jostakin rahasummasta. Me voimme huomata, että Adam Smithiltä puuttui täydellisesti tieto ihmisen psykopatologiasta, samoin kuin häneltä puuttui tieto kulttuurin ja sosiaalisen elämän arvoista. Smith itse asiassa on inhimillisten ja sosiaalisten arvojen tuhoamisen asialla. Kuvitelkaa, hän näki ihmisen rahantekokoneena, sen sijaan, että näkisimme ihmisen luomakunnan huippuna, millaiseksi meidät on aluperin tarkoitettu."

ML
Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Jokainen elää omassa pikku maailmassaan

2007-12-20T02:30:00.000-08:00

Näin joulun alla monet tuntevat suurta stressiä, koska tuntuu, että on saatava kaikki valmiiksi ja tehdyksi ennen kuin joulu saapuu. Jouluun kulminoituu kaikki ihmisen toiveajattelu siitä, että olisimme täydellisiä ja että maailma olisi täydellinen. Kun miehet tuovat kuusen joko torilta tai metsästä, naiset pitävät sitä yleensä liian harvaoksaisena, tai se näyttää heistä ainakin vinolta. Näyttää suurelta tragedialta, jos joulupöydästä puuttuu jotain tai jos on unohtunut lähettää kortti jollekulle. Stressiä on se, että kaikki pitää olla viimeisen päälle. Mutta eikö se ole suuri illuusio, harhaa, koska emme me itse kuitenkaan ole viimeisen päälle. Se on suurta narsisismia, itseihailua ja luulottelua.

Markkinointi myy meille myös samaa ideaa - pankki lupaa ratkaista rahaongelmamme uudella maksuvälineellä, lääketehtaat lupaavat kivutonta elämää, terveyslehdet lupaavat kevyttä ja enkelimäistä olemassaoloa ja sydänhalvauksen partaalle vievää seksuaalielämää. Kaikki tuntuu olevan kuin taikaa. Sinä ansaitset tulla palvelluksi- sanoo pankin mainos. Ihminen tuntee itsensä ainutlaatuiseksi erikoispakkaukseksi. Merkkivaatteet, merkkilenkkarit ja urheiluvaatteet, erikoisruokavaliot, erityisvaatimukset toimivat kaikki ihmisen itsekeskeisyyden ja itserakkauden palveluksessa. Lihavat puhuvat vain siitä kuinka vähän he syövät, ja yli kuusikymmenvuotiaat siitä, mistä milloinkin kolottaa. Henkilö on hiljaa niin kauan kuin toinen puhuu ja jatkaa sitten esitelmää itsestään. Eräs rouva sanoi kampaajalla istuessaan: ooh, olen niin väsynyt puhumaan minusta, olenkin jo puhunut yli puoli tuntia, puhu sinä nyt minusta.

Ongelmana on se, että muiden on toimittava henkilön vaatimusten mukaan - ja kun kaikki vaativat toisiltaan, kaikki ovat ärtyneitä. Miksi lapset käyttäytyvät noin, miksi he kinastelevat? Miksi isä joi kaljaa? Miksi Alli-tädin tukan laittamiseen menee niin paljon aikaa? Mikset laittanut joulukukkia kylmään vaikka sanoin?

Entäpä jos huomaisimme, että jokainen meistä elää vain pikku maailmassaan, jossa muiden on näyteltävä osuutensa, niin että se miellyttää minua. Toinen vaihtoehto olisi se, että koettaisimme hyväksyä maailman enemmänkin sellaisena kuin se on - sehän kuitenkin on sellainen, riippumatta hyväksymisestämme. Tietenkään se ei merkitse, että meidän pitäisi hyväksyä sodat ja riisto sellaisenaan, mutta ei niitä ratkaista kuitenkaan kinastelemalla kotona. Silloin olisimme vain enemmän sopusoinnussa sen kanssa, mikä on.

Narsistiselle ihmiselle on suuri haaste ja suuri voitto, jos hän kykenee olemaan sovussa muiden kanssa, koska hähen on silloin hillittävä haluaan korjata jokaista muuta. Mutta siitä voi tulla hänelle itselleen ja muille suuri riemun aihe, kun joulua voidaankin viettää elämän rikkauden keskellä.

Niillekin, jotka ovat yksin jouluna, haluaisin sanoa, etteivät he ole yksin. Meistä kukaan ei ole meidän itsemme luoja, niinpä on oltava meitä suurempi, meitä edeltävä olento, johon voimme olla yhteydessä. Se on se suuri joulu.

hyvän joulun terveisin Markku Lyyra São Paulo
Voitte aina lähettää postia osoitteeseen: markku@stop.org.br
kiitos tähän asti tulleesta postista

Miksi meidän ongelmamme lisääntyvät joulun aikaan?

2007-12-07T06:20:00.001-08:00

Ihmiset odottavat koko vuoden loppuvuoden juhlien aikaa - joulun onnea, yhdessäoloa, lepoa. Se on aikaa, jolloin ajattelemme voivamme tehdä kaikkea sitä, mitä olisimme halunneet tehdä koko vuoden aikana, muttemme ole tehneet. Niinä päivinä haluamme matkustaa, olla hyviä lapsillemme ja rakkaillemme, harrastaa liikuntaa, aloittaa laihdutuskuurin. Haluamme "enemmän aikaa itsellemme."

Mutta kun ne kauan kaivatut päivät vihdoin tulevat, havaitsemme jotain odottamatonta: emme osaa käyttää aikaa rakentavasti. Miksi?

Miksi onnettomuudet ja väkivalta lisääntyvät juuri silloin? Miksi ihmiset tulevat vastasairaiksi, miksi heillä on sydänoireita, päänsärkyä, itsemurhayrityksiä, depressiota? Miksi ihmiset kärsivät niin paljon juuri tänä rauhan ja rakkauden aikana?
Yhdellä sivulla, kirjassaan "Sairauksien alkuperä", tri Keppe sanoo:

"Ihmiset eivät ole kiinnostuneita ratkaisemaan omia eivätkä yhteiskunnan ongelma. Sen sijaan he ihannoivat itseään ja kuvittelevat, että maailma ja ihmiset ovat heidän kuvitelmiensa mukaisia. Toisin sanoen juuri ne ihmiset, jotka luovat sellaisia ihannekuvia, ajautuvat kaikenlaisiin vaikeuksiin - ja voimakkaan kateutensa vuoksi he eivät kykene olemaan sopusoinnussa todellisuuden kanssa eivätkä kykene saamaan siitä iloa, vaikka todellisuus ei koskaan lakkaa ilahduttamasta hyvään pyrkiviä ihmisiä. Ne jotka hyväksyvät todellisen maailman, ovat niitä, jotka ovat sopusoinnussa oman todellisen olemuksensa kanssa (joka on hyvä, kaunis ja totuuden mukainen) ja he sallivat myös nähdä omia virheitään ja tuhoisia asenteita itsessään ja muissa. "

Perimmäinen syy kaikkeen tähän on psykologinen nurinpäin kääntyneisyytemme, joka saa meidät olettamaan, että tyytyväisyys ja onnellisuus tulisivat ulkoisesta, aistein havaittavasta maailmasta, rahan kautta, seksistä, ruoasta, matkustamisesta. Ei niissä asioissa sinänsä ole mitään väärää , mutta ne tuottavat meille tyydytystä vain siinä tapauksessa, että tunnemme jotain hyvää sisällämme ensin. Jos me emme tunne, tällaiset asiat aikaansaavat vain lisää vaikeuksia.

Kuinka voisimme olla rentoutuneita, hyvällä tuulella ja suvaitsevaisia omien ongelmiemme suhteen, jollei meillä ole pienintäkään käsitystä kateellisista, röyhkeistä tai ylimielisistä asenteistamme, materialistisista ja projektiivisista toiminnoistamme? Meillä ei ole yleensä aavistustakaan siitä, kuinka paljon me hylkäämme (huomaamattamme) kaikkea hyvää elämässämme. Emme huomaa, kuinka me syyttä hyökkäämme niitä vastaan, jotka rakastavat ja auttavat meitä eniten.

Jollei ihminen havaitse sitä, kuinka paljon hän hylkää omaa olemistaan, hän ei koskaan tervehdy. Terveys on mahdollista vain, jos on tietoisuutta olemisemme hylkäämisestä ja kuinka me hylkäämme Pyhää Olentoa.

tri Cláudia Pachecon uudesta kirjasta: "Terveyttä silmällä pitäen".

Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Ihmisen sisimmässä on kaikki tieto

2007-11-30T01:23:00.000-08:00

"Jollei ihmisen sisimmässä olisi käsitystä kaikesta mitä on olemassa, ihminen olisi täysin sokea todellisuudelle. Meidän on myönnettävä, että ulkoisessa todellisuudessa oleva vastaa (vaikka vain pientä osaa) siitä mikä on olemassa sisäisessä todellisuudessa. Sen vuoksi on välttämätöntä, että on olemassa universaalit (universaali tieto) josta kaikki saa alkunsa ja joka pitää yllä kaikkea. " (Keppe: Universaali ihminen)

Se tarkoittaa, että meillä on sisäinen, sisäsyntyinen tieto kaikesta olemassaolevasta sisimmässämme. Havainnot ja tiede vain vahvistavat, onko idea oikea vai vääristetty. Jos lapsi näkee pienen koiran ja hänelle kerrotaan, että se on koira, hän tunnistaa seuraavana päivänä näkemänsä suuren koiran samoin koiraksi, eikä luule sitä lehmäksi, koska universaali käsitys koirasta on hänen sisimmässään. Jokaisessa kulttuurissa tietenkin annetaan koiralle sitä kuvaava sana kulttuurialueen kielen mukaan. Mutta käsite on sama. Luoja on asentanut meihin ikään kuin perusohjelman, jonka mukaan me voimme tietää ja tunnistaa kaiken. Meillä on siis tieto kauneudesta, hyvyydestä, totuudesta, oikeudenmukaisuudesta, rakkaudesta, työstä, auttamisesta, jne. Lapsetkin sanovat: tämä ei ole reilua - kuinka he voivat tietää mikä on reilua?

Kun kuuntelemme modernia klassista musiikkia, voimme havaita että säveltäjä on enemmänkin halunnut sekoittaa universaalin estetiikan, muodon ja harmonian. Siksi me tunnemme että sellainen musiikki sotii universaalia kauneutta vastaan ja kuuntelukokemus on piinallinen. Usein saatetaan ajatella, että uusi musiikki on vanhaa parempaa, vain koska se on uutta. Uutta musiikkia kuunnellessa voi myös usein havaita, että säveltäjä on ympännyt yhteen valtavan määrän nuotteja, ilman inspiraatiota - siis ilman kokemusta kauniista.

Muodot sinänsä ovat pysyviä ja pyhiä. Niinpä ihmisen ei koskaan tulisi murtaa tai muuttaa niitä, niinkuin tapahtuu vaikkapa kloonauksessa. Siinä tapauksessa ihminen on ottanut Luojan aseman itselleen ja pyrkii luomaan jotain, jonka ei tulisi olla olemassa. Mutta jollei ihminen toteuta niinkään omaa tahtoaan, vaan enemmänkin mukautuu todellisuuteen, häntä pidetään kiinnostamattomana, ikään kuin hän olisi tyhmä kyllämies.

Universaaleja ( esimerkiksi kauneutta) ei myöskään voi todistaa, koska ne ovat itsestään selviä: kiivaat keskustelut niistä ovat enemmänkin älyllistä saivartelua. Useimmat meistä ovat samoin kohdanneet ihmisiä, jotka sanovat: miten todistat että Jumala on olemassa? Kuinka voisi todistaa, että hän EI ole olemassa? Jokainen tietää, että Hän on, sen todistaminen on tarpeetonta. Kuinka voisi todistaa, että todellisuus on olemassa? Röyhkeytensä vuoksi ihminen suistaa itsensä helposti älylliseen liejukkoon, jossa käydään keskustelua, joka on perusteiltaan epärehellistä.

Se että me emme seuraa universaaleja (esimerkiksi luonnon lakeja) aiheuttaa periaatteessa kaikki ongelmat. Kun lehmät pantiin syömään lehmiä, ne tulivat hulluiksi. Lehmän pitää syödä ruohoa - silloin se tuottaa hyvää maitoa. Jos me ihmiset havaitsisimme, että elämä on pyhää, joka hengenveto on pyhää, me emme tärvelisi planeettaamme, vaan hoitaisimme sitä ja kaikkea muutakin, kuin suurta aarretta. Ihmisen elämästä on hävinnyt pyhyys, koska hän ei halua sitä.

"Jos univsaalit käsitteet tulevat mieleen, ne tulevat sinne jostakin (ja se jokin on mieltä ylempää), koska niiden alkuperä voi olla vain jokin mieltä korkeampi. Sen vuoksi Korkeamman Olennon olemassaolo, joka on absoluuttinen universaali, on vääjäämätöntä, ja siitä saa alkunsa ihmisen ajattelu - siinä tapauksessa, että sitä ei ole tuhottu kieltämisen tai hylkäämisen kautta."(Keppe: universaali ihminen)

Ihmisen taso riippuu siitä kuinka pitkälle ja syvästi hän kytkeytyy kaikkea ohjaavaan Pyhään Olentoon, joka on täydellistä onnea ja älyä. Historian suurmiehet, Mozart, Lincoln, Martin Luther King, Gandhi jne ovat olleet syvästi integroituneita siihen ja siksi he ovat säilyttäneet sivilisaatiotamme. Nyt koko sivilisaatiota ollaan ajamassa hajoamistilaan. Siksi ihmisen kateuden ja nurinpäinkääntyneisyyden havaitseminen on ainoa mahdollisuus pysäyttää se suistuminen.

"Pyhät on pihlajat pihalla
pyhät on marjat pihlajan
marjaset sitä ei pyhemmät
marjaset sitä ei pyhemmät

Pyhä on kuusikon käkönen
pyhä on suvinen ilta
pyhempi juhannusjuhla
pyhempi juhannusjuhla"

sanoo Eino Leino

Pyhyys ei ole kadonnut, vain ihmisen silmät ovat tulleet sille sokeiksi.

ML
voit aina lähettää palautetta osoitteeseen:
mmailto:markku@stop.org.br

Olemme hyvän orjia

2007-11-22T07:15:00.000-08:00

"Se mitä kutsutaan vapaudeksi on modernin sivilisaation suurimpia myyttejä, koska: 1) kansalla ei ole ajattelun vapautta, 2) päinvastoin, valtasysteemi harjoittaa vapautta ja hallitsee kansaa epäoikeudenmukaisin laein, 3) transsendentaalisessa mielessä niin sanottua vapautta tehdä pahaa seuraa aina rangaistus."

Kirjasta Norberto Keppe, "Universaali ihminen", s.41.

Erityisesti Duns Scot ja Wilhem Okkamilainen puhuivat vapaudesta, ikään kuin se olisi ihmisen olennaisin olemus. Onko meillä vapaus tehdä mitä haluamme? Ei ole olemassa yhtäkään kulttuuria, jossa ihminen voisi toteuttaa mielihalujaan rajoituksetta. Kaikkialla vapaus on rajoitettu sanktioin ja velvollisuuksin.

Emme voi tehdä myöskään itsellemme pahaa, vastoin huumeitten käyttäjien yleisesti käyttämää argumenttia: "enhän minä tee pahaa kenellekään". Jos ihminen tekee pahaa itselleen, hän tekee pahaa jollekulle ja hän itse kärsii. Olisiko se siis vapautta? Emme ole vapaita seurauksista. Sitäpaitsi useista huumeitten käyttäjistä tulee vaivaa ja riesaa muille, he kun eivät tietyn ajan kuluttua kykene huolehtimaan itsestään.

Niinpä olemme vapaita vain tekemään sitä mikä on oikein, kaunista ja hyvää. Olemme siis hyvän orjia. Se ei ole myöskään suhteellista, vastoin suhteellisuusajatuksen kannattajien mielipiteitä. Se mikä on hyvää minulle on hyvää myös toiselle. Kipu on kipua kaikille. Hyvinvointi on hyväksi kaikille. Hyvä on itse asiassa olemuksemme - emme voi olla vastaan olemustamme. Kissa ei voi olla olematta kissa - samoin ihminen ei voi olla olematta ihminen.

"Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö ihminen etsisi onnellisuutta lopullisena päämääränään, koska se onnellisuus on hyvä. Niinpä yksikään ihminen ei voi olla onnellinen harjoittamatta hyvää - mikä todistaa siitä, että korkein päämäärä on toteuttaa hyvää, mihin voidaan vielä sisällyttää kaunis ja totuudellinen, jotka ovat myös olemuksemme elementit. " Kirjasta Norberto Keppe:"Universaali ihminen", s. 42

Ne jotka sanovat, että kaikki on suhteellista, voivat vaikkapa sammuttaa juomalla tärpättiä - tai jos heillä on nälkä, he voivat syödä mädäntynyttä ruokaa. Vai voivatko? Kaikkihan on suhteellista, ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta, he sanovat. Jos ajattelemme hiukan syvemmälle, huomaamme kuitenkin, että totuus on absoluuttinen ja sama jokaiselle: terveys on hyväksi kaikille, sairaus on jokaiselle huono asia. Hyvän tekeminen tekee jokaisen onnelliseksi, eivät nautinnot. Muussa tapauksessa nautinnoissa rypijät olisivat onnellisia, mutta he ovat surkeita ja onnettomia. Vain hyvää tekevä ihminen iloitsee nautinnoista, muut saavat niistä vain lohtua.

Jumala on siis onnellisuudessaan rajoittanut meidänkin onnellisuutemme vain hyvän alueelle.

Ei ole edes mahdollista ajatella mitä vain kärsimättä huonoista seurauksista. Huonot ajatukset aikaansaavat vääristynyttä hormonituotantoa, joka johtaa sairauksiin. Niin että myös luonto sisältää etiikan, ei vapautta.

ML

Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen: markku@stop.org.br

Voitte ostaa trilogisia kirjoja osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net

Psykososioterapeutti Marja Torpo São Paulosta pitää luennon aiheesta:
"Voiko tiedostaminen parantaa sairauksia" keskiviikkona, 28/11 Jyväskylän kirjastossa, pienessä luentosalissa, klo 18.00-19.30. Vapaa pääsy. Olette kaikki tervetulleita. Luento perustuu tri Norberto Keppen tieteelliseen työhön ja vallankumoukselliseen ajatteluun.

Miksi sairaalle käyttäytymiselle annetaan vapaus?

2007-11-15T08:44:00.000-08:00

" Juuri neuroottisimmat henkilöt idealisoivat (siis luovat ihannekuvia) niin paljon, etteivät hyväksy muita sellaisina kuin nämä ovat. Kärkkäästi he löytävät tai keksivät muista valtavasti vikoja ja he ovat niin kriittisiä, että muut eivät siedä heitä. Ennen kuin neurootikko ihannoi muita, hänellä on loistava käsitys itsestään - ja hän kuvittelee, että toisella on samanlainen käsitys hänestä ja että vain tämä voi ymmärtää häntä. Tällöin hänen kanssaan on itse asiassa hyvin miellyttävää kesustella, mutta hän saattaa yhtäkkiä muuttaa mielipidettään ja käyttäytyä vihamielisesti.
- Minun taitaa olla parempi etsiä toinen tyttöystävä, sillä nykyinen on vastuuntunnoton, sanoi C.H.
- Haluatte kumppanin, joka on mielikuvituksenne eikä todellisuuden mukainen. Siksi ette pysty suhteeseen kenenkään kanssa.

Hyvin vainoharhaiset henkilöt haluavat elää suuruusharhojensa mukaan ja mukauttaa kaikki mielettömiin kuvitelmiinsa. Koska he eivät hyväky elämistä todellisuudessa, heidän kanssaan on vaikea tulla toimeen." Kirjasta Norberto Keppe:"Sairauksien alkuperä", s.119-120

Vainoharhaiset ihmiset näkevät ulkomaailman halveksittavana. Lapsena he ovat koulukiusaajia, jotka vihaavat ja halveksivat varsinkin niitä, joissa he näkevät vikoja, olipa niitä sitten muissa tai ei. He elävät jatkuvassa vainoharhassa ajatellen, että muut haluavat hyökätä heitä vastaan tai muuten vahingoittaa.

Tällä viikolla eräs täkäläinen psykologi sanoi, että Jokelan ampumistapauksessa on kyse psykoottisen ihmisen puolustusasenteesta. Huomatkaa psykologin nurinpäin oleva tulkinta, koska hän ei ota huomioon, että paranoidi, siis vainoharhainen ihminen haluaa vahigoittaa muita, mutta hän projisoi halunsa muihin, ja näkee sen vuoksi muut vaarallisina: hän itse on vaarallinen, vaaraksi muille ja myös itselleen. Jo Freudin termi "puolustusmekanismit" on väärinpäinkääntynyt - hän ajatteli, että todellisuus, totuus hyökkää ihmistä vastaan ja että henkilö puolustautuu. Asia on päinvastoin - ihminen hyökkää todellisuutta, totuutta ja muita vastaan. Siksi niitä mekanismeja pitäisi kutsua "hyökkäysmekanismeiksi".

Norberto Keppe on tuonut käsittelyyn kysymyksen pahasta tahdosta. Sehän on ollut tabu, ja on suurelta osalta edelleenkin. Suuruusharhoissa elävällä henkilöllä on paha tarkoitusperä, hän haluaa pahimmassa tapauksessa eliminoida muut - niin kuin voimme lukea kaukaisesta historiasta (Hitler, Stalin jne) ja nyt sanomalehdistä uusia tuoreita esimerkkejä, Tuusulasta, Columbinesta.

Suuruusharhoissa elävä voi olla röyhkeä ja ylimielinen tai hänellä voi olla niin sanotusti täydellinen itsetunnon puute, jolloin hän on sulkeutunut ja eristäytyvä ja hautoo mielessään pahoja ajatuksia muista: molemmat tapaukset ovat vainoharhaisia ja pitävät ulkomaailmaa hyökkäävänä. Näissä tapauksissa henkilö joko tuntee olevansa kaikki tai toisessa tapauksessa ei mitään. Se joka kokee olevansa ei mitään kokee niin, koska hän vertaa itseään täydelliseen.

Varsinkin jälkimmäisen tyyppiset ovat taitavia saamaan muiden myötätunnon puolelleen, he pystyvät manipuloimaan psykologit ja opettajat, isovanhemmat ja muut ajattelemaan, että he ovat riistettyjä ja väärinkohdeltuja. He pitävät itseään yhteiskunnan uhreina ja koska samanlainen nurinpäin kääntynyt ajattelu on yleisesti vallalla psykologian ja sosiologian alueella, he saavat tukijoita pahuudelleen. Jotta henkilö tunnistaisi pahaa tahtoa muissa, hänen on tiedostettava se myös itsessään. Haluavatko yhteiskunnnan työntekijät tunnistaa sen?

Huomaatteko, että pahuudesta ei saa puhua, sitä ei myönnetä, se on tabu. Sanotaan lapsenomaisesti, että loppujen lopuksi "pohjimmiltaan hän oli hyvä ihminen" - oliko Hitlerkin hyvä? Pahuuden annetaan kasvaa eikä sitä suitsita. Koululapset kärsivät koulukiusaajien vuoksi, koska eivät tunne oloaan kyllin turvallisiksi, puhuakseen asiasta luokassa. Koulukiusaajista tulee yhteiskuntakiusaajia. Se on pahalle tahdolle annettua vapautta. Se on vaarallista, niin kuin näemme.
ml
Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Ihminen ei huomaa hyvää

2007-11-08T05:06:00.001-08:00

"Yleisesti ottaen ihmiset odottavat koko elämänsä ajan jotain ulkopuolelta tulevaa hyvää. Vaikka se on jo olemassa hänen omassa elämässään, hänellä ei ole aavistustakaan siitä. Tarkoitan, että vaikeinta on hyväksyä tietoisuus hyvästä - koska jo itse havainto on yksi suurimmista hyveistä.

Tämä näyttää olevan ihmiskunnan suurin tämänhetkinen ongelma: tietoisuuden puute saamastaan hyvästä. Havaitakseen minkä tahansa vahingollisen virheen, on ensin tiedostettava kaikkialla oleva hyvä. Koska ihminen ei ansaitse saamaansa hyvää, hän ei anna sille sitä arvoa, mikä sille kuuluu. " Kirjasta Norberto Keppe "Sairauksien alkuperä".

Me elämme joka hetki Jumalan valtakunnassa, vaikkemme sitä huomaakaan. Meille on annettu tämä paratiisi ja samoin tietoisuus hyvästä, mutta havainto niistä on hämärtynyt. Emme huomaa että planeettamme on paratiisi emmekä sitä, että kaikenlainen hyvä ympäröi meitä ja että meillä on sisällämme samoin tietoisuus kauneudesta ja hyveestä. Niinpä maapalloa tuhotaan raa´asti, aivan niin kuin se ei olisi meidän kotimme. Ei tule kestämään kauan, kunnes luonnonkatastrofit, jotka ovat ihmisen toiminnan seurausta, tulevat pakottamaan ihmisen seinää vasten. Ilmasto ajautuu valtavaan epätasapainoon, mehiläiset ovat jo sairastuneet, elämän olosuhteet murenevat.

Sana hyve on kadonnut kielenkäytöstä. Tuntuu ikään kuin hyve kuuluisi johonkin arkaaiseen menneisyyteen. Tai sanalla on jollakin lailla tekopyhä kaiku - aivan kuin olla rehellinen olisi olla tekopyhä. Hyve merkitsee kuitenkin hyvän tekemistä, oikeaa toimintaa. Huonolla toiminnalla on aina huonot seuraukset. Kaikki haluavat hyveen seurauksia, ei paheen. Kun ihminen tottuu paheeseen täällä, kuinka hän yhtäkkiä ajattelee haluavansa hyvettä tuonpuolisessa. Pahe johtaa meidän paratiisimme tuhoutumiseen. Se on ihmisten valinta - ihmiset siis haluavat sitä. Mutta on nähtävä, että se valinta on kateuden valinta: kateushan merkitsee "olla näkemättä" (latinaksi invidere = ei nähdä).

ML

Voit aina lähettää palautetta osoitteeseen:

markku@stop.org.br

Kiitos saamastani palautteesta.

Kirjoja voit ostaa osoitteesta:

marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net

Etiikasta

2007-10-30T06:12:00.001-07:00

"Epäeettinen yksilö nuutuu kuin kuihtuva kukka ja elää yhteiskunnalle vierasta elämää tai yksinkertaisesti kieltäytyy kuulumasta siihen. Moraaliton käytös on elämästä, hyvyydestä ja kauneudesta poissaoloa. Se on halu elää erillään ilman minkäänlaista yhteyttä todellisuuteen. Eettisyys puolestaan on elämän, rakkauden ja tiedon hyväksymistä. Ei siis ole kysymys moraalisuudesta tai moraalittomuudesta, vaan siitä haluaako arvostaa elämää vai ei. Myös päinvastainen pätee: niin kutsuttu moraaliton käyttäytyminen tarkoittaa totuuden, hyvyyden ja kauneuden mitätöintiä. "
Kirjasta Norberto Keppe:"Vapautuminen tahdosta".

On hyvä huomata, että kun puhumme epäeettisestä tai moraalittomasta käyttäytymisestä, emme puhu vain rikollisista tai korruptoituneista poliitikoista. Epäeettisyys on laiskuutta, haluttomuutta tehdä jotain muiden hyväksi, vastarintaa rakkauden osoittamista kohtaan, ujoutta eli sitä että luulee olevansa virheeton. Eikö sellaista ole suurimmalla osalla ihmisistä. Epäeettisyys on pessimismiä, pahoja ajatuksia toisista ihmisistä.

Samoin kuin meillä ei ole vapautta tehdä mitä haluamme yhteiskunnassa, ei ole myöskään vapautta ajatella mitä haluamme, vaikka halutaankin uskoa, että voisimme viljellä sisimmässämme millaisia ajatuksia tahansa. Onhan sentään ajattelun vapaus - sanotaan. Pahat ajatukset kuitenkin saastuttavat sisintä, aikaansaavat vääristynyttä hormonituotantoa ja sairastuttavat myös fyysisesti. Miljoonat fyysisesti sairaat ovat kätkeneet pahat ajatuksensa jopa itseltään ja pitävät itseään sairauden tai onnettomuuksien uhreina.

Voitte tehdä pienen listan itsellenne niistä asioista, joita on helppo aloittaa, mutta jotka ovat toisarvoisia. Ja toisen listan asioista, joita on vaikea aloittaa mutta jotka ovat välttämättömiä. Ensimmäinen lista, se pitkä lista, on nautintoa tuottavaa, mutta se ei johda kehitykseen. Toinen lista on kehityksen tie, eettinen tie.

Etiikan etuja ovat pitkä ja tyydytystä tuottava elämä, sisäinen rauhallisuus ja kasvava ymmärrys elämästä. Ensimmäisen tien tulokset ovat rappeutuneisuus, kyllästyneisyys, yksinäisyys ja tyhjyys. Onnellisuus ei tule nautinnosta, vaan hyvästä toiminnasta.

"Ihmiset, jotka ovat täynnä haluja, ovat velttoja ja rappoituneita, kyvyttömiä ja ilman älyllistä loistoa - kun taas ne, jotka vastustavat halujaan, osoittavat valtavaa dynamiikkaa ja innostusta, mikä on tyypillistä hengellisemmille yksilöille." (N.K."Vapautuminen tahdosta)

Kun etiikka on ihmisen olemusta, silloin ihminen joka toimii epäeettisesti ei ole, ei ole ihminen sanan merkityksessä, hän haluaa olla jotain muuta. Hän luisuu johonkin muuhun.
ML
Voitte aina kirjoittaa palautetta osoitteeseen: markku@stop.org.br
Voitte myös tilata kirjoja trilogiasta osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net
Jos teillä on ystäviä, joiden ajattelette olevan kiinnostuneita tästä blogista, lähettäkää meille heidän sähköpostiosoitteensa - liitämme heidät postituslistalle.

Tyhjästä ei tule mitään vaan kaikki tulee jumalallisesta

2007-10-24T11:56:00.000-07:00

"Voimme sanoa, että tyhjästä ei tule mitään vaan kaikki tulee jumalallisesta. Se merkitsee, että me elämme yrittäen olla tietämättä todellisesta alkuperästämme, ylimielisyytemme ja Luojaa kohtaan tuntemamme kateuden vuoksi.

- Tri Keppe, en pidä siitä uskovaisten ajatuksesta, että Jumala olisi vain kirkoissa.
- Mitä ajattelette siitä?
- Ajattelen, että koko maailmankaikkeus on kuin ihana jumalainen temppeli ja Jumala asuu siinä kaikkeudessa.

Voitte huomata, että on vallalla yksityistämisen idea, että pyhättöjen ulkopuolella maailmankaikkeudessa ei olisi Jumalaa. Zarathustra ja Aristoteles ajattelivat, että henki olisi Jumalasta ja materia paholaisesta.

Kun sanotaan, että Jumala loi meidät tyhjästä, tehdään suunnaton virhe, koska Hänen ulkopuolellaan ei voi olla olemassa mitään. Siitä syystä Hän rakastaa meitä niin kuin Hän rakastaa, koska kuulumme samaan kategoriaan Hänen kanssaan.

- Uskon, että olemme jumalallisia olentoja.
- Kuinka olette tullut siihen ajatukseen?
- Jos olemme Jumalallisen Olennon lapsia, emmekö silloin ole myös jumalallisia?
- Ainoa ero meidän ja Hänen välillä on se, että Hän on ikuinen ja meidät on luotu - ja siitä syystä emme ole kaikkivoipia.
- Siinä tapauksessa, emmekö ole myös jumalallisia?
- Se on paras sana kuvaamaan sitä.
Huomaatteko mihin päätelmään asiakas tuli.

Ei voi sanoa, että Luoja on toteutanut kaiken luomalla kaiken tyhjästä, vaan meidän on myönnettävä, että hän on tehnyt kaiken omasta itsestään käsin. Siinä tapauksessa se mikä todella on olemassa, on pyhyys tai sen vastustaminen, huomiotta jättäminen tai sen vääristäminen. Voimme sanoa, että todellisen olemassaolon hylkääminen aikaansaa kaikki ongelmat. Ja siksi me sairastumme, luomme vaikeudet ja kuolemme.

Joka kerran kun ihminen tulee kosketuksiin minkä tahansa kysymyksen kanssa, hän myös luo suhteen Jumalalliseen Olentoon, koska Hän on perusta kaikelle mitä on olemassa.

- Mitä tapahtuu niille hyville kansoille, jotka eivät ole tulleet kosketuksiin kristillisyyden kanssa?
- Mitä ajattelette?
- Ajattelen, että hengellisesti ne ovat samanlaisia kristillisten kansojen kanssa.
- Tai että ne ovat todellisuudessa kristillisiä?
- Ja kysymys kasteesta?
- Jos ihminen hyväksyy hyvän se on samaa kuin kaste, koska pelastus on koko ihmiskuntaa varten.

Kaikki mikä on olemassa, on seurausta resonanssista Jumalaisen Olennon kanssa, mistä syystä kaikki ansaitsee meidän kunnioituksemme ja rakkautemme, koska hyvä, totuus ja kauneus ovat itse oleminen."
kirjasta Norberto Keppe, "Triloginen raamattu", s.101-102
ML
Voit aina lähettää palautetta osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Vihasta

2007-10-17T13:03:00.000-07:00

"- Kun huomasin, kuinka vaimoni hoitaa huonosti lapsiamme, sain raivonpuuskan.
- Tai silloin ilmaisitte raivoanne, jota on jo teidän sisimmässänne, käyttäen vaimonne käyttäytymista tekosyynä.

Yleisesti ajatellaan, että ihminen ärsyyntyy kun näkee jotain epämiellyttävää, eikä, että hän käyttää sitä tekosyynä vihalleen."

Kirjasta Norberto Keppe: "Henkien maailmankaikkeus", s. 59.

On hyvä havaita, että aggressiivinen ja vihaava ihminen etsii aina syytä ilmaista vihaansa. Hänen pohjaton kateutensa kaikkia ja kaikkea kohtaan saa hänet jatkuvasti tuntemaan ärtymystä ja kiukkua, jota hän sitten suoltaa muiden niskoille, niin kuin likavettä. Psykologia antaa hänelle vielä lisäpontta, sanomalla, ettei vihan tunteita tule peitellä, koska se johtaa stressiin ja sairastumiseen.

Viha kuitenkin juontuu vihaajan sisimmän tiedostamattomasta kateudesta, jota hänen on havaittava. Aggressiivinen henkilö on luonnollisesti epämiellyttävä työpaikalla, hän on epämiellyttävä puoliso ja äitinä tai isänä epämiellyttävä. Hän on hyvin neuroottinen, koska hän taistelee jatkuvasti todellisuuden näkemistä vastaan. Monet nuoretkin perustelevat yhteiskunnan vastaisuutensa yhteiskunnan virheillä, näkemättä etteivät he tee mitään yhteiskunnan korjaamiseksi.

ml

voit aina lähettää palautetta osoitteeseen: markku@stop.org.br

Kirjoja analyyttisestä trilogiasta voit ostaa osoitteesta:

marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net

Ihminen elää inversiossa mikä merkitsee:ylösalaisin

2007-09-26T08:18:00.000-07:00

"Ensimmäinen askeleeni psyykkisten sairauksien alkuperää koskevassa oivalluksessa oli tämä inversiotekijä, jolla ihminen yrittää asettaa sisimmässään kaiken todellisuuden vastaisesti. Hän pitää fantasiaa erinomaisena, totuutta vahingollisena, rakkautta vaarallisena, vihaa hyvänä, kärsivällisyyttä takapajuisena, suvaitsemattomuutta edistyksellisenä ja niin edelleen. Tästä syystä koko pyskopatologiaa (ihmisen sairautta) käsittelevä tiede sinänsä syntyi invertoituneena, nurinpäin kääntyneenä, kuten kaikki muutkin asiat kulttuurissamme.

Työssäni psykoanalyysin parissa olen tullut johtopäätöksiin, jotka ovat vastakkaisia Freudin päätelmille. Esimerkiksi neuroosit eivät aiheudu torjutusta asiasta itsestään (vaikkapa kateudesta sinänsä) vaan ne aiheutuvat ihmisen asenteesta yrittää torjua tietoisuutta (esimerkiksi tietoisuutta kateudestaan). Häiriön aiheuttaja ei ole alitajunta, vaan omaksumamme asenne kätkeä tietoisuus. Kehitys ei tule libidon vapaasta käytöstä, vaan siitä, että olemme vapaita siitä. Ilman dialketiikan oikeaa käyttöä emme voi havaita tekemäämme inversiota, sillä ainoastaan syvälliset yksilöt kykenevät näkemään oman pintapuolisuutensa, samoin kuin vain suhteellisen terve henkilö kykenee näkemään oman sairautensa (ja pyrkii kontrolloimaan sitä).

Inversiota tapahtuu projisoitaessa sairautta terveyteen (kohtuullinen ihminen näyttää mielenkiinnottomalta) tai terveyttä sairauteen ("hulluus johtaa taiteellisuuteen"). Esimerkiksi ei kukaan, joka on sairas, ole onnellinen, mutta ihminen uskoo, että juuri ongelman havaitseminen tekee hänestä sairaan (eikä siis se, että henkilö ei näe mitään sairasta itsessään). Itse asiassa ongelman havaitsemisesta löytyy ainoa avain sen ratkaisuun." (Kirjasta N. Keppe: "Kirkastuminen")

Inversio, eli nurinpäin kääntäminen on johtanut niihin lukemattomiin ongelmiin, joista ihminen kärsii ja joita yhteiskuntamme on täynnä. Ihminen sanoo haluavansa löytää totuuden, mutta pitää totuutta samanaikaisesti vaarallisena. Ei ole hyvä puhua totta, sanotaan. Ihmiset hakevat onnea pyrkimällä pois todellisuudesta, uskoen, ettei todellisuus ole onnea varten, vaan fantasia. Me saastutamme sen sijaan että käyttäisimme puhdasta energiaa. Koko yhteiskunnallinen rakenne on pantu palvelemaan muutamia raharikkaita perheitä, jotka keräävät koko maailman yhteiskunnan, teollisuuden ja maanviljelyksen tuottaman voiton itselleen. Miljardit elävät köyhyydessä tai ahtaalla. Eikö se ole nurinkurista? Onko maailman tarkoitus olla sellainen. Ei, vaan se on rakentunut sellaiseksi ihmisen nurinpäinkääntyneisyyden vuoksi. Sitä voi ratkaista vain havaitsemalla sitä omassa itsessään.

ML
Voit aina lähettää kommentteja osoitteeseen: markku@stop.org.br
Kirjoja voit tilata osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net

Kuinka ihminen valitsee missä viettää ikuisuuden?

2007-09-20T08:01:00.000-07:00

"Taivaaseen menevät ne onnekkaat, jotka jättävät kaiken tässä elämässä, saadakseen kosketuksen siihen kallisarvoiseen jalokiveen, josta Jeesus Kristus puhui kaiken lopullisena päämääränä. Kiirastuleen (joka portugaliksi on "purgatório", joka tulee sanasta purgar= puhdistautua, märkiä) menevät ne ihmiset, jotka haluavat Luojalta synninpäästön, koska eivät ole sitä syystä tai toisesta saavuttaneet tässä elämässä. Helvetin tietä kulkevat ne ihmiset, jotka ovat valinneet nautinnoissa ja pahan tekemisessä pysyttelemisen, ja jotka eivät hyväksy mitään hyvää.

Ne ovat kome erilaista mahdollisuutta, joista kukin meistä valitsee yhden tässä elämässä ja jonka mukaan elämme ajattomuudessa. Siksi tuonpuoleisen elämän tapa valitaan täällä, sen mukaan millaisen asenteen me omaksumme.

- Nyt kun olen tulossa kuusikymmenvuotiaaksi, voin, Luojan kiitos, olla kiitollinen siitä että olen saanut elää täyttä elämää.
- Missä mielessä?
- Olen kaiken ikäni koettanut toteuttaa jotain hyvää. Siinä mielessä olen tyytyväinen.

Voi huomata suunnattoman eron niiden välillä, jotka ovat pyhittäneet elämänsä hyvän toteuttamiseen, ja niiden, joiden tavoitteena on ollut ainoastaan saada materiaalisia etuja. "

(Kirjasta Norberto Keppe: "Triloginen raamattu", suomennettavana)

Ei ole niinkään kysymys, että joku pääsisi taivaaseen tai että joku tuomittaisiin helvettiin. Kysymys on valinnasta - on ihmisiä, jotka hyväksyvät Jumalan, pyrkivät tekemään sitä, mikä on muille avuksi ja hyödyksi, jotka kunnioittavat Luojaa ja luomakuntaa. He valitsevat taivaan.

On toisaalta niitä, jotka kieltävät koko Jumalan olemassaolon, tai vihaavat Häntä, niitä jotka pyrkivät vain saamaan etuja itselleen ja jotka myös vahingoittavat lähimmäisiään. He eivät halua Jumalaa tai vihaavat ja halveksivat Häntä - kuinka he haluaisivat olla Hänen luonaan ikuisuudessa? He haluavat olla jo täällä kaukana Hänestä.

Jumala on kuitenkin Ainoa, jonka olemassaolo on vääjäämättömästi välttämätöntä - me muut olemme luotuja, joten meidän olemassaolomme ei ole edes korvaamatonta. Jos henkilö ei halua Luojan luo, mihinkähän hän sitten menee? Todellisuudessa on vain Luoja ja sen minkä Hän on luonut - jos ihminen ei mene Hänen luokseen, hänellä ei ole mitään minne mennä. Meneekö hän ei minnekään? On kärsimystä olla ei missään - ja se on helvetti. Olla kaukana Jumalasta, kaukana hyvästä.

Olla ei missään on olla ilman toivoa, ilman rakkautta, ilman tulevaisuutta, ilman kaikkea ylläpitävää energiaa, ilman valoa, ilman yhteyttä toisiin. Se on ei mitään. Jumalan ulkopuolella ei ole mitään. Se on kärsimystä, lohduttomuutta. Paholaisten valinta. Nehän luotiin alunperin enkeleiksi, mutta valitsivat Jumalaa vastaan olemisen. Ajan ulkopuolella valinnatkin ovat ikuisia. Osa ihmisistä tekee saman valinnan.

Kristus sanoi, ettei hän tunne niitä jotka eivät tunne häntä. Haluatko nyt tänne? hän voisi kysyä kolkuttajalta - mutta en tunne sinua. Toisaalta mitäpä Jumalan vihaaja tekisikään Jumalan talossa - pyrkisi tuhoamaan niin kuin hän tekee jo tässäkin elämässä. Toivotatteko te tervetulleeksi rikollisen, joka pyrkii tuhoamaan talonne ja halveksii teitä? Tuntuisi epäloogiselta.
Niin että me emme pääse taivaaseen tai joudu kiirastuleen (puhdistautumisen tilaan) emmekä myöskään joudu helvettiin, vaan itse valitsemme sen mihin menemme.

Sen joka haluaa Jumalan taloon, täytyy tietysti hyväksyä talon tavat.

M.L.
Voitte aina lähettää palautetta osoitteeseen: markku@stop.org.br
Kirjoja voit ostaa osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net

Musiikki - tie sisäisyyteen

2007-09-12T04:04:00.000-07:00

Kreikkalainen filosofi Aristoteles (384 - 322 eKr) sanoi:"Älyn alueella ei ole mitään mikä ei olisi tullut sinne aistien kautta ". Se oli hyvin merkittävä kannanotto, joka johti ajatteluun, että kaikki tieto tulee ulkoapäin, aistien välityksellä. Ajatus johti englantilaisen filosofin, John Locken laatimaan käsitteen "tyhjä taulu", joka on Aristoteleen ajatuksen kopio - eli että meidän on opittava kaikki tietääksemme jotain.

Aristoteleen käsitys oli ja on edelleen voimakkaasti vallalla. Suuren muutoksen ajatteluun toi saksalainen filosofi Leibniz (1646 -1716), joka laski perustan uudelle sisäisen tiedon käsitteelle: "Älyn alueella ei ole mitään mikä ei olisi tullut sinne aistien kautta, paitsi itse äly." Hän siis tunnisti itse instrumentin, älyn itsenäisen olemassaolon. Immanuel Kant (1724 - 1804) vei asiaa eteenpäin sanomalla että "havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita" - siis että on oltava instrumentti ja käsitteet, jolla me tulkitsemme todellisuutta - olkoonpa sen nimi sitten ymmärrys, sielu, psyykkinen elämä tai minä. Kantin idea oli, että äly luo käyttämänsä käsitteet.

Keppe osoittaa, että mielessämme on jo valmiina käsitteet, universaalit, joilla operoimme. Ne ovat tietoisuudessa. Se sisäinen tietoisuus on kuitenkin hylätty, väheksytty, laiminlyöty. Mutta - se on kaiken elämän keskus. Haluan puhua siitä, kuinka musiikki voi olla tienä siihen sisäiseen - tie elämän lähteelle.

"Minulla on vakaumus, että Jumala luo suoran yhteyden ihmiskuntaan esteettisyyden välityksellä: musiikki on Luojan ääni, veistokset ja maalaukset ovat Hänen muotojensa ja väriensä ilmentymiä, arkktitehtuuri on pyhän luomakunnan kuvajainen, kaiken kaikkiaan, kauneus on liitoskohta , joka muistuttaa meitä meidän yliluonnollisesta alkuperästämme." (Keppe:"Sosiopatologia")

Ihmiskunta tuntee niin suunnatonta kateutta Jumalaa kohtaan, ettei se kykene sen vuoksi hyväksymään ajatusta, että me tulisimme Hänestä. Mitään ei kuitenkaan tule Ei Mistään, vaan kaikki tulee kaikkeudesta.

"Taidetta voi toteuttaa vain todellisen tunteen pohjalta (joka on rakkautta) ja siksi taiteilijalle on luoteenomasita juuri rakkaus." (N.Keppe, "Sosiopatologia")

"Järki ilmenee rakkaudesssa ja se puolestaan tulee esiin yhteiskunnassa taiteen kautta - jos estetiikka asetetaan ensimmäiselle sijalle, koko yhteiskunta muuttuu rationaaliseksi, järkiperäiseksi ja tasapainoiseksi." (Keppe, "Vapautuminen tiedon kautta - järjen aikakausi")

Tämän hetkistä maailmaamme ei voi pitää rakkaudellisena, vaan enemmänkin raukkamaisena juuri rakkauden puutteen vuoksi, eikä se ole rationaalinen, järkiperäinen, koska ihmiskunta on tekemässä itsemurhan jo ekologisessakin mielessä.

Kuunnellessamme vaikka Beethovenia, voimme tunnistaa, että hän on metafyysikko, filosofi, jonka sanoma on syvän inhimillistä, rakkauden läpitunkemaa.

"Tieto alkaa tunteesta, sen mukaan kuinka laajasti yksilö hyväskyy sen, mikä on hyvää, kaunista ja todellista ja vasta sen jälkeen se (tieto) tulee älylliselle tasolle (ja muuttuu ymmärrykseksi). " (Keppe: "Universaali ihminen")

Onko tällä hetkellä rakkautta - sellaista rakkautta, joka saa ihmisen tekemään jotain suurta, kaikkia auttavaa, universaalista. Vai onko kaikki surkastunut vain pieneksi itsekkyydeksi?

"Kaiken ja minkä tahansa tiedon perusta on estetiikassa, joka on rakkauden tunteen ja järjen yhdentymä." (Keppe; "Vapautuminen tiedon kautta - järjen aikakausi")

Kaunis ei voi olla epäeettistä. Eikö epäeettisyys ole juuri kaikkien yhteiskuntamme ja yksilön ongelmien perusta? Jos seuraisimme kauneutta ja etiikkaa, ei olisi korruptiota eikä väkivaltaa, ei epätasa-arvoa eikä köyhyyttä. Jos ihminen hyväksyisi etiikan - me eläisimme paratiisissa nyt.

"Musiikki on välittäjä hengellisen ja aistillisen elämän välillä." (Beethoven)

Suuri osa ihmiskunnasta haluaa kuitenkin kieltää koko hengellisen: suuren, pyhän, sisäisen - aivan kuin sen kieltäminen olisi suurenmoinen saavutus, kehityksen huippu. Ihmisillä ei enää ole kokemusta pyhästä. Mutta kuitenkin...

"...meillä on tietoisuutta siitä rakkaudesta, joka tulvii ylitsemme joka hetki, olkoon se vaikkapa auringon paistetta, tähtien valon hentoutta tai kuun pehmeää balsamia: me tunnemme täydellisesti sen jättiläismäisen ja ihanan olennon läsnälon jokaisessa linnun viserryksessä, veden kohinassa kivien lomassa, liskojen karkeissa liikkeissä. Me tunnistamme täydellisesti sen olennon läheisyyden erityisesti jokaisessa miehessä, naisessa ja lapsessa, jonka katseen kohtaamme, koska tiedämme, että olemme saaneet vastaanottaa liekin, joka on ikuisesti palava ja jonka poltteen me tunnemme sitä voimakkaammin, mitä lähempänä olemme Häntä."

Ihminen on vaihtanut suuren ja ihanan kouralliseen tyhjänpäiväisyyksiä, latteutta ja mekaanista tyhjyyttä - sanalla sanon täyden onttouteen, majesteettisen Luojan siihen, mikä on mitätöntä.

"Ihminen elää täysin kuvitteellisessa olotilassa. Voi sanoa, että vain harvat ihmiset ovat aidosti sitä, mitä he todella ovat, koska ihmisen käyttämä naamio tekee hänen käyttäytymisestään keinotekoista - ja se on juuri se kaikkein perimmäisin kysymys, josta syntyy taistelu hyvän ja pahan välillä." (Keppe: "Universaali Ihminen")

Eikö ihmisiä luokitella vaatetuksen, auton, rodun, uskonnon ja sen mukaan, kuinka paljon hän on onnistunut kasaamaan rahaa omalle tililleen ihmisten yhteisestä varannosta. Eivätkö tv-ohjelmat näytä väkivaltaa ja huumeiden myyntiä, aivan kuin todellisuus olisi sellainen. Eikö ihminen ole alistettu palvelemaan rahaa ja pankkilaitoksia, eikä niin että raha palvelisi ihmisiä ylipäätään. Se on juuri virtuaalitodellisuutta.

"Me synnymme jumalallista varten ja voimme hyvin, kun hyväksymme sen. Siitä päivästä lähtien kun ihminen hylkäsi totuuden, hän on elänyt takertuneena olemassaolon vieraannuuttaviin muotoihin, varmasti kaikkein voimakkaimmin juuri fyysiseen elämään. Sen vuoksi ihminen ajattelee, että kaikkein suurin oleassaoleva nautinto tulee juuri aisteista - ja hänen pyrkimyksenään on unohtaa se suunnaton onnellisuus, joka tulee psykologisesta elämästä." (Keppe: "Kirkastuminen")

"Kauneuden toteuttamista voi verrata jumalalliseen ilmestykseen, joka tulee suoraan intuitiosta, tunteesta (rakkaudesta) ja aistien välityksellä jopa kontaktista asioiden olemukseen; se on kaikkein korkeinta tietoa, koska sitä ei ole vielä turmeltu järjen epäilyksillä, joista tulevat kaikki luodun maailmankaikkeuden täydellisyyden häiriöt (kateuden vuoksi)."(Keppe: "Sosiopatologia")

Eikö suuri taide anna meille aavistusta siitä, mitä on Jumalan valtakunta, tai taivas, joka on myös ihmisen sisimmässä. Me tunnemme heijastuksen siitä suunnattomasta ihanuudesta, kun kuuntelemme Bachia, Mozartia, Tchaikowskia tai Rachmaninovin pianokonserttoja tai Chopinia.

Toisaalta klassinen musiikki koskettaa ihmisen sisimmässä myös niitä tunteita - surua, pettymystä, vihaa jne - joita me emme halua tiedostaa. Siksi sen kuunteleminen on syvän terapeuttista.

"Taide on tie totuuteen, se on itsessään juuri yhteyttä Luojaan...taiteilija ei koskaan paljasta vain näkyvää luontoa, vaan hän elää muita luotuja edistyneemmällä tasolla - sillä hän on lähempänä maailman todellisuutta, hän on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä." (Keppe:"Sosiopatologia")

" Lähettää valoa ihmisen sydämen pimeyteen - sen tulee olla taiteilijan velvollisuus" (Robert Schuman).

"Ilman pienintäkään epäilystä, on olemassa geneettinen muisti, joka ulottuu ihmisen mielen sisällä vuosisatojen päähän - muistikuva ihanasta menneisyydestä, joka on kuin upotettuna meidän sisimpäämme ja saa meidät kaipaamaan sinne takaisin. (Keppe: "Triloginen raamattu")

"Olen vakuuttunut, että on olemassa jumalallisen ajattelyn virtoja, jotka saavat eetterin värähtelemään, ja se, joka tuntee sen värähtelyn, tunteen inspiraation. "(Richard Wagner, 1813 - 1883)

"Maailmankaikkeuden sielu on muodostunut energiasta: kaikki voima on näkymätöntä, mutta me voimme tuntea sen vaikutuksen - sanokaamme, että se on näkymätöntä ulkoisille aisteille, mutta meillä on siitä kuitenkin aistimus sisäisten aisitemme välityksellä...siksi nerous, terveys ja estetiikka (kauneus) riippuvat käyttäytymisestä, joka on kaikken lähimpänä alkuperäistä ydintä." (Keppe:"Uusi fysiikka")

Alkuperäisen ytimen luo kulkeminen on tiedostamista - meissä olevan hyvän ja sen esteeksi valitsemamme pahan tiedostamista.

markku@stop.org.br

Onko tämä ujoutta?

2007-09-03T11:52:00.000-07:00

Meidän kielikoulussamme, ranskan kielen oppilaana oli nuorehko mieshenkilö (oppilaat ovat pääasiassa aikuisia), joka kertoi kärsivänsä alemmuuskompleksista ja koska hän oli äärimmäisen ujo, hän ei kyennyt oppimaan uutta kieltä. Hän oli peloissaan, että muut luokan oppilaat nauraisivat hänen virheelliselle ääntämiselleen, virheellisille lauseilleen ja niin hän piti parempana pysyä vaitonaisena, jottei joutuisi naurunalaiseksi.

Hänen ihmissuhdeongelmansa eivät olleet yhtään pienempiä. Hän kertoi käyttäneensä psykiatrisia lääkkeitä viimeisten kahden kymmenen vuoden ajan, koska hän kärsi sosiaalisten kontaktien pelosta - hänellä ei ollut ystäviä, ei tyttöystävää - kontaktit olivat lähinnä pakollisia työsuhteita. Kaiken kaikkiaan hän oli ongelmallinen henkilö.

Kun puhuimme hän ammatistaan, hän kertoi olevansa kirugi, jonka työpaikkana on ensiapuklinikka São Paulon Kliinisessä sairaalassa. Sairaala on yksi Latinalaisen Amerikan mantereen arvostetuimpia sairaaloita. Hän oli suorittanut useita erikoistumiskursseja ja hän oli hyvin arvostettu työssään.

Pidimme outona, että henkilö, jolla selvästi on huomattava henkinen kapasiteetti, ei kyennyt oppimaan uutta kieltä. Kuitenkin hänen patologiansa keskeinen tekijä paljastui, kun kysyimme häneltä:miksi olet valinnut niin vaikean työn, ensiapupoliklinikan kirurgina? Sillä hetkellä hän silmänsä laajenivat ja hän nosti katseensa, ikään kuin ei enää näkisi meitä. Hän vastasi seuraavalla tavalla:

- Minä pidän suurenmoisena sitä, että voin palauttaa elämän ihmisille. Näen heidän tulevan klinikalle puolikuolleina ja MINä annan heille takaisin heidän elämänsä. Sen jälkeen he näkevät minut aivan eri valossa, he aivan kuin jumaloivat minua, aivan kuin olisin Jumala.

Voitteko huomata, että tämän henkilön käsitys on, että hän on Jumala, joka antaa ihmisille elämän. Kuinka henkilö, joka haluaa nähdä itsensä jumalana, voi oppia, kun oppiakseen ihmisen on asetettava itsensä opettajan alapuolelle (jolla ainakin siinä asiassa on enemmän tietoa). Kuinka hän voisi myöntää virheitään realistisesti, pitämättä itseään naurettavana. Hän sijoittaa myös omat asenteensa muihin oppilaisiin, ikään kuin muut pitäisivät häntä naurettavana. Ujous on siis itsensä näkemistä täydellisenä ja virheellistyytensä ja vaillinaisuutensa piilottamista.

Ujot ihmiset eivät koskaan näe itseään näin, vaan päinvastoin pitävät itseään maan matosina ja kärsivät ujoudestaan. Jos he kuitenkin alkavat laskeutua sieltä korkeuksista, jonne ovat huomaamattaan itse itsensä asettaneet, he alkavat oppia ja alkavat tehdä virheitä, niin kuin kuka tahansa. Siinä täytyy olla tietenkin nöyryyttä mukana.

ML

Voitte aina lähettää kommentteja osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Kateus vie ihmisen elämästä hehkun

2007-08-31T13:24:00.000-07:00

Tunnen paljon nuoria ja vanhempia ihmisiä, joista puuttuu kokonaan hehku. He tuntuvat huolien rasittamilta ja kuluneilta. Ikään kuin he eivät uskaltaisi uneksia tai eivät tuntisi innostusta mitään kohtaan. Muistan jo lapsena kuinka sanottiin että "ei ole mitään tekemistä'. Sitten myöhemminkään ei juuri ole mitään tekemistä - ei ainakaan sellaista joka loisi säkenöintiä elämään.

Monet nuoret voivat pahoin ja näkevät syyn yhteiskunnassa. He eivät halua astua turmeltuneeseen systeemiin, mutta ei tunnu olevan olemassa mitään järkevää vaihtoehtoakaan. Monet poistuvat tilapäisesti tai pysyvästi elämästä kaljan tai muiden huumeiden avulla. Elämästä on hävinnyt pyhä, kaunis, syvä, ihana, into, hohto. Elämä on latistunut vain materialistiseksi. Mutta elämä ei ole vain sähkölaskuja, vaan sähköä.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa rakennettiin valtava määrä taloja talottomille hartiapankin avulla. Juotiin talkookahveja, syötiin ja iloittiin yhdessä tehdystä työstä. Siinä oli hohtoa, vaikka allekirjoittanut ei olekaan sitä henkilökohtaisesti kokenut. Haluan sanoa, että vielä kuusikymmentäluvulla ihmisillä oli yhteistä harrastusta, mutta sitten se ihanteellisuus, idealismi karsiutui pois. 80-luvun punkkarit ilmaisivat pahoinvointiaan - mikä ei ole kylläkään yhteiskunnan, vaan väärän ajattelun aikaansaamaa. Sen jälkeen sitä ei ehkä enää ole edes ilmaistu. Monet vain tekevät itsemurhan. Sekään ei kuitenkaan auta, koska me olemme ikuisia.

Jos ihminen elää vain itseään, omaa hyvinvointiaan, omaa pankkitiliään, omaa humalaansa tai omaa kesämökkiään varten, hän voi huonosti, koska siitä puuttuu ihanne, toisten auttaminen, yhteiseen hiileen puhaltaminen, josta syttyy innostus ja elämisen kipinä. Näyttää helpommalta ajatella vain itseään, vaikka samalla ihminen kuolee sisäisesti. Monet juovat jotteivät huomaisi kuolemistaan. Jos alat tehdä jotain yhdessä muiden kanssa ja muiden hyväksi, joudut kuitenkin käsittelemään kateuttasi: Miksi tekisin toisten hyväksi? Mitä he tekevät minulle? Enkö saa tästä mitään korvausta? Mitä hyötyä minulle on tästä?

Yhdysvalloissa oli samoin suuri idealismi valtakunnan alkuaikoina, joka johti suunnattomaan kehitysaaltoon kaikilla alueilla. Vähitellen se korvautui itsekkyyden ja laiskuuden filosofialla. Nyt amerikkalaiset ovat kuolemassa sisäiseen näköalattomuuteen. Ihminen ei elä vain leivästä, vaikka sitä olisi runsaastikin, vaan hengestä.

Kristus sanoi samoin "Taivasten valtakunta ei ole siellä tai täällä, vaan sisäisesti teissä". Se että ryhtyy hyvään toimintaan, yhdessä muiden kanssa vie ihmistä kohtaamaan kateuttaan, sitä ettei haluaisi tehdä hyvää muille, ja sitä mukaa kuin kykenee sitä tiedostamaan, hän alkaa myös tunnistaa sisällä palavaa elämän liekkiä, rakkautta, onnellisuutta - sitä mistä runoilijat krjoittavat. Ikään kuin se olisi harvojen herkkua. Mutta se on jokaisessa. Ei tarvitsisi tuntea niin paljon pahoinvointia. Kärsimys ei ole suuruutta, vaan elämän hukkaa. Se on pois haihtunutta aikaa.

Me täällä Brasiliassa teemme työtä meidän trilogisissa yrityksissämme, joissa toteutamme toisten auttamisen ja toisten hyväksi tekemisen filosofiaa. Se on kuin Rooman stoalaisuuden jatkumoa, vaikkakin lisänä on Norberto Keppen luoman psykopatologia tieteen havainnot siitä, kuinka paljon ihminen vastustaa juuri sitä stoalaisuuden ylistämää onnellisuutta. Se on kuin hyvää, jonka lisänä on havainto hyvän vastustamisesta. Eikö olekin erikoista.

Jos ajattelemme vaikkapa suomalaista yhteiskuntaa - sehän auttaa ihmisiä, joskus jopa paapoo liikaakin. Mutta elämänfilosofia, joka on itsekkyyden ja kateuden läpäisemää, saa ihmisen kärsimään ja taintumaan, eikä yhteiskunnan apu silloin kosketa juuri sitä missä on suurin ongelma: ihmisen sisintä.

ML
Voitte aina lähettää vastineita osoitteeseen: markku@stop.org.br

Pörssiromahdukset ovat tärkeitä varoitusmerkkejä (oireita) siitä, että taloudella on väärä suunta

2007-08-29T03:27:00.000-07:00

"Se, mitä osakemarkkinoilla tapahtui lokakuussa 1987, merkitsi vain hintojen mukautumista todelliselle tasolleen. Se oli kuin kuume sairaassa elimistössä, varoitus infektiosta, joka täytyy voittaa - jottei koko keho menehtyisi. Täsmälleen samoin on käynyt ennenkin: vuosina 1819, 1837, 1857, 1873, 1893, 1907 ja 1929 - mutta tähän mennessä kansa ei ole onnisunut tiedostamaan, mitä on romahduksen takana, eikä ongelmaa ole sen vuoksi ratkaistu.

Pörssiromahdus osoittaa, että
1) talouden suunta on väärä, koska se perustuu keinotteluun
2) rahaa on enemmän kuin markkinat sietävät
3) jos jatkamme näin, joudumme vaaralliseen vaiheeseen, sillä tällä kertaa romahdus tulee olemaan aiempia pahempi.

Uskon, että tämä(nhetkinen) taso säilyy vain länsimaisen valtioryhmän keinotekoisesti tukemana. Niiden etujen mukaista on säilyttää arvopaperipörssit ja ne riistävät kehitysmaita. Voimme huomata, että kolmas maailma ylläpitää koko planeettaamme:
1) myymällä raaka-aineita halvalla ja
2) ostamalla teollisia, tieteellisiä ja teknologisia tuotteita kultaakin kalliimmalla.

---

Jos talletat 100 000 ja sitten nostat sen, se on pankin ongelma. Mutta jos talletat miljoonan, sen takaisin saaminen onkin sinun ongelmasi. Miljonäärinä olemisessa on riskinsä. Jos pidettäisiin tarkastus ja laskettaisiin kaikissa pankkilaitoksissa todellisuudessa olevan rahan määrä, ihmiset tulisivat olemaan erittäin pettyneitä huomatessaan, että heidän säästönsä ovat olemassa vain tietokoneella. Todellisuudeessa pankki toimii kuin "rahatehdas", joka käyttää paperipinoja ja liikekumppaneitaan lisätäkseen varallisuuttaan. Sillä hetkellä, kun tallettajien luottamus loppuu, pankki joutuu välittömästi vararikkoon.

Tällaisen laitoksen epärehellisyyttä kuvaa parhaiten se, että se ei pysty milloinkaan palauttamaan tallettajille vastaanottamaansa rahamäärää. Se on käytetty kiinteistöjen ja toimistojen ostoon, sitä on lainattu yrityksille ja sillä on ostetuttu arvopapereita, obligaatioita ja osakkeita. Pankkilaitos pysyy pystyssä vain , josa talletuksia on jatkuvasti paljon. Tuskin on olemassa sellaista pankkia, joka pystyisi palauttamaan kaikki valstaanottamansa rahat. Jos sinulla "on" miljoonan talletus, saat olla varma, että voit saada sen takaisin vain niin kauan, kun ihmiset luottavat tuon yrityksen "vilpittömyyteen.", ja sijoittavat sinne kovalla työllä ansaitsemansa rahan, siis antavat katteen talletuksellesi.

Siitä asti kun ensimmäiset pankit perutstettiin, ne ovat yrittäneet iskostaa kansaan ajatusta, että säästäminen olisi rahojen säilyttämistä näissä laitoksissa. Jotta se olisi houkuttelevampaa, alettiin maksaa korkoja ja rohkaista ihmisiä keinotteluun. Sen seurauksena ihmiset ovat nyt saaneet väärän ajatuksen, että heillä olisi rahaa, jota todellisuudessa ei ole olemassakaan."

Lyhennelmä otsikon artikkelista: Norberto Keppe, "Työ ja pääoma", s. 259 - 261
terveisin ML
Voit aina lähettää palautetta osoitteeseen : markku@stop.org.br
Kiitos saamastani palautteesta.

Toiminta on olemisen alku

2007-08-16T03:40:00.000-07:00

"Ihminen ymmärtää vain sen, mitä tekee: aito tieto ja viisaus tulevat vain puhtaasta toiminnasta. Tietämättömyys ja sairaus johtuvat puolestaan häiriintyneestä käyttäytymisestä. Ihminen havaitsee vain sen, mitä tekee. Tämä tarkoittaa tietenkin, että ihmisen täytyy käyttäytyä edes hieman terveesti ollakseen tietoinen (hyvästä ja pahasta).

Haluan osoittaa, että tominta ohjaa jopa älyä. Äly ei täysin käsitä, mitä ihminen on, koska äly on vain pieni osa toimintaa. Voidaan siis sanoa, että ajattelu on toiminnan sivutuote eli vain osa olemista. Toiminta on olemista. Tarkoitan, että ihminen on toimintansa kaltainen. Jos hänen toimintansa on rakkaudellista ja järkevää, hän on terve - mutta jos se on kateellista ja järjetöntä, hän on sairas. " Norberto Keppe: "Sairauksien alkuperä", s. 121

Ihmisellä on mahdollisuus toimia hyvin, tai vähemmän tuhoavasti tai järkevästi. Eräs asiakas sanoi, ettei hänellä ole oikean äidin mallia sisimmässään, koska hänen äitinsä oli aina hyvin tasapainoton. Kuinka hän tietää, että äiti on tasapainoton? Koska hänellä on juuri se hänen peräämänsä oikean äidin malli sisimmässään. Se on universaali käsite.

Mutta toiminnan me valitsemme. Jos ihminen juo, hän sanoo syyksi, ettei kestä elämää. Ei kestä aurinkoa, ei sadetta, ei työntekoa ja ponnistuksia, ei rakkautta tai pettymyksiä. Juomalla hän tuhoaa itseään, mutta hän tietää myös, mikä olisi oikeampaa ja terveempää toimintaa. Se tieto meissä on universaalissa muodossa. Emmehän me voi tuhota itseämme kärsimättä seurauksista.

Juuri ponnistus, toteuttaminen antavat ihmiselle suuren tyydytyksen. Näyttää kuitenkin siltä, että suurin osa ihmisistä on harhautunut uskomaan, että tyydytys tulee aistinautinnoista tai rahasta. Siksi maapallomme on vaarassa - etiikka, taide, todellinen tiede on jätetty sivuun ja ihmiskunta haluaa vain sitä, mikä on itse asiassa illuusiota - rahaa ja nautintoa.
Siinä on kysymys kollektiivisesta itsemurhasta.

terv. ML
Voitte lähettää kommentteja osoitteeseen:
markku@stop.org.br

Todellisuus on suurenmoisin olemassaolevista asioista

2007-08-08T11:35:00.001-07:00

"Totuus ei ole sitä surkeutta, mikä kukoistaa tässä maailmassa. Totuus ei ole myöskään neurooseja, psykooseja tai minkäänlaisia psyykkisiä häiriöitä. Eikä se ole nälkää, köyhyyttä, rauhattomuutta, surullisuutta tai onnettomuutta. Tämä kaikki on itse asiassa totuuden puutetta, sillä totuus on ainoastaan rikkautta, terveyttä, yltäkylläisyyttä ja suuruutta. Se on mielihyvää ja täydellistä onnea ja tyydytystä. Totuus on kaikkea olemassaolevaa: maata, vettä meriä, eläimiä ja kasveja. Se on ihminen älyineen, tunteineen, kykyineen ja saavutuksineen. Juuri viimeksi mainittu asia - ihmisen kyky saavutuksiin - tekee meistä paljolti Luojan kaltaisia. Me voisimme kehittää planeettaamme ja saada aikaan nopasti todellisen paratiisin, jos emme kateutemme takia tuhoaisi sitä järjestelmällisesti. " - kirjasta Norberto Keppe "Kirkastuminen".

Totuus sekoitetaan usein juuri sen kieltämiseen - ikään kuin sota ja rauha olisivat molemmat totuus. Rauha on totuutta ja sota on sen alkuperäisen totuuden kieltämisen seuraus. Sota on keinotekoista, niin kuin kaikki muukin ihmisen ongelmallisuus. Ongelmat ovat enimmältään itse luotuja, keinotekoisia. Kun kuka tahansa meistä tunnistaa tämän sisimmässään, hän voi järjestelmällisesti vähentää ongelmien kehittelyä ja elää elämää enemmänkin sellaisena kuin se on: elämä on kaunista.

Elokuisin terveisin Markku Lyyra

Voit lähettää kommentteja osoitteeseen: markku@stop.org.br

Kateus kätkee elämän suurimmat ihmeet

2007-07-25T10:23:00.000-07:00

Kirjasta: Norberto Keppe, "Sairauksien alkuperä" (suomennettu)

"- Näin unta, että olin hyvin kauniissa paikassa, jossa en ollut koskaan käynyt, ja tunsin suurta ihastusta, sanoi asiakas.

- Sitä mukaa kun tiedostatte kateuttanne, alatte nähdä ihanuutta, jota ette aikaisemmin huomannut, selitin hänelle.

Kateus tekee ihmisestä sokean, joten hän ei nauti maailman suurista ihmeistä. Kateelliset tekevät elämästään itselleen hyvin epämiellyttävän. Toisin sanoen paheet johtavat ihmisen onnettomaan elämään ja hyveet puolestaan hyvinvointiin.

- Kateus vie arvon kaikesta - jo etukäteen kieltäydyn siitä, mitä aioin tehdä, sanoi asiakas.
- Tästä voimme päätellä, että kateelliset kärsivät valtavasti.

Se miten paljon ihminen ymmärtää, riippuu täysin hänen kateuden määrästään Mitä vähemmän kateutta, sitä enemmän ymmärrystä. Mitä enemmän kateutta, sitä vähemmän tietoa. Uskon nykyisten tiedemiesten arvostavan induktiota siksi, että siinä voidaan yhdistää ymmärrys kateuteen. Kaikkien absurdien teorioiden alkuperä on kateudessa.

Kateus on kuin myrkkykäärme, joka viekkaasti luikertelee nurkissa hyökätäkseen pahaa aavistamattoman uhrinsa kimppuun - tässä tapauksessa kuitenkin hyökkääjä ja hyökkäyksen kohde ovat alkuaan yksi ja sama henkilö. Kateus on ainoa kaksisuuntainen "tunne", mikä harhauttaa helposti sen alkuunpanijan. Sillä ei vaikuta olevan juuri mitään tehtävää elämässä ja kuitenkin se on kaikkialla. Se näyttää yhtä aikaa pieneltä matelevalta eläimeltä ja raivostuneelta elefantilta, joka on valmis polkemaan maan tasalle kaiken eteensä osuvan.

Mikä on pahinta kateudessa? Se on onnellisuuden puuttuminen kateellisten elämästä - ja kaikki paheiden aiheuttamat häiriöt: epätoivoinen rahan perässä juokseminen, seksin ja ruuan ahnehtiminen, työstä kieltäytyminen, raivo ja ylimielisyys hyvän edessä. Kateus on vaivojen kuningatar - ihmiskunnan perisynti. Kaikki mielipaha elämässä tulee henkilön kateudesta juuri olemassa olevan hyvän suhteen, mikä sitten estää häntä nauttimasta siitä.

Jos jokin vie onnellisuuden, mikä yleensä ilmenee epämääräisenä pahoinvointina, tämä johtuu siitä, että henkilö on kateuden "tunteen" vallassa. Ymmärtääkseen paremmin pahoinvoinnin koko laajuuden sitä pitää yksinkertaisesti verrata todelliseen tunteeseen, kiitollisuuteen. Kiitollisuus tarkoitaa, että pitää elämästä ja kaikesta, mitä se tarjoaa. "

Ote on kirjasta "Sairauksien alkuperä" (Norberto Keppe, s. 16-17)

Niin kuin sanottu, kateus on salakavala tunne, jota ihmisten on hyvin vaikeaa myöntää. Kuitenkin kateutta on kaikissa ihmisissä - ei ole sellaista ihmistä, jolla sitä ei olisi. Henkilö voi tietysti kieltää sen olemassaolon - koska pettää itseään ja koettaa pettää muitakin. Kateuden tiedostaminen auttaa kontrolloimaan sitä - se ikään kuin liudentuu. Ja samalla ihminen voi alkaa nauttia siitä mitä elämä on: se on suuri ihme.
ML
Kommentit voit kirjoittaa osoitteeseen: markku@stop.org.br

Kirjoja saat osoitteesta: marja.kokkinen@analyyttinentrilogia.net

Onko taide rakkautta?

2007-07-04T03:36:00.000-07:00

Keskiviikkona, 4.7.2007

Hiljattain haastattelimme Brasilian taideakatemian jäseniä tv-ohjelmaamme varten, ja yksi heistä, kirjailija, sanoi, ettei taiteilijalla ole enää mitään sanottavaa. Se on järkyttävää puhetta. Jos käymme konsertissa, jossa kuulemme ns. modernia klassista musiikkia, tulee hyvin selväksi, ettei taiteilijalla usein ole mitään sanottavaa, vaan hän on olemassaolevista elementeistä kehittänyt uudenlaisen äänikollaasin, jonka kuunteleminen on usein vastenmielistä tai pitkästyttävää. Miksi? Koska ei ole sanomaa, koska siinä ei ole yhtä taiteen perusainesta, nimittäin rakkautta. Me emme tunne rakkauden läsnäoloa, sen viestiytymistä. Sellainen musiikki on kuin vinoon rakennettu talo tai se on kuin supermarketista ostettu lounas - se ei maistu miltään.

Rakkaus on se elementti, joka liittää taiteilijan suurempaan kokonaisuuteen, ihmisyyteen, ihmiskuntaan ja maailmankaikkeuteen. Sitä maailmankaikkeutta säätelevät fysiikan, kemian, kosmologian lait ja ihmisyyttä taas säätelevät ihmisyyden, siis etiikan lait. Jos ihminen toteuttaa hyvyyttä, totuutta ja kauneutta elämässään, hän toteuttaa ihmisyyttä. Se tekee ihmisestä ihmisen ja samalla taiteilijan, vaikkei hän olisikaan taiteilija. Toisin sanoin ilmaistuna - se on rakkautta.

Samanlainen rakkaudettomuus vaivaa usein myös jazz-muusikoita, jotka saattavat olla teknisesti taitavia, mutta heidän soittonsa on älyllisyyden vääristämää, rakkaudesta onttoa. Ei ole niin, ettei ihmisellä olisi rakkautta - sitä on kaikkien ihmisten sisimmässä. Mutta rakkaudesta huolehtiminen ei enää ole muodissa. Kuitenkin, siitä huolehtiminen on loppujen lopuksi eettinen kysymys.

Kun me emme toimi etiikan mukaan, me tuhoamme - itsemme ja maapallomme, niin kuin on tapahtumassa.

Voitte huomata, että ihminen täyttää sisimpänsä päivän mittaan kaikenlaisella roskalla, jota hän keräilee tiedotusvälineistä tai ympäristöstään. Mielen sisältö toimii hyvin alhaisella taajuudella, rahan tai aistinautintojen alueella. Useat tonkivat vaikkapa internettiä samaan tapaan kuin kerjäläiset tonkivat roskaläjää. Kysymys on valinnasta, siitä mihin suuntautuu. Ihminen tekee valinnan itse.

Näin tapahtuu, koska ihminen ei huomaa kateuttaan. Kateus on termi, jota tri Norberto Keppe käyttää kuvaamaan halua olla näkemättä sitä, mikä elämässä on kaunista, hyvää, totuudellista. "Kateus" latinaksi on "ei nähdä" = invidere.

Kateus syö rakkautta sisimmästä. "Ihminen ei kiinnitä kovin paljon huomiota kateuteensa, koska se on antitunne", sanoo Keppe kirjassaan "Sairauksien alkuperä". Rakkauden välityksellä ihminen saa kosketuksen siihen jättiläismäiseen lähteeseen, josta tulee kaikki, nimittäin Luojaan. Kateus Luojaa kohtaan taas pienentää sitä kosketusta.

Taiteilija ei ole itse asiassa luova, taiteen luoja, vaan enemmänkin tieteentekijän kaltainen, havaitsija, löytäjä. Sen vuoksi me tunnistamme itseämme suuren taiteen kautta - löydämme itseämme. Rakkaus toisaalta ei ole vain kapea emotionaalisen elämän raita, vaan ikään kuin suvaitsevaisuudesta, uskollisuudesta, hyvästä toiminnasta, toisten auttamisesta ja kunnioittamisesta ja kiitollisuudesta palmikoitu matto, jolla elämä lepää.

Tieto on nostettu nyt niin korkealle, että ihmisistä on tullut tietobodaajia, joilla voi olla turbotietoa, mutta rakkauden osalta he ovat pienentyneet kääpiöiksi. Siksi me olemme tehokkaita tuhoamisessa, emme ole kosketuksissa etiikkaan. Brasiliassa sanotaan, että on annettu partaveitsi apinan käteen.

On vaikeaa löytää suurta taidetta, vaikka "suuria" taiteilijoita on runsaasti julkisuudessa - suuria oman itsensä pullistelussa. Kateus estää ihmistä tunnistamasta riippuvuuttaan Luojasta, koska emme voi olla kiitollisia sille, jota kadehdimme. Olemmehan joka mikrosekunti riippuvaisia elämästä ja sen luojasta. Jo kateuden vähäinenkin tunnistaminen vähentää sen voimaa ja antaa tilaa rakkaudelle ja todelliselle taiteelle.

ML

Kuuntele myös internetistä Rchard Jonesin tuottamaa "Thinking with somebody else's head"-podcastia - haastatteluja, näkökulmia, uusia ideoita. Sivu: www.somebodyelseshead.blogspot.com